Se oli kuulkaa ihan hirveä se hygieniatesti! Ei siis sillä että se olisi ollut mitenkään supervaikea vaan ihan sillä että samaa asiaa saatettiin kysyä pariin kertaan niin että toisella kertaa todettiin että saa, toisella ei saa ja välillä taas lauseeseen oli lisätty sana joka muutti koko lausetarkoituksen toiseksi. Välillä jo tuntui että ei osannut enää ollenkaan päättää kuuluuko se rasti sarakkeeseen oikein vai sittenkin väärin eikä suinkaan siksi ettei olisi tiennyt saiko vai eikö saanut.
Ehei, alkoi vain mennä oikein/väärin-sarakkeet silmissä sekaisin, niin ja mielessä ja se jos mikä oli hirveää! Vaan ei hätää! Läpi meni niin että heilahti, 39/40 oli lopputulos joten ehkä tässä tosiaan uskaltaa voidella lapselle leivän jos toisenkin sekä kotona että koulussa. Hurraa! Tuloksen odottelu taisikin olla sitten se pahin osuus, se kun tuli tekstiviestillä ennen neljää ja kotimatkalla ehdittiin spekuloida vaikka millä mitalla eri vaihtoehtojen oikeellisuudesta, joka tietysti sai aikaan sen että loppumatkasta oli jo aivan varma että lähes kaikki kohdat joiden kohdalla itse oli ollut hiemankin epävarma oli omasta mielestä takuuvarmasti väärin.
Vaan kuulkaa, aika omituista. Siinä ennen testiä hygienia-asioita käsitellessä ehdin jo miettiä olenko sittenkään oikealla alalla. Olisiko minun sittenkin pitänyt suunnata keittiöpuolelle? Opintojen alla olleet jutut kun oli kertakaikkisen mielenkiintoisia ja niihin tuli todella keskityttyä, toisin kuin esim siihen ammattietiikkaan viikko sitten. No, tuskinpa, mutta kiinnostus moisiin jäi ja niistä kuuntelisi enemmänkin juttua. Vai oliko suurin vaikuttaja sittenkin kouluttaja, mene ja tiedä. Mutta hyvin tuo asiaa opetti!
Eilinen koulupäivä oli siis kertakaikkisen mukava. Meille on selkeästi muodostunut jo porukkahenki oman ryhmämme kesken ja sen kyllä huomaa monesti kun muutaman meistä touhuja katselee. Naurun määrä on vakio ja se on varma se! Heitetty läppäkin tuppaa olla toisinaan hieman levotonta, ihan aina meitä ei varmasti tahdo uskoa aikuisopiskelijoiksi. Mutta kun niin, minkä sille voi että hauskaa on ja meille hauskuuttajaksi riittää toisinaan jopa auki jäänyt ovi.
Ensi viikolla on kolme päivää TAKKia ja sitten se on siinä pitkäksi aikaa. Seuraavat kahdeksan viikkoa vietetään aluksi etäillen, sen jälkeen syyslomaillen ja sen jälkeen ollaan viisi viikkoa työssäoppimisessa joka on totta tosiaan kiva juttu. Vielä työssäoppimisenkin päälle vietetään viikko etäillen ja vasta itsenäisyyspäivän jälkeen palaamme koulunpenkille eli pitkä on tauko. Toisaalta sille ajalle löytyy kyllä tekemistä, aloittelin varovasti oppimistehtävää jossa kerrotaan omasta työpaikasta niin fyysisenä, psyykkisenä kuin sosiaalisenakin työympäristönä. Hmmm.
Eilen kotiuduttuani totesin että maailma on vaihteeksi mallillaan. Ruoka odotti hellalla, lapset oli tehnyt läksynsä ja muutenkin torppa oli kuosissa. Mikä siinä oli istahtaessa sukkapuikot kourassa Amyn pariin ja odotellessa testin tuloksia. Illansuussa kylvetin täyteen kuntoon päässeen speden ja tarjoiltuani iltapalat koko kolmen pienemmän sakille tuuppasin speden kyljelleen. Tänään lapsi pääsee, onneksi, tarhaan, virtaa on kuin pienessä kylässä sairastelun päälle.
Prinsessan kanssa istuimme ja tuijotimme Lentokenttää Jimiltä ja prinsessan puheet kääntyi, jälleen kerran, Unkariin ja lentämiseen. Neidille on jäänyt selkeästi matkailukärpänen päälle, pari päivää sitten tämä mietiskeli ääneen kuinka hienoa olisi jos olisimme sikarikkaita. Kysyinkin neidiltä että se rahako tämän muka onnelliseksi tekisi ja ei, ei kyse ollut siitä. Kyse oli siitä että jos olisimme sikarikkaita voisimme matkustaa ihan minne vaan. Ymmärrän. Itselläkin välkkyy mielessä Balatonjärvi tasaisin väliajoin ja jostain kumman syystä olen jopa kurkkinut paljonko mahtaisi kustantaa pikainen pidennetty viikonloppu jossain Budapestin hotellissa lentoineen. Öh niin...
