Eilinen oli kertakaikkisen pitkä ja puutunut päivä, onneksi heti aamusta ei ollut tunteja joille mennä vaan oma ope oli sen sijaan keksinyt matikan kirjasta kopsattavaksi tehtäviä nopeimmille matikan taitajille. Niinpä minä kopsailin ja otin ylös, touhasin kansilehteä tietokoneella ja kas, himpan ennen kymmentä minulla oli kymmenen kaunista ja sievää matikan lisätehtävävihkosta käsissäni. Kympiltä painelinkin omaan luokkaan hippulat vinkuen, oma ope kun piti yhden oppilaan vanhemman kanssa vanhempainvarttia ja minä olin luvannut huolehtia luokan sen aikaa.

Pelasimme noppapeliä ja lopuksi luin kirjaa, lapset kävi käsipesulla lukemisen aikana ja hieman ennen yhtätoista kehotin lapset sievään ruokajonoon. Siinä samassa oma opekin kurkkasi oven suusta kysyäkseen voisinko viedä lapset syömään kun tapaaminen tuntuu venyvän ja huomattuaan jonon muodostuksen olevan jo käynnissä tämä hymyili ja nosti peukun ylös. Nämä meidän pikkuekat on suurimman osan ajasta sievästi käyttäytyvää sakkia ja sitä he olivat eilenkin, ruokajono hiipi hipihiljaa ruokalaan.

Seuraavalle tunnille oma ope oli keksinyt minulle jälleen muuta tekemistä, selvästikin tämä sijaispäivän iskeminen saa tämän valmistelemaan kaiken vielä valmiimmaksi kuin normaalisti. Minä touhailin valmistelujen parissa ja vasta puolen päivän jälkeisellä matikan tunnilla heiluimme kumpikin normaaliin tapaan luokassa. Siinä heilumisen lomassa luin open sijaiselle kirjoittamat ohjeet ja totesin ne vallan mainioiksi.

Kellon viimein lähestyessä kahta minä en osannut enää oikein muuta kuin haukotella ohjaajien huoneessa. Lyön vaikka pääni pantiksi että jos olisin hetkeksikin ummistanut silmäni siinä tuolissa istuessani niin varmasti olisin nukahtanut samantien umpiuneen. Haaveilinkin siinä hetkiseksi sohvalle oikaisemisesta kunhan kotiin ehtisin mutta haaveillahan aina saa. Pikaisella laskutoimituksella jokaiselle lienee selvää että kotipiha 14:05 ja speden nouto 14:30-15:00 ei jätä sellaista aikajanaa väliin että siinä paljon viitsisi oikaista mihinkään.

Sen sijaan totesinkin kotiin päästyäni että ukko toikkairoi keppeineen pitkin keittiöä. Kun oli ollut supertylsää! Aivan kamalan tylsää! Ja hän olisi niin kaivannut seuraa. Ja Makuuniinkin hän tahtoisi. Jaa. Maitoa on joka tapauksessa haettava joten samapa se kai vaikka siinä samalla siellä Makuunissakin piipahtaisi. Niinpä ukko klenkkasi keppeineen autolle ennen kuin ehdin kissaa kunnolla lausua ja huristelimme Makuuniin.

Makuunista kurvailimme ruokakauppaan jonne ukko tahtoi ehdottomasti mukaan. Ja jos joku kertoo totaalisesta tylsistymisestä niin se, että ukko klenkkasi keppeineen autolta tarhalle vaikka tämä ei koskaan ole noussut autosta jos olemme yhdessä vieneet tai hakeneet spedeä. Spede oli luonnollisestikin hyvin tyytyväinen saamastaan erikoishuomiosta. 

