Joopa joo. Kovin on kiitänyt tämäkin viikko vauhdilla. Merkillistä. Toisaalta, onko ihme. Tällä viikolla on ehditty vaikka mitä ja silti, hommat on ihan vaiheessa. Onneksi eilen saimme edes jotain aikaan, siis sellaista joulun lähenemiseen liittyvää. Tai jaa. Ottaen huomioon että olen kokolailla kuosittanut täysin ala- ja yläkerran niin voiko asiaa niinkään ilmaista. No voi, miksi ei voisi.

Eilinen aamu alkoi hektisissä merkeissä. Koko perhettämme on piinannut ainakin viimeisen pari viikkoa sitkeä ja itsepintainen yskä. Siis sellainen jossa paukutetaan kuivalla mekanismilla kurkku ja nenä täynnä limaa. Ei kiva. Siihenhän se spedekin eilen aamulla heräsi, köhimiseensä ja hyvissä ajoin heräsikin. Hyvä kun ehdin itselleni kahvikupposta kaataa kun poika köhi keuhkojaan pihalle. Höh. Lapsi nojatuoliin vällyjen väliin ja aamurauhaa riitti onneksi vielä kotvanen.

Seiskan kanttiin lähdinkin jo kiikuttamaan lasta tarhaan ja sieltä palattuani touhasin pikana junnulle aamupalan ennen kuin patistin prinsessaa kiskomaan ulkovaatetta päälleen ja kaivamaan reppua esille. Passelisti siihen hässäkkään ilmestyi naapurin poikakin ja minä huutelin vielä ovenraosta junnulle että pistää töpinää ja lähtevät koulua kohti, meidän oli prinsessan kanssa pakko lähteä liikkeelle.

Rantatie yllätti. Olihan siellä ruuhkaa mutta edelliseen TAYSin aamutuimakäyntiin verrattuna me ajelimme siellä suorastaan rallia. 20-30 km/h oli lasissa likipitäen koko Rantatien ajan joten ilmanko matkaan tuhraantui aikaa paljon vähemmän kuin silloin viimeksi kun vauhti oli 5-10 km/h. Aikainen tipu madon nappaa ja kas, saimme auton parkkiin ihan kuulokeskuksen eteen. Jes! Parkkimaksulappu ikkunalle ja menoks.

Kuulokeskuksella ehdin nautiskella tosissani elämästä, luin siis Aamulehden kannesta kanteen. Prinsessa kutsuttiin hoitajan toimesta sisälle juuri passelisti kun olin kasaamassa lehteä takaisin sievään nippuun. Prinsessaa jännitti ihan mahdottoman karmean paljon. Tämä hymyili kuin Naantalin aurinko ja väkisinkin se hymy tarttui sekä minuun että hoitajaan. Prinsessan polihoitaja on muuten todella kivakiva.

Kuulolaite lupsahti paikalleen juuri kuten pitikin ja avot sie, lapsen ilme oli näkemisen arvoinen. Sellaista hämmästystä ja kummastusta prinsessan kasvoilla harvoin näkee kun eilen näki. Hoitaja oli säätänyt kojeen jo valmiiksi prinsessan taajuuksien mukaiseksi ja työnsi varoiksi omaa tuoliaan kauemmaksi, ihan jo siksikin ettei prinsessa säikähdä jos ääni kuuluukin yhtäkkiä huomattavan paljon kovempana ja oudosti. 

Vettä laskettiin hanasta. Kaapin ovia suljettiin ja auottiin. Papereita rapisteltiin. Ja kaikki tämä samalla kun hoitaja jutteli prinsessan kanssa siitä kuinka korva pitää opettaa kojeeseen ja kuinka toisaalta osa äänistä saattaa kuulostaa kerrassaan pelottavilta nyt kun ne kuuluu stereona ja kunnolla. Prinsessa hämmästeli lähinnä omaa ääntään, sehän on paljon kimeämpi kuin mihin hän on tottunut. Hymyilytti ihan mahdottoman paljon.

