Sitä se kuulkaa on. Olen aiemminkin todennut, kerran jos eräänkin, että junnu ja erikoistuvat lääkärit ei sovi yhteen. Tuskinpa tämän asian kanssa on tapahtunut edelleenkään muutosta mutta toivoahan sitä toki voi ja tämä on nyt sellainen paikka että totta tosiaan toivon että suunta tässä asiassa olisi muuttunut. Se, onko muutosta tapahtunut vaiko ei, jää tosin nähtäväksi aina tuonne lokakuulle asti jolloin junnulla on edessä lääkityksen keventäminen.

Tämä tietysti edellyttäen sitä että syyskuu menee lupsakkaan leppoisasti ilman mitään ihmeellisiä lenssuja, lääkemäärän tuplauksia tms joiden suhteen olen tosin aikas negatiivinen. Poika kun on lenssuillut jo muutaman päivän ja aika-ajoin yskä on niin tukkoista että jos tätä menoa jatkuu on edessä lääkkeiden tuplaaminen aivan näinä päivinä. Huoh. Vaan niin, se lääkkeiden kevennys. Siihen nuori lääkärineito sai totaalisen kimmokkeen yritettyään ensin pitkään sisäistää sitä miksi junnu syö singulairia hengitettävien lääkkeiden lisäksi.

Kun eihän tätä ahdista. Ei ota henkeen. Ja silti äiti on syöttänyt talvesta asti singulairia ihan vakituisesti lääkärin kehotuksesta. Että miksi. Kun eihän siinä nyt ole mitään järkeä. Ja minähän selitin että on, joillakin astmalapsilla kun astman liian vähäinen lääkitys saattaa aiheuttaa hapenpuutetta aivoissa joka taas aiheuttaa sen ettei lapsi kykene keskittymään sen enempää kouluun kun oikein mihinkään muuhunkaan. Ja niin, junnu kuuluu juuri näihin lapsiin jotka muuttuu AD/HD-hepuiksi jos se lääkitys on alakanttiin.

Singulair on ollut kaiken aikaa se lisälääke jolla poika on pysynyt omana, vaikkakin vilkkaana, itsenään jopa siinä määrin että viime talven singulairiton kausi sai tämän luokanvalvojan huolestumaan jo tosissaan siitä että entinen koululainen katosi luokasta ja tilalle ilmestyi häsläävä, pyörivä, vääntävä, kääntävä ja täysin keskittymiskyvytön pikkupoika. Tämä ei totta tosiaan ottanut mahtuakseen lääkärin jakelukeskukseen. Ja koska se ei mahtunut tämä soitti kollegalleen, oletan että jollekin vanhemmalle lääkärille.

Joka ilmeisesti selitti samaa asiaa ja antoi ohjeita lääkityksen suhteen sillä lääkärineidolla oli jo valmiina ajatus siitä miten lääkitään ja millä. Silläköhän tuo hämmästeli puhelimeenkin kerran jos eräänkin sitä että miten niin se singulair pysyy käytössä. Kun ei henitystä ahdista. Siis oikeastiko se singulair pysyy. Oikeasti? Olisi tehnyt mieli potkaista tyttöstä sääreen, ja vielä enemmän se halu korostui kun tyttönen kysyi kesken puhelun onko junnulla takana keskostausta. Voi huoh. Eiköhän ne kaikki tiedot ole siinä näytöllä neitosen edessä, teki mieli sanoa, vallankin siinä kohtaa kun tämä ryhtyi lukemaan synnytyskertomusta ääneen puhelimessa.

Lopputulema oli nyt kuitenkin sitten se että junnun lääkitystä kevennetään. Symbicort, jota olen kovasti kiitellyt ja ihastellut sen toimintavarmuutta junnun kohdalla, jätetään pois ja tilalle otetaan symbicort mite. Siis puolet vähemmän hoitavaa lääkettä per annos. Infektioiden yhteydessä otetaan symbicort takaisin käyttöön ja siihen kylkeen lisätään pulmicort, ihan kuten tähänkin asti. Bricanylia on käytetty ihan liian usein sillä eihän se nyt ole laitaa että sitä nakotaan naamariin silloin tällöin ennen liikuntatunteja tai vielä kamalampaa, talvipakkasilla jolloin hengitys tukkeutuu herkästi.

