Vähän sama olo kuin olisi pässi jota vedetään narussa. Tai kuin hullu jota pidetään jännityksessä. Tai jaa, oikeastaan ehkä sittenkin idiootti. Eihän ne rahat ole tullut, ei. Hohhoijaa. Eilen oli soitettu kahdesti pankinjohtajalle, kuulemma. Rahat on lähteneet oikealle tilille ja sillä siisti, eli tulee, ihan varmasti tulee. Jotenkin en jaksanut kunnolla uskoa mutta pientä toivoa pidin silti edelleen yllä. Soitin jopa itse YYA-tahon pankin puhelinpalveluun ja jep jep, aika yksimielinen oli näkemys; viimeistään yön ajossa tulee tai sitten on syytä ottaa YYAhan yhteyttä ja pyytää tätä kanssaan selvittämään asiaa, onhan ne tietysti voineet mennä vääräänkin osoitteeseen.

Kiva. Iltapäivällä juttelin viimeisen kerran YYA-tahon kanssa asiasta ja nyt sopimus on se, että treffaan hänet ja puolisonsa päivällä pankilla, hänellä kun on itselläänkin sinne nyt aika koska hän ei saa rahojaan pihalle sen enempää kuin minäkään, hänen kohdallaan tosin kyse on siitä että verojen siirtyminen ei näkynyt, ainakaan vielä eilen, verottajalla. Naurattais melkein jos ei vituttais. Veikkaanpa näet että tässä käy tasan niin että YYA-taho ilmoittaa aamupäivällä joko a. hänen, b. puolisonsa tai c.pankinjohtajan sairastuneen ja tapaamisen siirtyneen hamaan tulevaisuuteen. Luotto ei ole nyt oikein kohdillaan huomaan mä.

Toteanpa nyt että alan olla kokolailla satavarma että tämä on kaikki suunta kökköpuhetta ja silti, jokin tässä sataprosenttisessa kökköpuheessakaan ei nyt toimi. Kummasti hän on valjastanut sitten miehensäkin puhumaan sontaa minulle ja tämä sonnan puhuminen tapahtui jo ennen kuin odotin rahojani. Kummasti hän silti kysyi eilen koska prinsessan pyörä mahtaa siirtyä heille talvehtimaan sillä pyörä siirtyy heidän tyttärelleen. Olisiko toisaalta pokkaa ja toisaalta niin, jos ihmisellä on pokkaa vaikka muille jakaa niin kai sitä olisi. Mutta onko juuri hänellä? Jaa-a.

Raha on rahaa on rahaa. Se siitä. Lirissähän tässä ollaan, ts talvirenkaat on liene pakko ostaa ukon perjantaina tulevasta tilistä jolloin taas käyttörahaa pariksi viikoksi ei jää oikein yhtään sillä laskujakin on pino odottamassa. Junnulle on pakko hakea niistä käyttörahoista astmalääkkeet jolloin ruokaan itseensä ei jää rahaa sitäkään vähää. Kellari taas. Se saa jäädä ilman styrokseja, ts kuljemme ensi talvenkin varpaat jäässä. No, aina ei voi voittaa ja ilmeisesti tämän naisen kohdalla ne voitot on jo jaettu. PERKELE!

Vaan unohdetaan tämä raha-aihe tähän. Puhumalla ja kiroamalla tämä ei miksikään muutu, sekin kun on varma juttu se. Mennään ennemmin niihin eilisen leppoisiin tuuliin, minä näet tosiaan ryntäsin kuin höyrypää aamuysin kanttiin ukon nuorimmalle siskolle ja pam, hetkessä olin kantanut heidän varastonsa tyhjäksi nuorimman siskon siirrellessä kevyempiä tavaroita esiin varaston uumenista ja todennut siskolle että hus, vauvan kanssa sisälle, uuden talon avain tänne ja soittelen kun saan nämä purettua että jatketaanko samantien vai vasta vauvan ja siskon herättyä.

Sisko oli, kuten arvaattekin, himppasen väsynyt. Pikkumiehen mielestä ainoa oikea tapa on nukkua silloin kun äiti sitä vähiten odottaa, ei suinkaan silloin kun on yö tai äiti tahtoo. Sisko ei ollut kuitenkaan aikeissa mennä nukkumaan vaan haaveili lähinnä siitä että saisi vaatehuonetta tyhjennettyä JOS vauva vaikka sattuisi nukkumaan sen ajan kun minä kärrään tavaraa. Sopihan tuokin, mikäs siinä, silti sovimme että soitan kun olen purkanut kuorman ja ajellut piipahtamaan kotona, minun lapsenhoitohenkilökuntakin kun päätti tehdä siinä oharit joutessaan.

Siinä talolle ajellessa soittelin sille YYA-tahollekin ja totesin, että kyydissäni on ehkä laittomin kuorma ikinä. Voldemarin takaikkuna kun oli peitetty patjakääröllä ja peräosa pakattu niin täyteen että kuorma olisi ollut paikallaan sitoa kuljetuksen ajaksi. Onneksi sieltä ei lähtenyt mikään liikkeelle kesken ajon, pyykkitelineen tai pinnasängyn osuminen takaraivoon kesken ajon olisi saattanut olla kovin ikävä ja ajosuoritusta häiritsevä tapahtuma. 

