Kyllä se niin on että minä ja talvi sovimme yhteen suunnilleen yhtä hyvin kuin neliökansi pyöreään purkkiin. Yäks. Olisi edes sitten tasainen pikkupakkanen ja kuivaa mutta ehei, tämänkin aamun sai aloittaa tuuppimalla katolta ulkorappusille tippuneita viimeisiä lumijäämoskia samalla kun räystäästä tipahteli vettä keskelle päänahkaa. Ihan turha edes kuvitella laittavansa mokkasaapikkaita jalkaansa TAKKiin lähtiessä, sen verran paljon sohjoa pihassa ja tiellä on. No, pysynpä normikuosissa kun vedän skeittikengät jalkaan lähteissäni.

Ja miksi ihmeessä sen TAKKin pitää olla juuri tänään? Speden tarhalla kun on aamulla puurojuhla joka toimii samana joulujuhlana. Olenkin vannottanut ukon ottamaan runsain määrin kuvia jokaisesta esityksestä johon spede osallistuu. Muutenkin tämä on katkeransuloinen päivä, lapsi kun ilmoitti lauantaina että tahtoo hiukset pois. Nonni! Siinä meni se äidin hevivauva, puoleen selkään ulottuvat vaaleat kutrit saavat tänään päivällä kyytiä.

Jostain kumman syystä tämä nainen potee jonkinasteista joulumasennusta. Ei kuulkaa nappaa ei. Ei niin tippaakaan. Lahjahankintoja ei ole tehty vielä yhtään. Toiveita on toki otettu vastaan useamman A4-arkin verran mutta niin. Tyhjästä on paha nyhjästä. Ja tietenkin tähän kohtaan iski vielä lisäsotkunsa; autoon on pakko hakea parilla sadalla osia tällä viikolla ja se on hankinta joka on siis PAKKO. Ei vaihtoehtoja. Hetken jo ehdin eilen iloita kun sain kelasta kirjeen ja huomasin sen luettuani että hittolainen, minähän saan hakea neljän viikon tukisumman sieltä jo nyt.

Ilmeisesti se edellisen rahan hakuajalle osunut sijaisuus ja siitä puolestaan johtunut normaalia myöhempi rahojen maksuun saaminen sekotti omia laskujani, minä kun olisin ollut hakemassa sitä rahaa vasta ensi viikolla. Niinpä täyttelin eilen hakemuksen todetakseni että ei hitto niin, minähän tein torstaina sijaisuuden. Ei auta nettihakemus ei, pitää olla, jos ei nyt välttämättä tilinauhaa joka tulee vasta viimeinen päivä, niin ainakin kopio populuksesta josta näkyy työaika ja saatu palkka.

Niinpä soittelin työmaalle koulusihteerille, selvitin tilanteen ja tämä lupasi laittaa asian vauhdilla kuntoon todeten tosin että niin, eipä hän sitä muuten saa laitettua minulle ennen kuin ne minun tuntini on hyväksytty ja siihen ei riitä yksin se että hän komentaa rehtorin hyväksymään ne samantien. Odotan siis palkanlaskennan hyväksyntää eikä hajuakaan kuinka kauan. Hyvällä säkällä saan paperin vielä tänään käsiini, vaikkakaan en tänään sinne kelaan ehdi sen kanssa juoksemaan, hyvänä pitäisin säkää vielä siinäkin kohtaa jos sattuisin moisen lapun saamaan käsiini huomenna jolloin ehtisin sen kelaan kiikuttaa ja rahat saattaisi näin ollen ilmestyä tilille perjantaina.

Tämä syksy on ollut raha-asioiden suhteen kyllä syvältä. Osansa siihen syvään sukellukseen on tehnyt ne YYA-taholle lainaamani säästöt, suuri osa niistähän on toki jo saatu takaisin mutta ei ihan kaikkea. Ne säästöt kun on palautuneet tipoittain ja tosiasia on se että tipottain palautuneet rahat on lähinnä pelastaneet meidät pulasta kerran toisensa jälkeen, ylimääräisiä menoja kun on ollut järjettömän paljon.

Lisästressinsä niiden rahojen suhteen on ollut siinä että niiden perään on saanut kysellä kerran toisensa jälkeen. Luvattuja korkoja en osaa enää edes uskoa saavani mutta ne viimeiset vielä lainassa olevat sataset ottaisin kyllä kiitos ihan mielelläni tässä ja nyt, mutta ei. Joka aivaten ainoa päivä ne on tulossa "varmasti huomenna" ja aina sinä varmana huomisena tuleekin ilmoitus että ei sittenkään vielä tänään mutta "huomenna ihan varmuudella". 

