Vaan olinpa minä kertakaikkisen fiksu eilen aamulla! Päätin näet että kiikutan speden tarhaan heti seiskan jälkeen ja prinsessa saa hypätä kyytiin puoli kahdeksaan mennessä sillä aamuruuhkan mahdollisuus on kohtalaisen suuri. Ja totta tosiaan, sitä se oli! Harvemmin matka TAYSiin vie kolmea varttia, eilen aamulla vei. Rantatie oli totaalitukossa, ajelimme sievässä letkassa pariakymppiä koko tien päähän asti. Vasta Särkänniemen kohdalla letka alkoi vetää liki normaalisti ja kas, hyvin ajoitettu lähtö palkittiin muillakin tavoin.

Kerrankin auton sai aivan likelle kuulokeskusta ja silmäpolia. Yleensähän ajat on ollut sen verran myöhemmin että auton on saanut jättää isolle parkille ja kävellä tuulessa Z-alueen rakennuksille mutta ei eilen. Kuulokeskukseen ilmoittauduimme 8:20 ja nyt on kyllä pakko suitsuttaa lisää; ajat osui juuri eikä melkein kohdalleen. Prinsessa otettiin kuulotutkimukseen tarkalleen 8:30 jonka jälkeen siirryimme kerrosta ylemmäs odottamaan lääkärin vastaanottoaikaa joka oli 9:15.

Ja niin siinä vaan kävi että lääkärikin kutsui meidät sisään tarkalleen annettuun aikaan. Mikä parasta, lääkäri oli sama kuin edellisellä käynnillä ja tämän lääkärin tyyli on kertakaikkisen in ja pop minun ja prinsessan silmissä; rempseä naisihminen joka puhuu potilaalle kuin vertaiselleen. Siinä he sitten juttelivat prinsessan kanssa koulusta ja kokeista ja prinsessan istumapaikasta luokassa, äidiltäkin kysyttiin lopuksi mitä mieltä äiti prinsessan kuulemuksesta on, käppyrä kun kertoo sen olevan edelleen huonoa luokkaa oikeassa korvassa.

Niin. Eihän tuo oikein kuule jos puhuu väärältä puolelta. Eikä tuo välttämättä kuule aina jos tätä kutsuu toisesta huoneesta. Että ihan on sukunsa naisiin tullut, samanluokan kuulolla kun on äiti ja täti varustettu ja isomummuhan kuului samaan kaartiin. Että toinen korva ei toimi mutta toki senkin kanssa oppii elämään ja hyvinhän se prinsessakin on oppinut elämään yhden hyvän korvan varassa. 

Lääkäri naurahti ja totesi että onpa sitten todistettu että kuuluu tosiaan suvun naisiin mutta tosiasiahan on se, että silloin kun minulla on kuulovika todettu oli aika toinen. Silloin katsottiin että yhden hyvin kuulevan korvan varassa pärjää varsin passelisti mutta ajat on toiset nykypäivänä. Kuulokojeet on pienentyneet ja sieventyneet ja muuttuneet vuosi vuodelta mukavammiksi käyttää ja pitää ja sillä niitä määrätäänkin vuosi vuodelta yhä useammalle ja useammalle.

Ja että häiritseekös äitiä se oma kuulo koskaan. Häiritseehän se, ei nyt välttämättä aina mutta siinä määrin että kotona äidillä on käytössä telkkariin liitettävät kuulokkeet kotimaisia ohjelmia varten, taustahäly kun saa äänen muuttuman puuroksi josta ei ota selvää parhaalla tahdollaankaan. Ja niin. Työmaalla se on muutamaan kertaan häirinnyt oikein tosissaan kun oikealta puolelta on pikkuoppilas tullut selittämään hiljaisella äänellä jotain ja sen perään on ohjaaja kysellyt täh ja pyytänyt puhumaan toiselle puolelle.

Näinpä. Kuulo on vain ajateltu aiemmin aistiksi jonka ei ole niin tarkkaa olla molemminpuolinen, kunhan nyt yksi toimiva korva on, totesi lääkäri ja tuijotteli kotvan prinsessan äänesaudiometria-taulukkoa. Kas kun täällä on selkeä alue jolle voidaan jotain tehdäkin, totesi lääkäri. On täällä tosin myös selkeä alue jolle ei voida tehdä mitään, sillä alueella kuulonalenema on niin paha ettei sitä pysty kojeilla auttamaan. Mutta alue jota voidaan hoitaa, se on alue joka kätkee sisäänsä konsonantit ja joka on kovin tärkeä etenkin kieliä opetellessa.

