Eilinen päivä oli kertakaikkisen mahdottoman loistava. Aamu sujui kuin tanssi, miinus junnu joka käytti jälleen runsaasti aikaa kätinään, rätinään ja ininään. Olen nyt alkanut jo miettiä sitäkin että näinköhän minun pitää siirtää poika takaisin alakertaan nukkumaan? Jos tämä ahdistus onkin eroahdistusta. Mutta toisaalta, poika on halunnut nukkua kerran jos toisenkin yläkerrassa ja ollut kavereilla yötä ja vaikkas mitä mutta niin. Silti. Ehkä tämä on nyt jotenkin konkreettisempi ero? Mene ja tiedä. Katselen vielä muutaman päivän, osasyy kätinöille kun on varmuudella väsymys.

Se todellinen tanssi alkoi kun sain nakottua tenavat ovesta ulos ja pääsin itsekin lähtemään. Poika 17v tuli kyydilläni terkkariin, jälleen kontrolli ranteen suhteen, ja sitä ennen oli heitetty spede tarhalle. Minä kurvailin juna-aseman pihaan ja siinä junaa odotellessa soitin serkkulikalle kysyäkseni joko tämä on kohta lähtövalmiudessa, tällä kun oli myös Hekosu edessä. Siinä samalla tuumittiin sitäkin josko serkkulikka jääkin kotvaseksi manseen Hekosunsa jälkeen ja viestitellään ja soitellaan kun minä pääsen omastani, jos vaikka tapaisimme ja pääsisimme vaihtamaan sanan jos toisenkin siinä samalla kertaa.

Mansessa hilppailin ensimmäisenä Koskikeskukseen ja miksi? Kokeakseni pettymyksen. Eihän siellä ollut oikein mikään auki vielä aamuysiltä. Vapaavalinnassa ja Lindexissä piipahdin, sen jälkeen kiitolaukkailinkin Stockmannille ihmetellen suuresti että TopModel-suunnitteluvihkot oli kovin nihkeässä niin Vapaavalinnassa kuin Stockmannillakin. No haloo pahvi, Stockmannin vieressähän on Akateeminen kirjakauppa, eiköhän se ole sama kuin Stockan oma kirjaosasto, tuumin kotvan kuluttua ja painatin sinne.

Ja siellähän niitä sitten oli. Monessa mallissa, monessa tyylissä ja vaikka mitä oheistuotteita. Nonni! Viimeinkin sain aikaiseksi ja ostin prinsessalle uuden TodModel-vihkon, tai oikeastaan kansion, tältä kun on ollut suunnittelupohjat pitkään loppu ja niinä harvoina kertoina kun olen mokoman vihkon muistanut niin eihän niitä ole kaupoilla käydessä silmiin osunut. Akateemisesta kiitolaukkailinkin sitten jo TAKKiin, kellokin oli mukavasti himppasen yli kympin.

Hekosu kävi kuulkaa näppärästi. Sekä minä että vastuukouluttaja olimme samaa mieltä siitä ettei minun kannata missään nimessä valmistua nopeammin, ei ainakaan ennen kesää. Olimme myös yhtä mieltä siitä että tämä alku antaa väärän kuvan opiskeluista, keväällä tahti tulee olemaan hieman tiukempi kuin nyt. Myös vakuutusturvani oli tapetilla, vastuukouluttaja kun ei alkuunkaan pitänyt ajatuksesta että olen työssäoppimistoiminnoissa ilman sopimusta joka takaa vakuutusturvan niin työmaalle kuin työmatkoillekin.

Ratkaisukin asiaan oli helpompi kuin olin osannut edes arvata, hetken päästä minulla oli kädessäni kolme sopimuskappaletta työmaalle vietäväksi, tuntilistat täytettäväksi ja toteamus siitä että työssäoppimissopparin ajankohdaksi voisin merkitä huomisen ja joulukuun 22. välisen ajan. Tuntilistaan taas merkkailen jatkossa ne tovit jotka olen koululla ollut töissä ja ei, ne ei lyhennä tippaakaan opiskeluaikaani jos en niin tahdo mutta oma hyötynsä niistä on; jos työssäoppimisjaksolla joku tenavistani on kipeä niin että joudun olemaan pitempään kuin päivän tai pari pois työmaalta niin olenkin korvannut niitä jo etukäteen. Okei!

Keväällä katsomme tilanteen uudelleen, on tosiaan enemmän kuin mahdollista että keväällä en sinne työmaalle opiskeluilta ehdikään kuin juuri niiksi työssäoppimisjaksoiksi, silloin kun alkaa ne ekat tutkinnotkin painaa päälle. Vaan niin, hurraa! Homma on nyt hyvin hanskassa ja kaikkinainen mietintä tuntien, työmaakeikkojen ja vaikka minkä suhteen voidaan lopettaa. Siinä samalla essee sai kehut samalla kun myös aiempi kokemukseni sekä työmaailmasta että eri sairauksista. Kiva. 

Samalla kiitolaukkailulinjalla jatkoin touhuja ja kipikapi, treffasin serkkulikan kahvilassa jossa turisimme niitä näitä. Hänenkin Hekosunsa oli tuonut jonkinlaista selvyyttä asioihin mutta ei ehkä kehuttavaa kuitenkaan, hieman tuntuu olevan linja toinen Pirkolla kuin TAKKilla. Omaehtoisesti opiskeleva on vähän kuin vapaamatkustaja, mitään kunnon aikaraameja ei olleet sopineet, ei sen puoleen edes sitä koska serkku tekee ja mitä seuraavaksi. Ensimmäistä tutkintoa olivat suunnitelleet jo tälle vuodelle mutta sekin oli jätetty auki mietinnän alle. Just.

