Eilinen aamu meni vauhdilla kun toimeen ryhtyi ja kas, varttia vaille kasi seistä nökötin opiskelukaverin pihassa odotellen kyytiä. Koulupäivä oli varsin mukava, noin niinkuin tunnelman osalta mutta sanotaanko nyt näin; kouluttaja oli kovin kuiva vaikka aihe itsessään olikin mielenkiintoinen. Toki siitä silti suoriuduttiin kunnialla ja runsailla nauruilla joita harjoitimme isolla porukalla kahvi- ja ruokatauolla. Opiskeluporukka on todella in ja pop!
YYA-taholtakin tuli siinä kesken päivän viesti, liekö se edellisen päivän rähähdykseni tälle ja sen jälkeen laskeutunut hiljaisuus syynä. Yleensä kun viestejä on tullut lähinnä vain jos olen itse ensin kysynyt että mikä tilanne mutta eilen en kysellyt, ketutti sen verran rankasti se jatkuva huomenna, varmasti, huomenna-hokema. Viesti suorastaan kylpi positiivisissa fiiliksissä ja kertoi lähinnä siitä kuinka asiat oli nytkähtäneet kertakaikkisen kivasti eteenpäin ja viimeistään aamulla hän pääsisi viimein nostamaan juuri sen mukaan rahaa kuin itse tahtoo!
Anteeksi innottomuuteni mutta en hihkunut, en edes jaksanut hymyillä vaan vastailin simppelisti että infoapa sit kuinka käy ja mielellään vielä tänään, tässä kun on pakko alkaa miettiä jo sitäkin ratkaisua että lainaa ihan itse sitä rahaa jostain ennen joulua. Näin siis sovittiin ja minä jatkoin kuivan yksinpuhelun kuuntelua piirrellen samalla paperille joulupeikkoa.
Iltapäivästä kiitolaukkailin opiskelukaverin kyydiltä kotiin ja kyllähän se nyt on niin että kun pskaa sataa niskaan niin sitähän sataa sitten ihan kunnolla! Spede näet halusi viimein eroon niistä pitkistä kutreistaan ja minä vannotin vielä päivällä ennen sitä ukon ja speden parturireissua ukkoa muistamaan että lapselle pitää jättää kaikkien näiden vuosien mittainen häntä niskaan. Annoinpa vielä uhkavaatimuksenkin jossa takasin ukolle että alan takuuvarmasti itkeä kotiuduttuani jos häntää ei ole.
Kuka arvaa? Jep jep, ukko oli kyllä muistanut mutta parturi ei siinä leikkailun lomassa. Nips naps vaan ja pojalle ilmestyi hännätön lyhyt poikatukka. Voi rähmä! Kyllä se itku kuulkaa oli aikas lähellä kun lapsi kipitti ovella vastaan. Liekö kuitenkin vessassa kohdannut näky vienyt ajatukseni muualle, ukko näet kökki lattialla nelinkontin manaillen lattiakaivoa joka oli tukossa. Ei ole todellista! Kyllä nyt jaksetaan koetella näiden vesipistesysteemeidenkin kanssa, en eilen muistanut edes kirjoitella maanantain vesipistekasatrofeista.
Maanantaina näet totesin että keittiön hanan letkuosa vuotaa. Just. Siinä samalla totesin senkin että pesukoneen hana vuotaa. Pesukoneen hanavuoto saatiin oikenemaan kun letkua lyhennettiin himppanen ja kiinnitettiin se uudemman kerran joten yksi ongelma ratkaistu. Jo edellisellä viikolla oli tiedossa että vesan lavuaarin hajulukko vuotaa, ukko kun sen puhdisti ja kiersi mahdollisesti liian tiukasti kiinni tai jotain niin siitä meni kierteet. Vessan lavuaarin alla on tällä hetkellä ämpäri ja uutta osaa hajonneen tilalle odotellaan.
Siihen samaiseen maanantain katastrofointiin mennee sekin että jouluvaloja laiteltuani ei mennyt kuin tovi niin eteisen jouluvalo piti oudon puf-äänen ja kas, koko valoketju veti itsensä oikosulkuun. Siis roskiin vaan! Eikä aikaakaan kun keittiön jouluvaloistakin paloi yksi polttimo ja tietenkään minulla ei ole kotona siihen vaihtopolttimoa. Hohhoijaa. Nämä siis maanantailta, palattakoon siihen hetkeen kun vedet silmissä katselin lasta jolla ei ollut sitä neljän vuoden mittaista häntää takana.