Siinä äänimaailman testailujen jälkeen alkoikin sitten opastus kojeen käytön ja toimintojen osalta ja kyllähän se nyt on niin että prinsessa innostui kuulomaailman rikkaudesta samantien niin paljon että tämä ei ollut alkuunkaan suostuvainen toimimaan kuten hoitaja neuvoi. Ei hän halua mitään parin tunnin päivittäistä "opettelupitoa", hän tahtoo pitää kojeen heti korvassaan kaiken aikaa. Mikäs siinä. Hienosti tuo oppi samantien laittamaan kojeen ihan itse paikoilleen ja pääsi sitä äitikin kerran kokeilemaan. Siis sitä laittamista.

TAYSista poistuimme tarvikepakkausta ja runsaita neuvoja rikkaampana. Parkkipaikalla laitoin vielä hyvän kiertämään, ts lykkäsin parkkimaksulapun jossa oli vielä liki pari tuntia aikaa meiltä vapautuneeseen ruutuun ajaneelle rouvalle. Tätä hyvän kiertoon laittoa kannattaa muuten kaikkien kokeilla, siitä kun saa hiivatin hyvän mielen ja hetkessä. Rouva tosin näytti vähintäänkin pöllämystyneeltä kun parkkimaksulapun tälle lykkäsin.

Kuulokojeen tarvikepakkaus sisältää kaikki kuulokojeen huoltoon tarvittavat vimpaimet aina kuivurista tuunauskapineisiin ja käyttöohjeisiin asti. Mukaan saatiin myös järjetön määrä nappiparistoja, olisiko niitä peräti puolen vuoden tarpeiksi. Lisää niitä saa sitä mukaa kun tarvii ja aina käydessä, tarvittaessa niitä voidaan postittaakin kotiin. Ottaen huomioon että yksi paristo kestää kuulemma pari viikkoa jos kojetta käyttää aina hereillä ollessa niin hmmm... Ei ihan hetkeen tarvitse niitä pyydellä lisää.

Tosin kontrollikäynti kojeen suhteen on edessä jo kuukauden-parin päästä ja silloin hoitaja aikoo lykkiä paristoja mukaan lisää joten jaa. Tässähän saattaa kohta olla koko vuoden paristot kotosalla. Kontrollikäynnillä tarkistetaan että kojeen taajuudet on juuri passelit lapselle ja samalla tiedetään varmasti jo sekin että jääkö koje vallan lapsen käyttöön vai meneekö tämä eilinen alkuinnostuksen piikkiin. Toivottavasti ei, kunnon kuulo kun on kiva juttu.

Ennen kouluun siirtymistä piipahdimme kotosalla pikaisesti, lapsi halusi näyttää kojeen ukolle ja koululla piipahdin tämän luokanvalvojan juttusilla. Luokanvalvoja on aikeissa pyytää kuntoutushoitajaa käymään koululla jotta hänkin saa enemmän tietoa kuulovammasta ja samalla siitä miten kuulovammaiset lapset voi luokassa huomioida ja helpottaa näiden työskentelyä. Itseäni jotenkin huvittaa prinsessan papereissa lukeva lausunto "kuulovammainen lapsi". Itse en ole jotenkin ikinä osannut mieltää toispuoleista kuuloa kuulovammaksi vaikka sitä se toki on.

Koululta kotiuduttuani minua odotti vipattavajalkainen ukko. Siis sikäli vipattavajalkainen että tämä oli tuuminut itsekseen josko lähtisimme jouluostoksille, minun tililleni kun oli tullut kelan rahat palkan lisäksi. Ei siis aikaakaan kun jälleen istuin autossa ja kas, aika hyvin saimme ostettua sitä ja tätä paikallisista marketeista. Niille varsinaisille ostoksille lähdetään tänään mutta onpa nyt ainakin jo jotain hankittuna.

Reissusta palattuamme nakkailin lahjat pikana piiloon ja lähdin noutamaan ukon siskoa ja tämän vanhempaa tyttöstä ukon siskon työmaalta ja kiikutin heidät terkkariin. Sillä aikaa kun he heiluivat terkkarissa minä heiluin tiimarissa ja kirjastossa. Taas kulkeutui vino pino kirjoja kotiin, tällä kertaa junnun luettavaksi. Kirjastosta kurvailin noutamaan siskon lapsineen ja kiikutin heidät takaisin siskon työmaan eteen ja kas, viimeinkin oli aikaa vain olla.