Kotona ukko paineli makuulleen ja minä ruokin tenavat, touhasin kotihommia ja lösähdin nojatuoliin sukkapuikot kourassa. Olisin ihan aikuisten oikeasti voinut nukkua mutta ei se nyt kuulkaa auta, ukon kiihtyvyys keppejen kanssa on niin onnetonta luokkaa ettei tätä voi kuvitellakaan jättävänsä vetovastuuseen edes kotvaksi. Kahvia koneeseen vaan, sano, ja kyllähän se ehtoo siinä sitten meni kutoen, telkkaria tuijotellen ja aika-ajoin lapsia piikoen.

Illalla teini piipahti pikaisesti hakemassa tarvitsemiaan papereita ja täyttämässä kelaan hakemuksen, tämän lähdettyä linja-autolla kotia kohti minä painelin makuulleni. Ja kuulkaa kyllä minä nukuinkin. Miinus tietysti sen ajan jolloin spede keksi yhtäkkiä että nythän on selvästi aamu, miksi muutenkaan telkkari olisi päällä. Siinä hetken mäkätyksen jälkeen tämä tajusi kopistella takaisin sänkyynsä ja minäkin jatkoin uniani. 

Joita olisin todennäköisesti jatkanut vielä vaikka kuinka ja kauan jos kello vain ei olisi soinut. Muuten tämä aamu on ollut ihan jees mutta helketti soikoon, spede heräsi siihen kellooni eikä todellakaan nukahtanut enää uudelleen. Niinpä tämä päivän ainoa takuuvarma hiljainen hetki on muuttunut kaikeksi muuksi kuin hiljaiseksi hetkeksi. Olen juossut olkkarin ja keittiön väliä, piipahdellut vessassa pyyhkimässä takapuolta ja manannut mielessäni mekkalaa jonka tenava saa touhuillaan aikaan. Argh!

Tänään on sitten tosiaan se sijaispäivä. Kiva. Onneksi luokalla ei ole kuin kolme tuntia koulua, minulla kun on mielessä yksi aapistehtävävihkon muokkailu pidemmälle ehtineille lukutaitoisille. Jotain minun ja oman open ajatusten samankaltaisuudesta kertonee se, että kun olin tätä mielessäni tuuminut eilen aamupäivällä siinä matikan lisätehtävävihkoa touhutessani niin eiköhän oma ope keksinyt tulla minulle lähes samaista juttua ehdottamaan vikan tunnin jälkeen. Hohoo!

Yksi niistä oman luokan tunneista on kässyjä ja kas, open ohjeissa lukee että minä osaan ohjata kyseisen tunnin. Näinpä. Pianko minä sen siinä joutessani ohjaan, nyt aamulla tosin tuli mieleen ihan yhtäkkiä yllättäen että hittolainen soikoon, toki minulla on ne käsinukkejen hahmot leikattuina ja harjoituskankaatkin valmiina harsimisharjoitteluille mutta APUA! Onkohan oma ope varannut langat ja neulat luokalle? 

Ensimmäinen tunti työpäivästä menee siis niitä kaivellen, luulen mä. Tästä päivästä saattaa olla tulossa muutenkin suht hektinen, junnun luokanvalvoja kun palaa ruotuun ja kyseli eilen WILMAN kautta josko tapaisimme kympin välkällä. Kuohunta koululla ei ole edelleenkään rauhoittunut, ilmeisesti tämä luokanvalvojan toiminta oli nyt jotain aivan mahdottoman kamalan virheellistä. Pakko myöntää että minua ei mitenkään erikoisen paljon kiinnosta luokanvalvojaa tavata mutta pakko kai se on.

Vaan jaa, luulenpa että siirryn lukaisemaan päivän uutisaiheet. Onneksi eilen aamulla puolivalmiiksi touhaamaani ja ukon päivällä uuniin tuuppaamaa broitsukiusausta on vielä jääkaapissa joten tänään minun ei liene ole pakko keskittyä ruoanlaittoon. Tai sitten on, se riittääkö ruoka kaikille onkin toinen juttu. Oikein kivaa torstaipäivää kaikille ja se on moro!