Paluu koulunpenkille oli kertakaikkisen miellyttävä kokemus. Jes! Toki ensimmäisenä päivänä perehtyminen käsitti lähinnä koulun käytäntöjä, ohjeita ja vaikkas mitä mutta mahtui sekaan jo ensimmäinen ryhmätyökin ja läksyjäkin saimme jo. Edessä on esseen kirjoittaminen, aikaa tehtävän tekemiselle on likipitäen kaksi viikkoa eli julmettu aika. Tämä essee on siitä "helppo" että kirjallista materiaalia siihen ei liity ja silti, ei se ihan helppo sitten olekaan.

Vaan niin. Yllätyksiäkin koettiin ja ihan tosissaan. Minähän olen ollut käsityksessä että koulutus kestää 18 kuukautta, samalle linjalle päässeen kollegan papereissa taas oli lukenut että koulutuksen kesto on 1v 9 kuukautta. Kukkua kans kumpaisenkin tiedoille, koulutusaika onkin nyt 13 kuukautta joten hups, mehän valmistumme ammattiin jo ensi vuoden syyskuun lopussa. Ou mai! Eikä ne yllätykset siihen loppuneet, ehei.

Toinen yllätys koettiin kun kouluttaja jakoi meille lukujärjestykset syyslukukauden osalta. Lähikoulupäiviä siinä on 12 ja yksi työssäoppimisjakso, kaikki muu on sitten etä- ja verkko-opiskelua jota siis on runsaasti. Voitteko käsittää että minun pitäisi olla kotona tekemässä etätehtäviä aina lokakuun 24. päivään asti ja vasta silloin siirtyä koululle viideksi viikoksi? Jep jep, en minäkään. Minä kun oli ajatellut että käyn lähinnä töissä ja siinä sivussa piipahtelen lähikoulupäivissä ja teen etätehtäviä mutta ei. 

Tarkoitus onkin tehdä etätehtäviä ja piipahdella lähikoulupäivillä ja siinä sivussa sitten ollaan töissä muutaman viikon pätkä. Ou mai kakkonen! Olenkin ilmoittanut opelle jonka luokkaan olen siirtymässä että terve, tulen ensi viikolla kolmeksi päiväksi töihin, kuka sitä kotona jaksaa hengailla. Otan toki huomioon myös kouluttajan antamat ohjeet ja neuvot, minä kun kysyin tältä eilen lukkarin tutkailtuani että eikö tosiaan voi olla samaan aikaan töissä kun on etäjakso.

Kouluttajan neuvo oli simppeli; hän ei menisi käyttämään etätyöskentelypäiviä töissä olemiseen vaan pyhittäisi ne ihan vain ja ainoastaan sille etätyölle. Voi siis olla että ensi viikon kolme työpäivää kutistuu pariin päivään ja voi olla jopa että ne on ainoat työpäivät joita olen etäjaksoilla työmaalla, kaikki on käytännössä kiinni siitä millaisia tehtäviä me jatkossa saamme tehtäväksemme. Tämä nyt saatu ei todellakaan vaadi koko ensi viikon puurtamista, asia on tietysti eri jos käy niin että saammekin nyt yhtäkkiä jotain lisätöitä ensi viikolle.¨

Mutta niin, toteanpa nyt että vallan mahdottoman hyvältä tuntui! Vallan mahdottoman kivaa oli! Ja hitsi mutta eteen osui nyt runsaasti kapulakieltä jotka on tämän naisen on syytä selvitellä tässä ajan kanssa. Josta taas tuli mieleeni, heti kotiuduttuani serkkulikka viestitti minulle naamiksen kautta; miten meni, millaista oli, viittiks laitella viestiä kun ehdit. Koska olin lähdössä pikaisesti pyörähtämään kylillä vastasin soittavani kotvan kuluttua ja keskityin hetken teinin ja tämän ystävän juttuihin.

Teini on nyt muuttamassa lauantaina. Kääk. Selvitimme poikaystävän sanomisia eilen jo aamusella kun istuin bussissa ja loppuja hoideltiin eilen illansuussa ja niin. Teini on kuulemma sanonut poikaystävälle etten minä tahdo tätä meille enää jatkossa ja koska poikaystävä on kuulemma supervihainen minulle niin tämä on vääntänyt teinin sanomisen muotoon "täytyy muuttaa jos tahtoo seurustella". Tiedä sitten mikä totuus on, ehkä asia on tosiaan niinkuin teini sanoo.