Eilen menikin hermo koko touhuun ja ilmoitin että eiköhän ole parempi kun YYA-taho unohtaa sanan "varmasti" olemassaolon sillä jokainen niistä "varmasti"-sanoista on muuttunut huomiseksi ja niitä huomenia on mahtunut kolmeen kuukauteen käsittämätön määrä. Jokaiseen niihin varmasti-sanoihin kun on vielä sisältynyt se että me olemme olleet toiveikkaita että ehkä saammekin rahat niihin renkaisiin huomenna eikä tarvitse nipistää tilistä, ehkä saammekin rahat siihen koulutusmaksuun huomenna eikä tarvitse nipistää tilistä, ehkä saammekin rahat siihen takuuvuokraan huomenna eikä tarvitse nipistää tilistä.

Auto yksin on niellyt likemmäs viisisataa euroa tänä syksynä talvirenkaiden, huollon ja nyt edessä olevan rempan kanssa. Koulutusmaksu nielaisi reilun kolmesataa. Pakolliset tenavien kampehankinnat on vieneet muutaman satasen. Teinin asunnon vuokravakuus nielaisi liki kolmesataa. Ja siihen päälle voi vielä lykätä viimeiset säästöni jotka tuuppasin pojan 17v skoban talvirenkaisiin. Ne kun oli pakko hankkia, poika kun kulkee skoballa työharjoittelupaikassaan naapurikaupungissa.

Ei siis liene ihme ettei pahemmin naurata joulun lähestyminen, verottajakaan ei muistanut meitä alkuunkaan normaaliin tapaan palautuksilla. Ja väittävät vielä verotuksen keventyneen? Pah! Ukko on maksanut tasan tarkkaan samalla prosentilla veroja vuosikausia ja tulot on olleet viime vuonna himpan pienemmät kuin edellisinä joten ehei, ei se kyllä tosiaankaan ole keventynyt tai sitten se kevennys on mennyt johonkin joka ei kosketa meidän talouttamme millään tavalla.

Koska se joulu nyt kuitenkin sieltä tulee, tahdoin tai en, niin ei siinä auttanut eilen kuin ottaa lakki kauniiseen käteen ja ryhtyä jouluvalmisteluihin. Hinkkasin keittiön seinät ja kaappien ovet, ovenpielet alakerrasta, eteisen seinät. Kaivelin esiin jouluvaloja, joulutonttuni vartioon eteisen lipaston päälle ja ripottelin kynttilöitä sinne tänne. Kiitin saamattomuuttani kun käteen osui viimejouluinen vahakangas keittiön kaapin perukoilta, se kun oli pitänyt kiikuttaa roskiin lukemattomia kertoja.

Koulusta palanneet lapset ihasteli joulun tulleen meillekin. Niin. Ei puutu kuin jouluruoat, -lahjat ja -kuusi jos tarkkoja ollaan. Ja joulutunnelma tältä ihmiseltä. Toisaalta, sitä joulutunnelmaa en ole harjoittanut miesmuistiin joten se saattaa kyllä jäädä tulemattakin vaikka kuinka koettaisin sitä itseeni herätellä. Ehkä se tulee huomenna sillä huomenna aion tylysti tutkia jääkö rengashankintojen jälkeen yhtä ainoaa satasta ukon tilille ja jos jää niin pam, minähän painelen vaikka sitten pienen pienille lahjaostoksille oli tilanne mikä tahansa.

Vaan jaa. Luulenpa että siirryn vähitellen oikomaan kutrejani kuosiin ja ehkä kipaisen tuuppimaan loputkin lumet ulkorappusista pois. Poika 17v, joka siis muutti saunatuvalle, tilaili lisäherätystä seiskan kintaalle joten olisi ihan kiva että raput olisi sitä ennen kuosissa. Seiskan aikaan alkaa muutenkin härdelli, spede pitää kuosittaa ykkösiinsä niitä juhlia varten, prinsessa, junnu ja poika 15v häätää pystyasentoon sängyistään ja minun pitää loikkia varttia vaille kahdeksaksi opiskelukaverin pihamaalle.

Viettäkääpä kivakivatiistai, minä toivon että hulvaton opiskelijajengi saa suupieleni nykimään vielä kerran jos eräänkin tänään. Se on moro!