Olisittepa nähneet tämän naisen illalla. Tai vaikka jo illansuussa, tila kun ei juurikaan ollut toinen kuin kympin kanttiin kun viimein säntäsin sänkyyn. Puudutti ja hyvin! Osasyy oli varmasti töissä tehdyllä kuntojumpalla, siis sillä jossa kävellään pitkä käytävä toiseen päähän, kootaan erinäinen määrä pulpetteja ja niiden tuoleja kärryihin ja kiikutetaan kuorma pitkän käytävän toiseen päähän ja siitä sivukäytävää uusiin luokkiin.

Siinä matkalla saatettiin käyttää osa ajasta raksakamojen siirtelyyn kärryjen tieltä tai kenties vain siihen että väisteltiin esteitä. Matkan päätteeksi nosteltiin ne pulpetit tuoleineen päivineen mikä kuhunkin luokkaan ja palattiin hakemaan uusi kuorma. Osa kuntojumpasta hoidettiin ilman kärryjä jolloin käytävän toisesta päästä napattiin kumpaankin kainaloon tuolit ja kannettiin ne kuin käsveskat konsanaan sinne käytävän toiseen päähän.

Onneksi kuntojumppa ei kestänyt kuin kolmisen tuntia, sen verran ripeällä tahdilla ja riuskoin ottein me niitä pulpetteja kiidätimme käytävällä. Ja kas, yhdentoista kanttiin aamupäivällä meillä oli kuin olikin jokainen uusi luokka pulpetoituna. Kirjat kuskattuina. Opettajien kamat kiikutettuina. Äkkiseltään laskimme että no kappas, tuli siinä sitten siirrettyä reilu sata pulpettia talon toisen pään siivestä toisen pään siipeen eli ei hassumpaa. Ilmanko tänä aamuna sängystä noustessa käsivarret tuntui venyneiltä.

Loppupäivän työt olikin sitten kevyttä taukojumppaa työmaan osalta, kiidätin milloin mitäkin mihinkin suuntaan, liimailin reissareihin tiedotuksia, laminoin satatauluja ja istuin tunnin kerhopalaverissa. Lievää puutumusta oli ilmassa kun kahden kanttiin istahdin ukon kyytiin työmaan pihassa mutta eipä se paljon auttanut, kotona kun odotti ihan uudenlaiset hommat eli leivontaa, parturikuskausta ja synttäröintiä.

Kun oikein runttasi vauhtia itseensä niin kas, ennen kuin lähdin hakemaan spedeä tarhalta puoli kolmelta ehdin tehdä kaksi hyydykekakkupohjaa valmiiksi vuokiin odottamaan täytteitä. Speden noudettuani ehdin tehdä toiseen kakkuun hyydykkeen ja toiseen kakkuun alemman hyydykekerroksen ennen kuin säntäsin viemään prinsessaa puoli neljäksi parturiin. Nakattuani lapsen parturiin palasin tekemään vauhdilla sen toisen puuttuvan kerroksen ja neljältä kiidin jo takaisin parturiin noutamaan lasta. 

Lapsen noudettuani säntäilin hetken päättömän kanan tavoin, oli todistusten allekirjoittamista, prinsessan kamojen kuntoon katsomista ja muuta yhtä vähä-älyiseksi luokiteltavaa puuhaa. Prinsessa hyppäsi pyöränsä selkään ja polkaisi itsensä mummulle yökylään ja minä kokosin lauman autoon. Kummitytön synttäreillä viivähdimme hieman reilun tunnin ja kuuden jälkeen illalla aloin vääntää taikina pizzahyrriin.

Kun viimein sain viimeiset pizzahyrrät puoli ysin kanttiin uunista olisi minun tehnyt mieli taputtaa itselleni mutta totta puhuen, minä en jaksanut. Hyvä kun jaksoin köpötellä olkkariin, istahtaa nojatuoliin ja kutoa villasukkaa samalla kun tuijotin dokkarin Titanicista. Väsymystä oli ilmassa siis suht reippaasti. Muuten, villasukkatilauksia otetaan jälleen vastaan, tällä on alkanut kädet käydä taas reippaaseen tahtiin.

