Loistavalle otsikolle sopinee vallan mainiosti jatkoksi muutama painokelvoton sana, mutta kuten jo sanoinkin, ne on tosiaan painokelvottomia. Vaan olipa kuulkaa yö! Kertakaikkiaan! Puolilta öin olin jo valmis kokoamaan luuni ja katoamaan vaikka sitten syksyn viilentämän kuistin lattialle sillä risoi, ketutti ja pänni aika lujaa. Ei hajuakaan mikä spedellä oli, ensin sattui kurkkuun, sitten päähän, sitten sattui jalkoihin ja lopulta mahaan. 

Tosin nämä kaikki sattumiset alkoi vasta siinä kohtaa kun tämä oli ensin puoli tuntia itkenyt todnäk painajaisunta josta ei tahtonut herätä millään joten sitä sattuiko oikeasti mihinkään en kyllä tiedä. Jalat on saattaneet vallan hyvin kiusata, spede kun tuntuu olevan kinttuineen samaa tyyppiä kuin poika 15v aikanaan oli eli kasvukipuja pukkasi tällekin ja niin tekee spedellekin aina välillä. Kymmenen jälkeen lapsi suostui rauhoittumaan kun minä siirryin makkariin tämän seuraksi ja otin pienen viereen mutta sitä riemua kesti tasan tunnin ajan.

Sen tunnin aikana minä ehdin hätinä saada unenpäästä kiinni sillä spede ja rauhallinen alku-unihan ei kuulu yhteen. Yhdeltätoista poika päräytti uudelleen ilmoille julmetun huudon. Joka jatkui, jatkui ja jatkui. Jonka vuoksi istuttiin välillä isin kanssa olkkarissa ja välillä tultiin uudelleen makkariin päätyen omaan sänkyyn nukkumaan (vääntämään) ja hetken päästä taas itkemään. Puoliltaöin minä simahdin kuin saunalyhty, siinä vaiheessa ukko taisi olla lapsen kanssa tämän sängyssä ja hyvä niin; ukkohan on vapaalla joten eiköhän tuo jouda yöt sitten valvomaan jos niikseen on.

Ei siis hajuakaan mihin aikaan meillä on oikeasti tullut täysi hiljaisuus torpassa, sen puolenyön jälkeenkin kun havahduin jossain kohtaa siihen että spede inisi ja ukko rauhoitteli. Johtuen juuri tästä toimintoajan pituudesta epäilenkin ettei kyseessä ollut mitkään kiputilat enää ensimmäisen tunnin jälkeen, taisi tosiaan olla pahoilla unilla oma osuutensa. Ankeaa! Ihan yhtä ankeaa kuin se että minä istun todnäk silmät ristissä työmaalla tänään. Argh!

Vaan niin, ei se koko eilinen sentään kurjuutta ollut. Töissä oli vallan mukava ja vauhdikas päivä ja sen vauhdikkuuden lomassa ehdin ahdistaa reksinkin opehuoneen pöydän ääreen hetkeksi. Koska reksi itse hoki ahdistelun lomassa ettei ehdi puhua kauaa kun hänellä on huoneessaan vieraita niin minähän toimitin asian nopeasti kolmen nuoremman open tsempatessa vieressä. Että josko minä tosiaan sitten sinne yhdelle ekalle siirryn heti kun palaan koululle reilun viikon päästä?

Tässä kohtaa reksi totesi että niin, tilannetta täytyy nyt katsella kun hänellä on kolme (!) harjoittelijaakin jotka aloittaa ihan näinä päivinä ja näillekin tarvitaan luokkatoimintaa. Tästä innostuneena se ope jonka luokkaan olen pääsääntöisesti ollut menossa, vaikkakin osin tekisin tunteja myös vastapäisessä ekaluokassa, hihkaisi että eihän hänen sitten tarvitsisi jakaa ollenkaan minua kenenkään kanssa.

Reksillä oli hyvä aamu menossa, tämä näet virnuili itsekseen siinä akkalauman keskellä ja yhden tokaluokan opekin puuttui puheeseen toteamalla että nyt vain ILMOITATTE mitä teette, kyllähän nyt reksi suostuu. Vielä enemmän reksi virnuili kun minä totesin että nonni, eihän tässä sitten ole mitään, minä menen sitten vallan kyseisen ekaluokan open aisapariksi ja tästä tulee minun näytönohjaajani ja eikö tämä neuvottelu ollut tässä eli reksi voi vaikka jatkaa harjoittelijoiden haastattelua siellä huoneessaan.

Käännyin kannoillani ja kuulin kuinka reksi alkoi nauraa todeten tulevalle ohjaajalleni että sehän on ihan yhtä sähikäinen kuin sinäkin, toimitte varmasti hyvin yhteen keskenänne. Pakkohan se oli käännähtää vielä hetkeksi ja kurkata reksin ilmettä, virnuilu oli sitä luokkaa että tämä suunnitelma yhden ekan omana avustajana toimimisesta saattoi hyvinkin mennä läpi mutta luulenpa että koetan tänään vielä kysyä reksiltä että onko homma ok vai miten tässä toimitaan. Minullahan kun tulee olemaan vanha oma luokkanikin aina silloin huollettavana kun avustaja joka heille on nyt siirtymässä on pois työmaalta, joten ihan kaikkia päiviä en taida olla ekalla syyslukukauden aikana.

