Tai oikeastaan tässä herättiin jo vartti takaperin. Höh. Toisaalta mikäs siinä, ehtii pyörittää koneellisen pyykkiä jos tahtoo ja syytä on tahtoa, tämä nainen näet täytti illalla pyykkikoneen lakanoilla, tyynyliinoilla ja pussilakanoilla. Ja miksikö? No kun tämä nainen käytti illan täirallin parissa ja se jos mikä olikin fiksu veto. Sen olisi ehkä voinut tehdä jo mökillä, siis sen hiusten käsittelyn mutta jotenkin päädyimme ukon siskon kanssa siihen että jätetään kotosalle kumpaisenkin osalta, kotona on sentään suihku jonka alla peseminen on paljon helpompi kuin mökin saunatuvalla pesuvadin ja kuupan avittamana. 

Täikammasta on muuten tullut uusi ensteksparasystäväni. Siis oikeasti. Sillä vedellään speden pää joka aamu, saman teen omille hiuksilleni sillä spedehän köllöttelee usein meidän sängyssä television ääressä. Mökillä taas spede nukkuu minun ja ukon välissä joten se mitä speden päässä tapahtuu vaikuttaa helposti myös minun päähäni. Ukon ei, tämä kun harjoittaa vallan kaljua lookia. Arvatenkin jokainen speden päässä kömpinyt täi on aiheuttanut minulle julmetun päänahkakutinan ja aivan selvän tuntuman siitä että nyt kuulkaa joku kävelee päänahkaa pitkin.

Tämä tunne vahvistui reilusti lauantaina kun iltapäivällä uimasta tulleen lapsen päästä osui mökkivieraan, ukon serkkulikan, käteen siipensä pudottanut hirvikärpänen. Hyi hitto! Niitä ei ole aiempina vuosina mökillä ollut, tällä mökkireissulla törmäsin ensimmäiseen jo perjantaina. Tuolloin hirvikärpänen käveli minun niskahiusten seassa ja kun sain sen pois sieltä oli se vahvasti kiinni paidassa hetken perästä. Siipiään se mokoma ei sentään ehtinyt pudottaa mutta huonosti sille silti kävi; ukko liiskasi sen saatuaan sen ensin irti paidastani.

Mökkivieras muuten kiljaisi hyvin naisellisesti saatuaan mokoman öttiäisen sormiinsa. Onneksi ukko istui vieressä ja pelasti neidon pulasta nappaamalla öttiäisen omiin käsiinsä ja toi sen näytille appiukolle joka puolestaan toimi kuten kuka tahansa mahdottoman rohkea ja vahva pappa tekee; käristi ötökän sähkökärpäslätkällä. Illansuussa saunan jälkeen minä tutkailin speden päänahkaa samalla kun odotin iltapalan valmistumista; hirvikärpänen kun kuulemma pudottaa siipensä muniakseen. 

Hirvikärpäsen munimiseen sopivia jälkiä ei päänahassa näkynyt, sen sijaan niskahiusten lomasta käveli esiin jälleen kerran täi. Voi hevon sanonko mikä! Täipesut on tehty kahdesti Linicinillä ja siinä tulos; edelleen siellä päässä oli elämää. Arvatkaapa alkoiko kutittaa omaa päätä? Arvatkaapa harmittiko? Onneksi ukko toi perjantaina sitä suihketta, ei tarvinnut alkaa tuumia pitääkö seuraavana päivänä ajella kotiin apteekin kautta. 

Eilen illansuussa, heti kotiuduttuamme, otin ja kampasin speden hiukset. Lisäelämää ei näkynyt. Laittelin suihketta runsain mitoin, komensin prinsessan kammattavaksi ja suihkin tämän pään. Junnun pään kuovittuani siirryinkin jo petivaatteiden vaihtoon ja sitä kautta höösäämään spedeä suihkun alle pesuun ja kun viimein seiskan kanttiin sain junnunkin pestyä ja kammattua tuuppasin vielä omankin nuppini suihketta täyteen.