Kymmeneen mennessä pizzahyrrät oli jäähtynyt siinä määrin että pääsin sänkyyn ja voi pojat että nukuttikin makeasti. Ja olisin varmaan nukkunutkin makeasti jos spede ei olisi saanut jotain ihme sätkyä kesken unien. Eipä silti, hereillähän tuo oli vielä kun sinne sänkyyn menin, iltaiset kekkerit yhdistettynä levottomuuteen kotona kostautui lapsella yliväsymyksenä joka ei antanut unelle tilaa niin millään. Saapa nähdä kuinka väsyneen lapsen tänä aamuna sängystä raavin ylös, eilenkin väsymys oli aikamoinen vaikka lapsi kuukahti maanantaina yöunille jo ennen iltakahdeksaa.

Spede ei nuku tarhassa, tai ei ainakaan ollut nukkunut eilen saati maanantaina. Jo sitä ajatellen olin aivan varma että tämä simahtaa samantien kun petiin ehtii eilen mutta toisin kävi. Yliväsymyksen piikkiin laitan moisen. Todennäköisesti lapsi nukkuu tänään päiväunet, ei kai noin onnettomilla unimäärillä pysy hereillä millään määräänsä kauempaa. Onneksi ukolla on pekkanen perjantaina, jätän todnäk lapsen kotiin tämän kanssa.

Tänään on sitten SE päivä. Ihanaa kun saa pennutkin arkirytmiin vaikka toisaalta, koulu ilman lapsia oli varsin hauska kokemus. Silti, mukavampi näin, saa työpäiviinkin kunnon rytmin taas. Niitä lapsia ajatellen siirsimme avitettavan uuden avustajan kanssa pulpetteja eilen luokassa, avitettava kun tarvitsee juuri oikean katselinjan mm tauluun ja opettajaan. Samalla kertaa vaihdoimme tiedot siitä millaisia oppilaita luokassa on, keiden ei parane istua missään nimessä vierekkäin, kuka tarvitsee kuulonsa vuoksi juuri tietyn kohdan luokassa istumapaikakseen ja ketkä taas voi sijoittaa käytännössä ihan mihin osaa luokkaa hyvänsä ilman että koulutyö häiriintyy.

Tänään ajattelin kokeilla onneani ja ilmoittaa reksille että hain sinne kouluun, eilen siihen ilmottamiseen ei ollut missään välissä aikaa. Onneksi meillä on nyt aamusta palaveri rehtorin kanssa joten eiköhän se ilmoittaminen suju siinä palaverin lomassa vallan passelisti. Tänään taidan selvittää myös sen voinko lähteä perjantaina töistä jo puolen päivän jälkeen, tällä viikolla kun on jo 1,5 tuntia ylimääräistä tehtynä. 

Ensi viikolla saan ekstratunteja 5, kiitos parille päivälle lupaamani puoli viiden vuoron. Toisena puoli viiden päivänä ukko on illassa joten spedellekin tulee superpitkä tarhapäivä, aamuseiskasta likemmäs viiteen. Saapa nähdä miten lapsi siitä suoriutuu. Onneksi toinen päivä meneekin lyhyemmin, ukko on aamussa joten tämä saa hakea speden hyvissä ajoin tarhalta. 

Tänään on sitten ne speden kekkerit ja näin ollen minä pääsen vauhtisiivouksen pariin kun kotiudun töistä. Onneksi olin kerrankin niin fiksu että ilmoitin alkamis- ja päättymisajan kekkereille joten vieraita ei täällä suvaita kuin pari tuntia illansuussa. Eiköhän sekin riitä sotkemaan speden nupin taas hetkeksi, luulen mä, ne tunnit kun ajoittuu passelisti aivan tämän nukkumaanmenon alle. Voi huoh. 

Vaan kuulkaapa nyt, luulenpa että siirryn tyhjentämään tiskikoneen että saan sinne tilalle likaiset astiat lavuaarista. Olisipa kiva tietää mistä niitä on lavuaariin ilmestynyt, liekö joku tonttu niitä kuskaillut. Sen perään taidan ryhtyä tutkailemaan vaatepuolta, kai se pitää koettaa näyttää edes suht fiksulta kun ne tenavatkin sinne kouluun tänään palaa. Se on siis moro ja viettäkää kivakivakeskiviikko!