Tai olisi ollut jos en likipitäen samantien kotiinpäästyäni olisi muistanut että edessähän oli vielä pojan 15v talvikenkien noutokeikka. Onneksi ukko kävi hakemassa speden tarhasta ja minä tosiaan ehdin istua hetken ihan aloillani, juoda kupposen kahvia ja kas, lähteä jälleen kiitolaukkaan kun poika 15v palasi koulusta. Kengät löytyi yllättävän helposti sittarista ja tilaisuutta juhlistaakseni kiikutin lapsen vielä heseen syömään sillä näitä kaksinkulkemisia on kovin kovin vähän kaikkien näiden isompien kanssa.

Kotona olinkin sitten jo jokseenkin rättipoikkiväsynyt. Loppupäivä meni lähes täysin vain oleillessa, en saanut aikaan enää oikein mitään. Edes YYA-taholle en jaksanut laitella viestiä, tästä kun ei kuulunut pihaustakaan koko päivänä kuten ei näin ollen niistä rahoistakaan. Tänään on sitten tämän viikon viimeinen arkipäivä joten ... Tuskinpa kuitenkaan. En ainakaan usko vaikka toki pitäisi luottoa olla. Ei ole. Aionkin soitella aamupäivästä YYA-taholle ja leikkiä idioottia ihan tosissani, kysyä että jahas, monelta ja missä nähdään, tulen hakemaan ne rahat.

Eiköhän luvassa ole taas selitys jos toinenkin siitä miten homma siirtyy maanantaille mutta maanantaina IHAN VARMASTI onnistuu. No, samapa tuo. Jos oikein hätä iskee niin onhan meillä sovittuna oman pankkimme kanssa että saamme koska tahansa lainaan 1000-5000 euroa sen mukaan miten tarvitsemme ja raha siirtyy tilillemme vieläpä jouhevalla tahdilla. Kovin mielelläni en tosin lainaa ottaisi siksi että paikkaan sillä toiselle lainaamiani rahoja mutta takaportti on toki hyvä olla aina olemassa vaikka sitä ei käyttäisikään koskaan.

Oikeastaan se mikä minua eniten tässä rahajupakassa hämmentää ei ole suinkaan se, että YYA-taho on minulle velkaa. Eniten minua hämmentää ja korventaa se, että minä en kehtaisi olla kenellekään samaan malliin velkaa kuukausitolkulla ja selittää ja selittää ja selittää kerran toisensa jälkeen huomisista ja ylihuomisista. Olen miettinyt kerran jos erään sitäkin että jos itse olisin vastaavassa tilanteessa, sitä rahaa siis olisi itsellä runsaasti vaikka sitä en saisikaan pankkitililtäni pihalle juuri sillä hetkellä, ja yrittäisin saada velkojani maksettua niin minä todnäk ottaisin vaikka sitten korkealla korolla lainaa jostain rahanlainauslaitoksesta saadakseni sen velan pois.

Velka veli ottaessa, veljenpoika maksaessa, tapasi iskä sanoa ja se totta tosiaan tuntuu tässä kohtaa pitävän paikkansa. No, oppirahojahan tässä tuli maksettua ja se on toisaalta kovin ikävää se, sillä niin pitkään tämä soppa on tässä jauhanut rinnalla että vaikka saisin nyt millaisen summan korkoina lainaamalleni rahalle niin se ei valitettavasti enää muuta sitä käsitystä minkä minä olen tämän sopan aikana YYA-tahosta muodostanut. Toisaalta, ei se auta siihenkään että enää ketään hyvää hyvyyttäni rahalainalla auttaisin. 

Jahas. Olisiko se aika ryhtyä toimimaan. Meidän on tarkoitus olla marketin ovella heti kun se aukeaa eli klo 8 ja sitä ennen pitäisi herätellä kouluun lähtijät, joista tosin kaksi on jo hereillä, ja kiikuttaa spede tarhaan. Se on siis moro ja oikein kivakivaa perjantaita kaikille!