Serkun opiskeluaikakin on pidempi että ehkä se sitten selittää sen ettei mitään kiirettä mihinkään suunnitteluunkaan ole. Mene ja tiedä. Minä lykkäsin serkkulikalle oman opukseni Koulunkäynnin ja aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjauksen perusteista, siis juuri sen jota Pirko tälle ei ollut antanut koska omaehtoisille sitä ei oltu viitsitty monistaa. Serkkulikka käy kopsuttelemassa sen jossain sopivassa välissä siskollaan, minä en opusta juuri nyt tarvitse.

Kahvittelun päälle serkkulikka nakkoi minut omalle kotiasemalle ja minä kaasuttelin kotiin nähdäkseni virnuilevan ja hyväntuulisen pojan 17v. Käsi oli parantunut ja kipsi oli poistettu joten poika oli yhtä hymyä ja iloa. Siinä tämän intoilun lomassa kokkasin ruoat ja juttelin siskon kanssa Hekosusta puhelimessa, ukon kotiuduttua tuijotin kotvan töllötintä ja lähdin sitten noutamaan spedeä tarhalta. 

Haettuani speden ryhdyin omenakaurapaistoksen tekemiseen ja huomasin kauhukseni että vaniljasokeri oli loppu. Niinpä kysyin josko kotiutunut poika 15v viitsisi noutaa kaupalta pussin vaniljasokeria sillä aikaa kun keittelen vaniljakastikepohjan muilta osin valmiiksi. Poika makoili sohvalla ja lupasi mennä ihan kohta. Jokin, mikälie, sai minut kokeilemaan pojan ihoa kaulasta ja jösses, lapsihan oli tulikuuma. 

Mittari näytti tylyä 39.3 lukemaa ja pojan vastusteluista huolimatta määräsimme tämän pysymään makuuasennossa. Piipahdin itse kaupalla ja palattuani poika oli jo umpiunessa ja houraili. Eikä tuo herännyt edes siihen kun mittasin uudelleen tämän lämmön, korvamittari näytti tiukasti 40.0 lukemia. Kiva. Saapa nähdä onko poika kipeäkipeä vai onko eilinen juurihoito vioittuneeseen hampaaseen saanut tämän kuumeen nousuun?

Eiköhän tuo selvinne lähipäivinä, tauti tarttunee muihinkin jos se tosiaan jokin virus on. Jos se on bakteeri niin edessä taitaa olla lekurireissu lähipäivinä, illalla kun lämpö jatkoi kiipeämistään pysähtyen vasta 40.4 lukemiin jonka jälkeen se laski omia aikojaan takaisin sinne 39.4 asteeseen. Menenkin muuten kohtsilleen kurkkaamaan että poika on edelleen tajuissaan olevien kirjoissa, illalla nakkasin tälle lääkkeen ennen kuin komensin tämän siirtymään omaan sänkyynsä.

Junnun rutinat ja kätinät aiheutti myös epäilyn siitä että osasyy pojan kätinöille on lapsen tämän hetkiseen vointiin liian vähäisissä unissa. Toki lapsi simahtaa unille ysin aikaan illalla ja nukkuu aamuseiskaan mutta silti, ehkä tämä tarvitsee juuri nyt enemmän unta? Niinpä junnukin päätyi eilen nukkumaan jo ennen kahdeksaa, osasyy tälle joutumiselle oli tosin siinä että tämä nakkoi ja paiskoi tavaroita, huusi ja ärisi ja turhautui jatkuvalla syötöllä koko iltapäivän ja illan ajan. 

Junnu taisi totta tosiaan olla väsynyt sillä kahdeksalta tämä oli jo umpiunessa omassa sängyssään. Toivonpa tosiaan että saan oman junnuni takaisin suhtpian, tämä nyt junnun tilalla pyörivä poika on jokseenkin rasittava. Minun junnuni kun on aina tupannut hymyilemään läpi vaikeuksienkin, tämä nyt tilalle astunut nuori mies tahtoisi ennemmin vaikka hakata itsensä kuin hymyillä vaikeille hetkille. Toivottavasti tämä johtuu liian vähistä unista, liiallisesta menosta ja niin, liian kevyestä lääkityksestä eikä ole esimakua mistään ongelmasta joka on kehittymässä. Mene ja tiedä tätäkään, aika sen näyttänee.

Ja nyt. Koska en tänään aio liikkua, paitsi viedä speden tarhaan, niin luulenkin että ryhdyn nyt nautiskelemaan aamulehden tarjonnasta. Josko siellä tänään olisi jotain oikeasti hauskaa hauskaa, tai ainakin mielenkiintoista. En taida viitsiä lukea uudemman kerran enää kauhulla tutkailemaani kirjoitusta kouluruokailusta, siitä kun tuli vain kärttyinen fiilis itselle sillä jälleen kerran moni kommentoija oli sysäämässä lasten kasvatusvastuuta sinne minne se ei oikeasti täysin kuulu; kouluihin. 

Se on siis moro ja oikein kivakivaa keskiviikkoa teille kaikille!