Pesun jälkeisten kampausten saldo; speden päästä yksi juuri kuoriutunut täi ja useita saivareita, minun päästäni yksi täi ja ehkä muutama saivare, prinsessan ja junnun päät oli sekä saivare- että täivapaita. Pakko se on kuulkaa myöntää; minua ihan aikuisten oikeasti alkaa vituttaa vähitellen. Pitääkö tässä nyt ottaa joka viikonloppuiseen ohjelmistoon täipesu? Kun eihän tästä nyt prkl soikoon tunnu tulevan mitään! Argh!

Ukon sisko oli suorittanut saman rallin omiensa parissa ja kas, ei täitä mutta useampi saivare vanhemman tyttösen päästä. Kiva. Lisäksi ukon sisko totesi saman minkä minä; nyt käytetty aine oli totta tosiaan helppo käytettävä mutta millä hitolla sen öljyn saa pois hiuksistaan? Minä pesin hiukseni kahdesti ainetta poistaessani ja voin todeta että hiukset näyttää näin aamutuimaan siltä ettei niitä ole aikoihin pesty. Kiva. Superkiva. Toisaalta, ehkä hiukset saa syvähoidon tässä samalla? 

Vaan niin kuulkaa, siirryn nyt enemmän kuin mielelläni täiasioista ihan toisiin. Perjantai meni töissä mukavan lupsakkaalla tahdilla, kotiin ehdittyäni pakkasin kamat mukaan ja odottelimme kotvasen prinsessaa joka pääsi vasta yhdeltä koulusta. Kahden kanttiin olimme viimein tien päällä ajelemassa kohti mökkimaisemia, ukko oli onneksi käynyt ruokaostoksilla speden kanssa joten välipysähdyksiin ei ollut tarvetta ennen kyläbaaria.

Kyläbaarilla piipahdimme jäätelöillä ja kahvilla, höpöttelimme hetken paikallisten kanssa ja jatkoimme matkaa kokolailla samaan aikaan kun appiukko kurvasi baarin pihaan ukon siskon ja tämän tyttösten kanssa. Kummityttö vaihtoi, tietysti, kyytiä ja jätti jätskin syömättä, prinsessa puolestaan jättäytyi baarille odottamaan appiukon matkan jatkumista. Mökille päästyämme totesimme metsureiden tosiaan olevan työn touhussa, mökkitien toinen reuna oli jo vesattu pitkältä matkaa ja maisema näytti paljon paremmalta.

Muun porukan ennätettyä paikalle alkoi kuumeinen saunan lämmitys, penskalauma kun tahtoi tietysti uimaan ja saunaan. Me istuimme pulisemassa pöydän ääressä lasten juostessa saunan ja järven väliä, terassilta kun on loistava näköyhteys rantaan. Appiukko lähti vielä uudemman kerran piipahtamaan kyläbaarilla, saapumisajankohta kun oli ollut liian aikainen tämän pizzan syömiselle. Appiukon lähdettyä soittelin ukon serkkulikka jonka kanssa oli alustavasti ollut puhe että josko hän miesystävineen piipahtaisi tai ehkä peräti yöpyisi myös mökin suunnassa, appiukon synttärit kun olisi tosiaan lauantaina.

Serkkulikka saapui kuin saapuikin appiukon kanssa samoihin aikoihin yökapineiden kanssa varustautuneena joten meillehän tuli kertakaikkisen mukavaa vaihtelua illanviettoon. Minä laittelin speden kasin kanttiin yöunille, yhdeksän jälkeen komennettiin muukin lauma peteihinsä ja me aikuiset jäimme istua turisemaan saunamökin terassille. Valitettavasti minun kisakuntoni ei ollut kummoinen, jouduin luovuttamaan pelin jo reilusti ennen puolta yötä ja lähdin nukkumaan. 