Että mites olisi, haluaisiko prinsessa kokeilla josko koje olisi hyvä juttu? Ja mitä mieltä äiti on? Äitihän nyt tietysti oli sitä mieltä että vallan mielellään, puolikuuron elämä ei ole aina kamalan kivaa. Prinsessakin nyökytteli ja lääkäri totesi että päätös on toki ihan vain ja ainoastaan prinsessan ja äidin tehtävissä mutta tosiasia on se, että jos hänellä itsellään olisi samanlainen kuulonalenema toisessa korvassa niin kyllä hän ottaisi kojeen käyttöön.

Niinpä huomasimmekin istuvamme kotvan kuluttua alakerrassa kivan hoitajatädin asiakkaina. Hoitajatäti teki prinsessan korvasta valoksen ja samalla puhuttiin jatkotoimista. Jahka korvakappale saadaan valmiiksi niin prinsessa pääsee sen ja kojeen sovitukseen ja sen jälkeen alkaa testijakso. Lääkärin kontrollikäynti on sitten keväällä jossain kohtaa jolloin prinsessa saa kertoa mitä on kojeesta pitänyt ja jos on pitänyt niin tälle tilataan omavalintaisella värillä ihan ikioma koje. Jos taas ei niin testikoje palautetaan ja prinsessa jatkaa elämäänsä puolikuurona.

Lääkäri kehotti äitiäkin hankkimaan lähetteen kuulokeskukselle sillä ei sen äidinkään kuulon tarvitse puolittainen olla. Lupasin toimia näin heti kun saan sopivan raon moiselle, tällä hetkellä sitä rakoa ei ole. TAYSilta lähdettiin kotia kohti jo varttia vaille kymmenen ja kotimatka menikin sutjakkaasti, jätin prinsessan koulun pihaan kymmentä yli kymmenen eli neiti missasi tasan tarkkaan päivän ensimmäisen tunnin.

Kotona ampaisin ensimmäisenä kahvinkeittoon, kuorin siinä joutessani kaksi isoa kattilallista perunoita ja urakasta sutviuduttuani siirryin pyykkitelineiden tyhjennykseen. Siinä samalla soittelin kaupungin palkanlaskentaan ja kuulkaapa nyt. Kun hommat toimii niin ne todella toimii eli kas, minun tuntini oli kuin olikin hyväksytty ja palkanlaskija totesi heidän varautuvan pankkilakkoon eli palkkoja ajetaan sisään jo ensi viikon alussa.

Verokortti nyt ei vielä ollut kulkeutunut heille asti mutta tuo nyt ei ole ongelma, hän laittelee kanslistille viestiä että laittaa sen sähköpostitse hänelle heti aamusta kun palaa jälleen sinne meidän omalle koululle. Palkkanauhoja ei tosin olla ajamassa vielä alkuviikosta mutta hänpä nappaa minun palkkanauhani sieltä samantien kun palkat on ajettu ja lähettää minulle, eihän se sellainen sovi että kelan rahoja joutuu viikkotolkulla odottamaan.

Ihanaa! Pääsen näin ollen ensi viikolla kiikuttamaan sen palkkanauhan kelaan ja eiköhän se kelan rahakin sitten ehdi tulla ennen kuun viimeistä päivää jolloin tililtäni menee lainanlyhennys. Siinä samalla tuli selvitettyä sekin millä prosentilla siitä palkasta viedään verot ja kas, tämähän nyt on vallan mahdotonta. Kahdeksan prosenttia veroa ei ole oikeastaan mitään eli palkasta jää vallan mukavasti käteen. Nyt voinkin sitten jännittää sitä paljonko kela päättää pidättää päivärahoistani, sovitellulla kun mennään palkkatulojen osalta.

Tämän osaston selvittyä siirryinkin hetkeksi höpöttämään teinin kanssa. Teini on nyt päättänyt hakea ihan omaa asuntoa täältä meidän nurkilta ja alustavia valmisteluja on tehty. Tänään teini menee kaupungin vuokratalojen toimistolla käymään ja nähtäväksi jää kuinka asunto-osasto lähtee etenemään. Ei siinä kimppa-asumisessa mitään vikaa ole, ei teini sillä, mutta totta tosiaan, hän tahtoo lähemmäksi työmaataan ja äitiään ja mikä parasta, hän tahtoo ihan oikeasti omille siivilleen. Hienoa!

Tosin on siinä kimppa-asumisessa ollut omat mutkansa, ne mutkat tosin ei ole johtuneet siitä etteikö neidit pitäisi kimppa-asumisesta vaan simppelisti siitä että adoptiolapsi ei ole hoitanut asioitaan alkuunkaan kuten pitäisi. Niistä on mäkätetty ja jäkätetty tälle ja silti, sekaisinhan ne on. Toivottavasti ensi viikon aika sossuun parantaa tilannetta, muuten adoptiolapsen käy vielä huonosti asumisen ja elämisen kanssa ja se on jo ajatuksenakin jotenkin karmaiseva.