Toteanpa siis jälleen kerran; tämä lääkäri kuuluu aika selvästi sarjaan "pian eroon lääkkeistä niin lapsi paranee oikeasti". Tällaisista lääkäreistähän minulla on kokemusta jo ennestään, edelleen on varsin hyvin muistissa erikoistuva lääkäri joka totesi juuri antibioottikuurin syöneestä muutaman vuoden ikäisestä junnusta että lääkkeet veks tai poika syö niitä lopun ikänsä. Tuolloin tulos oli parin päivän päästä selvästi nähtävissä, poika ei ollut saada henkeä ja itki tuskaista oloaan ja kas, soitto astmapolin hoitajalle ei vienyt kuin hetken sillä kotvassa luurin päässä olikin se osastonlääkäri joka totesi että äkkiä tuplalääkitys päälle ja kuka hiivatti tällaisen ohjeen on antanut junnun ollessa kyseessä.

Veikkaanpa että tässä tulee käymään samoin, ei välttämättä likelle tukehtumisastetta sentään mutta enköhän minä joudu soittelemaan astmapolille muutamassa päivässä lääkityksen muuttamisesta. Tai sitten en, mutta jotenkin minua epäilyttää. Minä kun olin niin varma kun eilen lekuriin matkasimme että viimeinkin lääkäri toteaa että kas, lapsen lääketasapainohan on nyt löytynyt ja näin ollen jatkamme näillä lääkkeillä ja kontrolloinnin tarve TAYSin päässäkin alkaa olla lopussa. Ja pah!

Seuraava kontrolli onkin jo huhtikuulla ja siihen yhdistetään spirometria eli voi plääh sanon mä. Koskahan junnu pääsee samalle asteelle kuin serkkulikat jotka TAYS tökki pois hoidettavistaan jo pari vuotta sitten todeten että lääkitys on kuosissa. Argh! No, kaipa poika sieltä vielä joskus vapautuu, jos ei muuta niin teini-iässä, aikuisena viimeistään.

Ja muihin asioihin. TAKKin kirje ei tullut vielä eilenkään eli olipa hyvä että soitin sinne maanantaina, muuten kiipeilisin edelleen pitkin seiniä. Työmaalla touhu on ollut kaoottista, niinpä en ehtinyt eilenkään treffaamaan reksiä. Milloin reksi viipotti johonkin suuntaan, milloin minä itse viipotin parhaan kykyni mukaan johonkin suuntaan. Lisähommaakin saimme vallan mukavissa määrin, se monesti manaamani ohjaaja kun jäi saikulle ja jätti taakseen sopan jota ei ihan tuosta vaan setvitelläkään. Eilen siihen käytettiin hyvinkin koko päivä ja soppaa setvi milloin mikin työpari ja silti, sekaisin se on edelleen. Voi pska!

Kotona sen sijaan olikin mukavan leppoisaa ja rauhallista. Spede jatkaa kuumeilulinjaa joten leffa jää tältä päivältä väliin. Höh. Terkka kirjoitti ukolle koko loppuviikon saikkua ja hyvä niin, eilen illalla pojan lämpö huiteli 37.8-38.2 väliä. Tänä aamuna ei lämpöä ole ollut joten ehkä poika hyvinkin tokenee pikana vielä taudista mutta tuskinpa tätä viitsii huomenna tarhaan riepottaa. Tässä speden "äiti tuu kattoon mitä mikille tapahtui"-huutojen lomassa koetan muistella että kuka hiivatti minulle sanoi illalla kun maate menin että "herätä viimeistään kuuden kanttiin". 

Oliko se poika 17v? Vai sittenkin poika 15v? Tuskin nyt sentään prinsessa eikä ainakaan junnu, se on varma. Kamalaa kun muisti lakkaa toiminnan aina kun itse lähtee sänkyä kohti. Taidan lähteä ihan suosilla yläkertakierrokselle ja tuupin vaikka aluksi poikaa 15v, josko se olisi ollut hän joka sitä aikaista herätystä toivoi. Se on siis moro ja viettäkää kivakivatorstai, minä takaan että minä ainakin tulen viettämään!