Teini oli käynyt päivällä kotosalla, tämä oli vahtimassa spedeä sen ajan kun ukko kävi hierojalla ja kovin tuo oli aina vaan rahaton. Kelan päätös työkkärikorvauksista tuntuu viipyvän jossain ja se ei ole kiva se. Vuokranmaksukin kun on edessä ihan juuri näillä näppäimin joten voi apua. Itse en ole teinin kanssa edelleenkään ollut juttusilla, maanantain pikapuhelu oli todellakin sitä, pikapuhelu jossa käsiteltiin lähinnä pankista tullutta puhelua, eilistä speden vahtimista ja siinä se sitten olikin. Tänään soittelen teinille ja pistän tämän juttelemaan tosissaan kanssani, hittolainen.
Poika 17v oli yöpynyt isällään ja ei ollut viitsinyt soitella moisesta enää iltamyöhään josta tämän sitten ripitinkin. Puhelimeni on äänettömällä yöt joten AINA voi soittaa tai AINAKIN laittaa tekstarin ettei minun tarvitse murehtia missä lapsi menee. Olisi taas ollut tervalla ja höyhenillä käyttöä. Poika 15v puolestaan pyörähteli kotona käymässä pitkin ehtoota ja valitti päätään, joku koulukaveri kun oli tuupannut tämän naulakoita päin niin että ohimo kolahti rautaiseen koukkuun. Höh.
Tänään menen töihintöihin ruhtinaalliseksi kolmeksi tunniksi! Kyllä! Huomenna tunteja taitaakin olla sitten viisi joten kivaa on tiedossa. Ensi viikolla olen TAKKin välipäivät kotosalla ja syyslomaa edeltävälle viikolle olen ajatellut kolmea työpäivää. Katsotaan nyt miten nämä suunnitelmat elää kun koululle asti ennätän, saattaahan se olla että paikkani ykkösten kanssa on viety. Sellaistakin suunnitelmaa kun kuulin olevan ilmassa.
Paitsi että menen töihin tänään niin hilppasen myös koulun hammaslääkäri moikkaamassa mikäli tämä vain on paikalla. Josko saisin sen terävän kulman hampaasta pois vaikka niin, eilen se ei kiusannut enää alkuunkaan niin paljon kuin tiistaina. Kieli on oppivainen kapine (?) vai mistä lie mahtaa johtua ettei se enää raaviinnu samaan tapaan siihen terävään kärkeen suussa, se terävä kärki kun on siellä edelleen.
Eikä se hammaslääkäri suinkaan ole ainoa jota käyn tapaamassa. Tapaamislistalle olen ottanut myös rehtorin, jonka siis toivon olevan näköpiirissä aamun aikana ja sovittuna on vanhemman vartti junnun opettajan kanssa. Junnun elämässä on tainnut olla liian paljon pieniä muutoksia nyt vähällä aikaa sillä junnu ei ole käytökseltään edelleenkään oma itsensä. Se ahdistuneisuus on onneksi kadonnut mutta tilalla on tietynlainen pinnan alla kupliva kiukku, epävarmuus ja turhautuneisuus.
Ehkä se, että opettaja vaihtui, sisko muutti pois kotoa, junnu siirtyi yläkertaan omiin tiloihinsa nukkumaan ja uusia aineitakin ilmestyi lukkariin, ehkä se kaikki on yhdellä kertaa liikaa? Epäilenpä että vanhemman vartti on aikamoista vääntöä, vaikka junnun uusi opettaja onkin entinen prinsessan opettaja niin junnun ja tämän kemiat ei todellakaan tunnu kohtaavan. Kaiken lisäksi olen kuullut muita reittejä että junnua kiusataan koulussa koska tämä on niin pienikokoinen ja rillipäinen. Hmmm.
Eiköhän nämä jutut tänään selviä, toivottavasti ainakin. Ja jos kuvittelitte että tässä on kaikki tälle päivälle sovittu niin väärässä olitte. Edessä on myös tapaaminen kouluterveydenhoitajan ja koululääkärin kanssa prinsessan asioiden tiimoilta. Aiemmin suunnittelemani kouluuntuminen puoli yhdeksän taitaa muuttua ihan näillä näppäimin kouluuntumiseksi kahdeksalta. Millä minä muuten kaiken ehdin?
Luulenpa että ryhdyn trimmaamaan itseäni ihmismoiseen kuosiin, johan kellokin lähenee kuutta ja tässähän saa tosissaan ryhtyä touhuamaan jos aikoo kahdeksaksi koululle ehtiä. Se on siis moro ja viettäkää kivakiva torstai, lupaan pyrkiä samaan!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.