Lauantaiaamuna ukon sisko oli onneksi noussut tenavien kanssa pystyyn jo ysin kanttiin, minä sain maata rauhassa liki kymmeneen jolloin totesin unirästien kuittaantuneen. Yhdentoista aikaan laulaa lurautimme appiukolle onnittelulaulun, tenavat antoi omatekemät kortit ja ukko ja ukon sisko hakemansa lahjat. Appiukko oli täpinää täynnä, se nuorin siskokin kun oli jo matkalla mökkiä kohti poikaystävineen. 

Yhden jälkeen lähdimme kolmella autolla ja kolmentoista hengen voimalla syömään kyläbaarille. Pizzat ja hampurilaiset katosi parempiin suihin ja mökille palattuamme olimme jokseenkin voipuneita jokainen. Ukon, tämän serkkulikan ja tämän miesystävän kohdalla en ihmettele yhtään voipumusta, selvisi että kolmikko oli istunut keskenään aamukolmeen tai ehkä jopa -neljään pälisemässä. Illansuussa laittelimme taas saunan lämpiämään, appiukko nappasi ukon kyytiinsä ja lähti vielä tekemään lauantai-illan piipahduksen kyläbaarille.

Minä laittelin jälleen speden nukkumaan kasin kanttiin, ysin jälkeen häädin muunkin tenavalauman pehkuihin ja samoihin sanoihin ukko ja appiukkokin palaili paikalle. Yritimme houkutella ukon nuorinta siskoa poikaystävineen jäämään myös yöksi mökille mutta poikaystävä ei ottanut millään innostuakseen asiasta, niinpä nämä lähti ajelemaan hieman ennen kymmentä kotiseutua kohti. Minä keräsin luuni ennen puoltayötä ja painelin pehkuihin, ehkä se kaikki univelka ei ollutkaan vielä kuittaantunut.

Muut jäi vielä istumaan ylämökin terassille mutta aika pian minun jälkeeni hekin olivat siirtyneet sänkyihin. Aamulla heräsin kasin aikaan siihen että spede kömpi ylitseni ja odotin aikani josko tämän kanssa pitää nousta mutta ei hätää, hetken perästä kuului kuinka ukon sisko kömpi tenavalauman kanssa pihalle. Makoilin ysiin ja nousin aamukahville, aika pian jälkeeni ukkokin hiippasi rinnettä alas aamupalalle. 

Hieman ennen puoltapäivää ukon serkkulikka miesystävineen lähti omalle mökilleen siivoilupuuhiin, sen jälkeen ei mennytkään kauaa kun appiukko kokosi ukon siskon tenavineen autoon ja lähti kotia kohti. Me jäimme vielä viettämään hellepäivää mökille, mittarikin näytti +27 astetta. Tenavat ui, minä siivoilin ja kokkailin siivoilun lomassa. Neljän kanttiin mekin lähdimme kotia kohti ja tosiaan, ilta menikin sitten päitä pesten ja petivaatteita vaihdellen. 

Oletan että nyt ne univelat on sitten tosiaan kuitattu, ei sitä normaalisti tule puoli viideltä herättyä. Tänään ei kannata työmaallekaan mennä juurikaan ennen kasia joten hittolainen, tässähän ehtii vielä vaikka mitä. Tänään on muuten se päivä jolloin TAKK tekee päätökset siitä ketä he valitsevat opiskelemaan. Peukkuja saa siis pitää pystyssä ja reippaasti! Jos pääsen opiskelemaan on jatkokuviotkin pitkäksi aikaa selvät ja se jos joku helpottaisi kummasti elämää.

Unohdan nyt suosilla tämän aiheen sillä muuten tässä alkaa taas se julmettu sisäinen tärinä josta on hankala päästä eroon. Sen sijaan totean että tänä aamuna meillä on jälleen luvassa palaveri työmaalla, todnäk nämä maanantaipalaverit otetaan ihan tavaksi. Tästä taas tulikin mieleeni että minun pitänee tutkia kelan sivuilta koska saan laitella ensimmäisen korvaushakemuksen. Siirryn siis tutkailemaan ja toivotan kaikille oikein mukavaa maanantaita! Se on moro!