Sitä se oli! Eilinen koulupäivä. Aihe itsessään olisi saattanut olla vallan mielenkiintoinen ja siitä olisi saanut aikaankin vaikka mitä mutta opettaja joka heilui puikoissa teki aiheesta mahdottoman tylsän ja väsyttävän. En ole koskaan pitänyt opetustavasta jossa opettaja heijastaa taululle tekstiä ja lukee sitä monotonisesti ääneen. En etenkään kun saman tekstin voi lukea itse niin halutessaan. Enkä etenkään jos sitä samaa tekniikkaa käytetään koko päivä aina aamusta iltapäivään.

No, tulipa istuttua. Ja naurettua. Koko ryhmällä kun tuntui olevan eilen viikonlopun jälkeinen väsymystila ja koko päivä tuntui perustuvan siihen että osan ajasta porukka repeili kuka milloinkin ja millekin ja joka ainoa kertahan se nauru tarttui kaikkiin muihinkin huoneessa istujiin. Tänään onkin sitten sen Hekosun teko ja se on kiva se, saa kunnolla koulutusajan pakettiin. Jes!

Muilta osin joudunkin toteamaan että onpa toisaalta kiva ettei sitä koulua juurikaan ole nyt. Ehkäpä ehdin tällä viikolla touhuamaan homman jos toisenkin pois, olisi näet vallan mahdottoman kiva saada sekä ala- että yläkerran lattiat pestyä, ylimääräiset romppeet hävitettyä nurkista ja vaikka ikkunatkin pestyä. Saattaa olla että se ikkunoiden pesu ei ihan osu nyt listaani, totesin näet eilen että mitä järkeä niitä on pestä. Vettä sataa joka aivaten ainoa päivä joko paljon, vielä vähän enemmän tai kaatamalla. Yäk.

Tälle päivälle sateita ei kartan mukaan osuisi mutta näkee nyt miten käy ja tottakai uusi sadealuekin iskee paikalle ihan kunnolla keskiviikon-torstain tietämillä. Tietysti! Torstainahan on koulun syysretki jonne minäkin olen lupautunut lähtemään. Voi elämän käpälä sanon mä! Saappaiden mentävä aukko piinaa edelleen tätä ihmistä joten näinköhän se on vielä saapaskaupoillekin mentävä. Höh nyt! Onneksi lapsilla on sadevarusteet kuosissa ja onneksi nämä jopa käyttää niitä.

Koulupäivän jälkeen kiitolaukkasin suorinta tietä tarhalle noutamaan speden. Eilen oli se harvinainen aamu jolloin spedekään ei olisi tahtonut millään lähteä saati jäädä tarhaan. Olisi pitänyt olla lisää vapaata. Ymmärrän, syyspimeät alkaa vaikuttaa jo pieneenkin. Eikä tämä suinkaan ole ainoa johon ne vaikuttaa, junnu oli valitellut huonoa oloa koulussa ja pam, tämä oli lähetetty kotiin ekan tunnin jälkeen. Onneksi poika 17v oli etätöidensä parissa kotona joten lapsi ei joutunut yksin viettämään koko aamupäivää.

Ihmeparantuminenkin tälle oli tapahtunut heti siinä yhdentoista jälkeen, kummasti se paha oli kadonnut johonkin ja poika oli oma itsensä. Hassua kyllä, tänä aamuna olkkarin sohvalla makaa jälleen joku keskenkasvuinen valitellen mahaansa. Herääkin kysymys onko koulussa kaikki ok? Toisaalta taas, omakin maha tuntuu omituiselta. Eikä se ole edes ainoa, prinsessa totesi illalla sohvannurkassa heitellen kaasuja mahastaan tiuhaan tahtiin että mahassa kuplii ja pulisee. Mahatautiako täällä aiotaan kohta potea koko joukolla?

Olen tässä arponut kulkuvälinettä mansen reissulle tälle päivälle ja todettakoon että VR, jolla kaikki on lievästi rempallaan ainakin uutisoinnin mukaan, pitää tällä hetkellä kärkisijaa. Olkoonkin että joutuisin tappamaan puolitoista tuntia aikaa ennen sitä Hekosua, oikeastaan se ajantappo saattaisi olla vallan kivaa touhua. Enpä näet muista koska olen viimeksi ehtinyt pyörähdellä mansessa ihan itsekseni ajan kanssa. Kenties tosiaan hyppään junaan ja kolistelen Koskikeskuksen kiertelyyn hyvissä ajoin. 

Takaisin päin juna osuukin sitten juuri eikä melkein sopivaan aikaan eli silläkin taidan valita junan. Ukkohan liputti puolestaan oman auton puolesta mutta oikeasti. Mansen keskustaa revitään auki sieltä täältä, TAKKin pihassa on parkkipaikkoja onneton määrä joten mitä hiivattia minä lähden sinne auton kanssa temuamaan kun voin samassa ajassa hurauttaa autolla a. tarhalle tiputtamaan speden hoitoon ja b. junalla manseen. Hintaakin taitaa tulla vähemmän kun ei tarvitse parkkimaksuja miettiä, autoa kun tuskin saa siihen aikaan TAKKin maksuttomille paikoille.