Teinin kanssa juoruiltuani pakkasin ukon autoon ja huristelimme ruokakaupoille. Hoitelimme ostokset ja uudelleen kotiuduttuani laittelin jauhelihasopan tulemaan. Siinä samalla imuroin ja pesin lattiat jonka jälkeen kiitolaukkasinkin jo speden noutoon. Tenavat ruokittuani patistelin junnua lukemaan enkun kokeisiin ja siivoilin keittiöä ja aika pian tämän jälkeen ukon serkkupoika pöllähti paikalle ja lähti kahvit juotuaan ukon kanssa renkaiden vaihtoon. Nyt on talvikiekot alla, jes!

Liekö sitten jonkinasteista kettuilua mutta renkaiden vaihdolta palannut parivaljakko totesi tälle emännälle että ne pitää ajaa sisään. Rauhallisesti. Ei ruovittelua. Siis minäkö muka ruovittelisin, pois se minusta... Iltakahvit nuo vielä keitteli ja minä patistin loppujakin pienemmän kaartin edustajia peteihinsä, spede olikin koisannut jo hyvinkin tunnin ajan. Vielä Criminal Minds ja pam, minä olin valmis nukkumaan.

Tänään onkin sitten vuorossa junnun koululääkäri. Terveydenhoitaja on kutsunut paikalle myös luokanvalvojan ja se on todennäköisesti hyvä juttu se. Minä en tiedä kuinka vajakkina ope mahtaakaan junnua pitää mutta ilmeisesti suht vajakkina, vai mitä pitäisi ajatella niinkin simppelistä asiasta kuin siitä että totesin tälle keskiviikkona ettei junnu osaa yksin kävellä rautatieasemalle sillä keskusta-alue on ollut kautta aikojen meidän kolmasluokkalaisilta kielletty alue liikkua ilman vanhempia.

Luokanvalvoja kun oli laitellut luokkaretkilappuun infoa siitä että hän tarvittaessa kuskaa oppilaita koululta rautatieasemalle jos nämä ei sinne osaa ominpäin kulkea tai vanhemmat ei pääse tuomaan, luokkaretki kun alkaa sieltä asemalta. Harmillista kyllä tämä tieto luokkaretkestä annettiin keskiviikkona ja ajankohta retkelle oli tosiaan eilen, torstaina. Luokanvalvojasta se ettei junnu osaa ominpäin rautatieasemalle kieli ilmeisesti siitä että lapsi on jotenkin vajakki, hän näet kysyi että osaako poika tulla ominpäin koululle jos hän ottaa tämän kyytiinsä.

Aha. Millähän tuo kuvittelee pojan kouluun kulkeneen nämä vuodet, taksillako? Tästä luokkaretkestä olen kuullut nyt useammankin kannanoton, aika moni luokkalaisten vanhemmista on ollut jokseenkin kärttyinen siitä että ilmoitus kyytitarpeesta on mennyt koteihin edellisenä päivänä kun retki on ja iso osa vanhemmista on joutunut rukkaamaan omia aikataulujaan kiikuttaakseen lapsiaan rautatieasemalle ja iltapäivästä noutaakseen heitä sieltä. Ei tämän alueen tenavista taida kenelläkään olla keskustassa kulkemisoikeuksia, luulen mä.

Saapa siis nähdä mitä lääkärikeikka tuo tullessaan. Jotenkin alkaa itsellä olla mitta suht täynnä tätä kaikkea säätöä ja sähläämistä mitä koulupuolelta on nyt junnun osalta ollut. En minä saa tälle millään mielessäni väännettyä AD/HDta, en edes niitä oppimisvaikeuksia joista ope minulle mainitsi pari viikkoa sitten. Mitkä oppimisvaikeudet? Poika lukee kuin vettä vaan ja ymmärtää lukemansa, laskee tuosta vaan ja saa matikankokeista järjestäen liki täysiä pisteitä ja pesee siskonsa mennen tullen mm lasten trivialissa.

Huoh. Vaan tämä tästä. Luulenpa että siirryn vähitellen kuosittamaan itseäni ihmismoiseen kuntoon, eiköhän tämä soppa selviä viimeistään ensi viikolla siinä palaverissa jossa on mukana myös pienluokan ope sekä erityisopettaja. Näihin ihmettelyihin se on moro ja viettäkää kivakivaperjantai!