Ei se siitä iloksi muuttunut lapsen päätä silitellessä, ukko näet näytti parturin löytäneen lapsen hiuksista merkillisiä pallukoita sieltä täältä korvien takaa ja niitähän minä ryhdyin sitten tutkimaan. Jep jep, saivareiksihan ne sopi. Ei kun lapsi keittiöön kunnon valoon, täikampa käteen ja tutkimaan ja kas, sieltähän putkahti kampaan sitten tasan tarkkaan yksi terhakka täikin. Alkoi olla huumori hieman hukassa siinä kun säntäilin kohti apteekkia noutaakseni, jälleen kerran, useamman pullon täishampoota.
Ukko jäi pelmaamaan petivaatteita sängyistä, minä ehdin ladata pyykkikoneen täyteen talvitakkeja, haalareita ja pipoja ennen kuin sinne apteekkiin säntäsin ja kas, kotiin palattuani aloitin tenava kerrallaan urakoinnin nuppien keskuudessa. Lopputulos yksi täi junnulta, ei saivareita, yksi täi prinsessalta saivareilla höystettynä ja spedeltä täi numero kaksi pesun jälkeen ja runsaasti saivareita. Voi hevon sanonko mikä!
Latailin pyykkikoneeseen lisää kamaa, vaihtelin petivaatteita, pakastin harjaa ja kampaa ja hiusnauhaa ja nunnua ja keräsin pehmoleluja vinttiin vietäviksi. Pesin omat kutrini, komensin pojan 15v pesulle, manasin ja kirosin himppasen ja viikkailin kuivia vaatteita kaappeihin. Ihan mahdottoman miellyttävä ja suht hintava päätös tiistaille ja totesinkin siinä iltapuhteikseni ettei taida joulu tulla tähän torppaan ei niin millään ilveellä.
Soittelin toki myös ukon siskolle siinä toimien lomassa, tämän tyttöset kun oli meillä koko viikonlopun ja leikit yläkerrassa oli kotileikkejä joissa, tietysti, lapsilla oli runsain mitoin tyynyjä ja peittoja toistensa sängyistä ja kas, ukon sisko aloitti saman rallin heillä kasin kanttiin illalla löydettyään toisen tyttösen päästä yhden täin. Tarhaan ehdin ilmoittaa jo siinä apteekkiin kaasutellessani että spede ei tule keskiviikkona ja olisi ihan paikallaan komentaa muutkin vanhemmat tutkimaan lastensa nupit, tämä kun on kolmas kerta kun täit meillä vierailee sen jälkeen kun spede vaihtoi tarhaa.
Tämä päivä menee siis pyykäten. Siivoten. Pyykäten. Siivoten. Pyykäten vähän lisää. YYA-taho laitteli vielä illalla viestiä jonka mukaan tämä aivan takuusatavarmasti saa nyt aamulla nostettua rahaa, yksi osa rahannosto-ongelmista kun on ollut kaiketi se että raha on mäiskäisty vääränlaiselle tilille josta sitä ei ole voinut nostella ja nyt se on siirtymässä käyttötilille josta sitä siis saa nostettua. Olen niin paljon kuullut tästä sotkusta että uskon sen olevan jopa totta, etenkin kun samaan aikaan ne tipoittain tuodut rahasummat on YYA-taho nipistänyt heidän perheensä normituloista jotka nekään ei ole häävit.
Eipä sitä joulua ole sielläkään vielä näkynyt, aivan yhtä tehokkaasti hän on nipistänyt ja nipistänyt ja nipistänyt joka paikasta rahaa pois joten niin, toisaalta se oma kiukkuaminenkin on tuntunut turhalta mutta toisaalta taas... Jos ei voi olla täysin varma niin ei saisi kyllä jatkuvasti sanoa että ihan varmasti! Sehän tässä onkin se joka on korvennut ehkä eniten, jos YYA-taho olisi ilmoittanut samantien että hei, asia on näin että hän saa rahaa ulos vasta tammikuussa niin asia olisi ok, me olisimme osanneet nipistää ja pihistää joka paikasta vielä vähän enemmän pitkin syksyä mutta nythän niin ei ole tehty koska se raha on ollut joka välissä palautumassa.
Oli miten oli, minä uskon sen rahan saamiseen tasan tarkkaan sillä hetkellä kun se raha on minun kädessäni, ja siitähän se YYA-taho lähinnä halusikin viestittää että kai hän saa soittaa minulle aamusta kun on pankissa käynyt. Joo-o, sopiihan se, koko päivä tässä kotosalla ollaan, sano. Tai kotosalla ja kotosalla, minun pitää kyllä piipahtaa työmaalla tutkailemassa josko saisin sen populuksen tulosteen ja pääsisin kiikuttamaan sen kelaan.
Vaan jaa, luulenpa että siirryn vähitellen lataamaan pyykkikonetta. Johan tässä on päivä pitkällä kun kellokin näyttää kahdeksaa. Se on siis moro ja viettäkää kivakivakeskiviikko!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.