Poistuin työmaalta yhden kanttiin eli otin tunnin sisääntekemiäni pois ja singahdin kotiin, ukko näet soitteli päivällä todeten kirjeen TAKKista viimein saapuneen. Ihmettelin hetken kelan kirjeitä, niitäkin kun oli tullut kaksin kappalein ja koetin soittaakin kelaan mutta "kaikki asiakaspalvelijamme on varattuja, palvelemme teitä hetken kuluttua" joten vartin odotettuani sen hetken saapumista tämmäsin luurin kiinni, kaappasin TAKKin paperit kainalooni ja kaasuttelin työkkärissä käymään.

Työkkärissä homma hoitui sujuvasti ja nyt minulla on sitten lomakkeet jotka vien TAKKiin. Kelaan yritin uudemman kerran kotiuduttuani mutta jälleen vartin päästä sain tarpeekseni ja päätin jättää testailut toiseen päivään. Minua näet ihmetyttää suunnattomasti tämä että minulle tuli päätös työelämävalmennusrahoista ajalta 8.8.-26.9. jolle rahaa siis hain kun en vielä tiennyt pääsenkö vaiko en sinne TAKKiin ja päätöksessä lukee kuten kuuluukin "työmarkkinatuki on myönnetty ilman tarveharkintaa työelämävalmennusajalta" ja samaan aikaan sama käsittelijä lähetti minulle selvityspyynnön puolison tuloista sillä työmarkkinatuen maksaminen edellyttää taloudellista tarvetta.

Siis mitä? En minä ole hakenut työmarkkinatukea kuin työelämävalmennusajalle, mitä hiivattia käsittelijä tekee puolison tulotiedoilla? En ymmärrä. Olen toki tehnyt omassa pikkupähkinässäni jälleen yhden spekulaatiokuvion tähän liittyen ja todennut että käsittelijä on ajatellut että olen unohtanut hakea kesän ajalta työmarkkinatukea ja tahtoo selvittää kuuluisiko se minulle tuoltakin ajalta. Mutta mutta. Miksi ihmeessä selvityspyynnössä ei lue mitään aikajanaa johon se selvityspyyntö pohjautuu? Kela, aina yhtä selkeä laitos...

Kun viimein sain kaikki "pakolliset" kuviot pois käsistäni totesin speden kuumevapaaksi yksilöksi joten hurraa, tauti taisi olla sitten siinä. Ei pojalla sitä lämpöä ollut yölläkään kun tämä rälläsi makkarissa joten siltä pohjalta eilinen suunnitelma siitä että lähdemme tänään ukon kanssa kaksin mansesteriin evästämään ja istumaan iltaa olisi ihan jees mutta niin, se illan rällääminen saa taas minut miettimään a. jaksaako sitä sillä nukuttuhan ei juurikaan ole ja b. uskaltaako sitä jos spede vaikka päättää seota yhtä totaalisesti ensi yönä. Höh.

Illan istuin tiukasti nojatuolissa kutimet käsissä ja kiroilin langanvalmistajaa. Mikä helketti siinä on että värisävyjä on PAKKO muuttaa vuosittain? Nyt minulla on KAHDET keskeneräiset sukat joiden toinen pari on valmis ja toisesta parista puuttuu muutama sentti kärkiosaa. Ostamani ruskea lanka kun on eri ruskeaa kuin se toinen keskeneräinen pari joten puikoilla keikkuu nyt kolmas pari sukkia. Tai toinen sukkaparin sukista jos tarkkoja ollaan, toinen on jo valmiina. Sukkia kaipaavat voi laitella sähköpostia joutessaan, sitä en tosin tiedä kuinka monet ehdin tänä syksynä kutoa sen jälkeen kun se koulu alkaa mutta luulenpa että eiköhän niitä pari tai kaksi viikossa valmistu jatkossakin telkkarin ääressä istuessa.

Tänään töissä onkin sitten hektinen päivä. Työpari on päivän pois joten minä säntäilen kuin päätön kana yhden ekaluokan kahdella kässätunnilla ja huollan samalla sen oman vanhan luokkani avustettavaa. Työaikakin venyy normaaliin perjantaihin verrattuna tunnilla joten huhhahhei, saapa nähdä olenko ihan kuollut kun kotiin pääsen. Yhtä ainoaa "hyppytuntia" ei lukkarissa näy joten eilen lähes valmiiksi saamani hajotelmataulukaan ei pääse tänään viimeistelyyn asti.

Taidankin nyt siirtyä hetkeksi muiden blogejen pariin ja juoda vielä kolmannen kupposen kahvia tälle aamulle, josko tässä vaikka heräisi ihan kunnolla. Se on siis moro ja viettäkää kuulkaa oikein kiva perjantai ja viikonloppu, saapa nähdä jaksanko viikonloppuna päivitellä yhtään mitään yhtään missään.