Teini ei aio alkaa poikaystävän kanssa enää mihinkään, tässäkin kohtaa totean että tiedä sitten mikä totuus on, mutta muuttaa hän tahtoo sillä siitä on parhaan ystävän kanssa puhuttu jo vaikka millä ja mitalla ja hän tahtoo itsenäistyä. Ymmärrän, ja niin, hienoahan se on. Olenkin päättänyt olla sanomatta enää mitään poikaystävästä ainakin niin kauan kun he ei varmasti ole yhdessä, oltiinhan sitä itsekin aikanaan niin kaikkitietäviä ja aikuisia ja vaikkas mitä ja hakattiinkin päätä seinään siinä suuressa viisaudessa.

Himppasen on kyllä haikea mieli tämän muuton osalta vaikka niin, onhan tätä odotettu. Silti. Esikko on nousemassa omille siivilleen ja herttinen sentään että se on jotenkin kaameaa ja samalla upeaa. Saapa nähdä tuleeko niitä mahalaskuja vielä nousukiidossa, todennäköisesti tulee mutta eiköhän tästäkin kehkeydy ihan tavallinen aikuinen duunari joka osaa hoitaa asiansa ja huolehtia jutuistaan. Toivon ainakin näin.

Vaan tosiaan, kun sitten viimein survaisin kylillä käymään niin soittelin sille serkkulikallekin. Valitettavasti kaikki sanomiseni aiheutti vain lisää ketutusta, toisin kuin he me tosiaan saimme eilen paperin jos toisenkin ja toisin kuin he, me tulemme jatkossakin saamaan paperin jos toisenkin jos niitä on jaossa eikä siihen papereiden saamiseen vaikuta millään tavalla se oletko oppisopimusopiskelija vai omaehtoinen. Pääsääntöisestihän tarkoitus on että kaikki opetus ja oppimateriaali tapahtuu verkon kautta ja niitä monisteita ja lippuja ja lappuja ei juurikaan kerry opiskelijoille mutta joissain määrin niitä toki ilmestyy.

Serkkulikan ääni oli närkästystä täynnä kun tälle selvisi se että olimme myös saaneet kansiot ja kynät koulun puolelta ja meillä oli nyt jo selvillä mitä tehdään seuraavaksi. Heillä kun ei ole edelleenkään mitään käsitystä mitä missä ja milloin ja kaiken lisäksi tälle oli kouluttaja todennut ettei koulu ole mikään tulostustoimisto kun serkkulikka oli kysynyt että mites he joilla ei ole tulostinta kotona, kai he edes saavat tulosteet koululta.

Aika jännä, etten sanoisi. Heidän opiskelijaryhmässään on 60 opiskelijaa, meillä opiskelijoita on vain 12 haastatteluilla valittua ja oppisopimuskeskuksen kautta tulleet 10 opsia. Tulemme siis todennäköisesti saamaan henkilökohtaista ohjausta suht runsaasti enemmän kuin heillä on mahdollista saada ja niin. Enhän minä varmaksi mitään tiedä mutta mitä olen puheita kuunnellut niin TAKKin koulutusta arvostetaan työmarkkinoilla enemmän kuin Pirkon. Saattaa tosin olla huhupuhettakin tämä.

Illalla, siinä kutomisen ja telkkarin tuijottelun lomassa, kirjasin ylös avainsanoja siihen annettuun tehtävään. Esseessä kun pitää kartoittaa oma lähtötilanne näin opiskelun alussa, se mitä osaa, missä on kehitettävää, mitä kaikkea on ehtinyt tehdä elämänsä aikana joka jotenkin edes tukee tätä ammattia ja muuta vastaavaa. Siinä sanoja kirjaillessani hoksasin että ei se nyt ihan simppeli tehtävä olekaan, minulle kun tuotti jokseenkin hankaluuksia miettiä mitkä on niitä kehitettäviä puolia itsessäni. Taidan olla aika itserakas, luulen mä. Kyllä niitä muutama löytyi mutta varmasti niitä on enemmänkin kun vain osaan asettua tosissani ajattelemaan asiaa.

Ja nyt. Joudun aivan kohtsilleen ryhtymään lähtöpuuhiin, linja-auto ja junayhteydet täältä kun ei mallaa nyt alkuunkaan koulun alkamisajan kanssa yhteen vaan joudun lähtemään kävelypelillä keskustaan päästäkseni bussiin jonka kuljettamana en joudu hengailemaan liki tuntia tekemättömänä mansessa. Voi huoh. Omalla autolla olisi tosiaan näppärä mennä mutta ei, en todellakaan viitsi. Koulun parkkipaikat kun on jokseenkin heikossa joten olkoon, menköön ne jotka ihan oikeasti tarvitsee sen oman auton päästäkseen paikalle.

Toivotanpa tässä hyvää perjantaita ja samalla viikonloppua, minä kun en uskalla alkuunkaan nyt luvata ehdinkö viikonlopun aikana kirjailemaan mitään näin vapaamuotoista vai meneekö viikonloppu ihan kouluhommaa pakertaen ja muuttoa tehden. Se on moro!