Toteanpa tähän sekaan vielä yhden jutun joka herätti lievää ihmetystä minussa; aamusauhulla käydessäni totesin kiskan nurkalta kuuluvan yläkouluikäisten huutoa. Yksi poika selitti kuuluvaan ääneen jotain toiselle joka puolestaan huusi kerran toisensa jälkeen että "etkö v*ttu nyt tajuu etten mä ole enää siinä" ja tämä sama toistui toistui ja toistui. Siis mitä? Ennen aamukuutta? Mitä ihmettä? Kiskan aluehan on kokenut totaalisen laman muutamassa vuodessa.

Silloin aikanaan kun me tähän muutimme kiskan omisti pariskunta joka oli sitä pyörittänyt jo pari-kolme vuosikymmentä. Valitettavasti toinen pariskunnasta sairastui ja kiska päätyi heidän yhdelle työntekijälleen ja siitä se alamäki sitten alkoi. Ensin nousi hinnat. Sitten sotkeentui ympäristö. Viimeiseen vuoteen sinne ei ole uskaltanut päästää lapsia ostoksille sen enempää perjantai- kuin lauantai-iltanakaan enää viiden jälkeen.

Ja huom, kiska on meitä parinsadan metrin päässä joten mahdollisesti vastaan hortoilevat tenukepit ei ole se ongelma. Ehei, se ongelma on kiskan nurkalle pesiytynyt teinipartio jotka sotkee ympäristönsä ja käyvät surutta jopa alamittaisia kiusaamaan. Junnulta vietiin keväällä tyhjä tölkki jota tämä oli kiikuttamassa kiskalle saadakseen tikkarin ja tottakai se tölkki oltiin tallottu kasaan siinä junnun silmien edessä. 

Junnu palasi siis reissultaan itkien kotiin ja tämä nainen otti ja suuntasi vauhdilla kiskalle. Tämä tapahtuma sattui näet keskellä kirkasta päivää, ei suinkaan iltatunteina. Arvatenkin teinilauma oli kadonnut paikalta ääntä nopeammin ja minä kävin kiskalla toteamassa myyjälle että olisiko hieman syytä ryhtyä katselemaan sen ympäristönkin perään. Edellisten omistajien aikana kun ei kenellekään olisi tullut edes mieleen sotkea siellä ja vielä vähemmän piinata pienempiä.

Tämä sama linja on saanut jatkua ihan huoletta enkä ihmettele; täydellinen kunnioituksen puute uutta omistajaa ja tämän jatkuvasti nyrpeä naama on varmasti ollut osasyynä siihen. Vanhojen omistajien aikana kiskan nurkalla saattoi joskus joku teini mennä rikkomaan jotain ja nämä tapahtui vahingossa sillä teini joka rikkoi käveli sen jälkeen suorinta tietä kiskalle tunnustamaan vahingon ja maksoi kulut. Vaikka sitten kymppi kerrallaan. Kukapa sitä lähikiskan omistajille pahaa mieltä toivoi.

Nyt omistaja on jälleen vaihtunut. Kauhulla odotamme mitä tuleman pitää, uudet omistajat kun on japaniasta tai kiinasta tai jostain sieltä. Prinsessa asioi kiskalla sunnuntaina ja totesi ettei sinne ole kiva mennä kun myyjä oli heti tuputtamassa kaikkea mahdollista irtokarkkia pussiin vaikka hän koetti vasta valita mitä hän tahtoo. Palveluhenkisyydessä siis löytyy mutta niin, ei lapset osaa niin äkkiä valita joten pikkuisen suitsia siihen palveluhenkisyyteen.

Mutta surullistahan se on. Kuinka joku toimiva ja hyvä palvelu menee persiilleen. Kuten nyt lähikiska. Eipä siellä ole itsekään tullut asioitua enää muutamaan vuoteen, miksi olisi. Jos tiskin takana on sitruunan niellyt naisihminen jolle tekee suunnilleen mieli pahoitella sitä että tuli häiritsemään tämän päivää niin eihän sinne mielellään mene. Ja jos se sattuu juttelemaan on sen juttelut pelkkää utelua siitä kuka naapureista on tehnyt mitäkin ja koska. Ei kaiketi ole minun tehtäväni tiedottaa naapuruston elämästä, etenkään kun tiedän että kaikki sanomiset leviää kulovalkean tavoin tämän emännän suusta. Kato on käynyt asiakaskunnassa väitän mä.

Tämä tästä kiskapohdinnasta. Taidankin siirtyä nyt aamulehden pariin vaikka tuskinpa sielläkään mitään uutta ja ihmeellistä on. Eiköhän se ole ihmettelyä VRn toimista ja kenties muutama tappo, parit liikenneonnettomuudet ja ihastelua raskautuneen Victorian ulkomuodosta. Ei ole uutisetkaan kuin ennen ei. Se on siis moro ja viettäkää kivakiva tiistai!