Tavarat kiikutettuani kurvailin kotiin, totesin aamupalaksi nuudeleita saaneen junnun edelleen hyväkuntoiseksi ja soittelin ukon nuorimmalle siskolle että miltäpä näyttää. Hyvältä näytti, niinpä komensin junnun vaatteisiin ja pakkasin tämän vuorostaan kyytiin ja kurvailin siskolle uudemman kerran. Vaatehuoneesta saatiin lähes kaikki "ei juuri nyt tarpeen"-vaatteet mukaan ja minä kurvailin kotvaksi kotiin siskon jäädessä odottamaan vauvan heräämistä ja ruokailua. Junnu jäi yllättäen sinne siskolle, sisko kun on junnun ehdoton lempparitäti katsoo tätä sitten mistä suunnasta tahansa.

Poika 17v piipahti kotona, joimme kahvit ja varapoikien äiti soitteli, teinipartiossa kun on ollut huolta jälleen kerran. Siis hänen teinipartiossaan, ja koska meillä on soppari jonka mukaan leikimme salapoliiseja tarpeen vaatiessa oli nytkin kyseessä salapoliisioperaatio. Lupasin salapoliiseilla heti kun saan teinin, sen omani, kiinni ja välittää tietoa mutta eihän teini tietenkään vastannut. Teinillä kun on palikat jokseenkin kateissa, sanoisin minä, mutta kun en voi enää kotiarestiinkaan laittaa niin olen koettanut puhua ja kuunnella vuoron perään.

Pojan tehdessä lähtöä soitti siskokin ja kas, minä pääsin kurvailemaan jälleen sinne heidän uudelle talolleen. Kuorman purku kävi hujauksessa ja sisko jäi lämmittämään taloa minun ja junnun suunnatessa kotiin. Kotona touhasin hetken kotihommia ja ukon kotiuduttua lähdin noutamaan spedeä tarhalta. Junnu poti pahaa "tyyyyyylsääää"-oireyhtymää ja niinpä nakkasin tämän puoliväkisin ulos etsimään kavereita. 

Pappaakin tämä yritti kiinni siinä ennen lähtöään, hän kun haluaa ehdottomasti papan kanssa mökille. Ei siinä paljon auttanut vaikka ukko sanoi tälle että pappa ON jo siellä mökillä eikä ihan taida lähteä sieltä asti junnua hakemaan. Ei kun hän TAHTOO! Papan mökillä olon vahvisti meidän aikuisten mielestä se ettei pappa vastannut puhelimeen. 

Iltapäivällä, juuri ennen kuin ukko heräsi turhilta kauneusuniltaan, säntäsi junnu kotiin kuin höyryjuna. Pappa oli soittanut. Pappa EI ollut mökillä. Pappa oli kaupassa. Pappa tulee IHAN KOHTA hakemaan häntä. Ja kas, ukon herättyä kurvaili pappakin pihaan ja vielä toinen kas, kahvien jälkeen junnu pakkasi itsensä ja reppunsa papan autoon ja lähti tälle yökylään. No just! Junnusta tuli siis kertaheitolla ensimmäinen papalla yöpynyt lapsenlapsi. 

Ilta meni touhutessa normaaleja, sain kudottua YYA-tahon pojalle tumput valmiiksi ja virittelin puuttuvalle ja valmiille sukalle paria puikoille, minulta kun oli loppunut lanka sen ekan sukan jälkeen. Samalla tutkailin kudinlaatikkoni läpi ja kas. Siellähän on yhdeksän valmista sukkaparia, vain langat on päättelemättä. On siellä yhdet tumputkin, niin ja pipo, sekä kaksi sukkaparia jotka on keskeneräisinä puikoilla. No just!

Tänä aamuna totesinkin sitten että tosiaan, minulla ei ole enää vauvaikäisiä eikä edes niitä joita riepotella sylissä. Käsivarret on hieman kipeinä siitä eilisestä roudaamisesta. Olisikohan siellä ukon nuorimalla siskolla vielä lisää jotain siivous- tai roudaushommia, ne kun käy selvästi kunnon urheilusta. Kunnon urheilun harjoittamisesta kielii sekin että se kaikki ylimääräinen höttö, jota siis oli vielä pari viikkoa sitten himppanen jäljellä, sekin on kadonnut.

Ei ole jenkkakahvoja, ei mahan kohdalla pienintäkään löysää osaa vaan kaikki on samassa kuosissa kuin ennen kuin lopetin polttamisen silloin reilu vuosi sitten. Ilmanko ukko totesi viikonloppuna että hänen täytyy varmaan taas alkaa kantaa suklaata ja herkkuja kotiin, akka kuihtuu jo liikaa. Toisaalta ihan hyvä idea mutta kun minun ei tee tippaakaan mieli suklaata saati herkkuja. Ne himot on kadonneet täysin johonkin, liekö syynä sitten se suht vähähiilarinen ruoka vaikka en täysin muusiton ja makaroniton olekaan.

Ja nyt siirryn juomaan kahvini loppuun. Sen jälkeen voikin laitella viestiä sille YYA-taholle ihan vain jotta tämä tietää aamupäivän aikana ilmoittaa merkillisistä sairastumisista. Luotto on todellakin nollilla. Pitänee soitella poliisiinkin aamupäivän aikana ja kysyä neuvoa rikosilmoituksen teon kanssa, kaipa tämä rahan ilman kuitteja lainaaminenkin käy rikosilmoituksen perustaksi? No, eiköhän tuokin selvinne aamupäivän aikana.

Se on moro ja viettäkää kivakivakeskiviikko, minä en lupaa samaa sillä tässä painaa ne kaksi esseetäkin tämän kaiken muun sonnan lisäksi päälle.