Niin tätä "loman" alkua voisi kuvailla. Perjantaiehtoona meille paukahti ensin paikalle ukon serkku tyttiksineen eikä mennyt aikaakaan näiden lähdöstä kun paikalle paukahti anoppi miesystävineen. Anoppi ja miesystävä oli lähdössä viihteelle, istuivat kotvan ja siinä samalla tuli puhuttua ummet ja lammet kotimaisesta, ja ulkomaisestakin, kirjallisuudesta. Niin ja toki kehuttua junnu maasta taivaisiin, miesystävä kun on junnun "bestis" ja miesystävällähän ei omaa perhettä ole.

Junnu on ollut miesystävälle aina se "ykköstenava". Tämä taas johtunee siitä että junnu elää niin syväajattelevassa maailmassa ja samaahan se anopin miesystävä harjoittaa. Anoppi ja miesystävä on olleet muuten yhdessä about viikon pidempään kuin minä ja ukko joten miesystävänkin kanssa historiaa riittää. Istuimme ja hölötimme siis aikamme, himpan kymmenen jälkeen anoppi ja miesystävä jatkoivat matkaansa ja hyvä niin.

Poika 17v palasi tyttiksineen reissultaan suunnilleen samoihin aikoihin kun anoppi lähti ja juuri kuten arvelinkin; isosiskon yhdistetyt synttäri-tuparikekkerit oli olleet ylivoimaisen rankat. Ihan suoraan sanottuna poika oli kännissä kuin käki. Tyttis kiikuttikin pojan suunnilleen niiltä sijoilta nukkumaan ja hyvä niin, aamulla äitiä itki pöydän ääressä erittäin kipeä poika. Annoin buranan ja ilmoitin pojalle että ehkäpä olisi syytä PIKKUISEN miettiä miten sitä olutta ottaa.

Päivä menikin sitten iloisesti, siis lauantai, poika nukkui kuin tukki sohvalla, me höpöttelimme miniän kanssa niitä näitä ja tuijottelimme töllöä, aamuinen toteamus pojan 17v "sairaustilasta" kun ei ollut ainoa jonka tein. Spede oli kipeän oloinen joten olo ja meno oli rauhallisen hiljaista. Miniä intoutui yhtäkkiä hinkuttamaan baarikaapin lasiovia ja ei mennyt aikaakaan kun kaikki tämän torpan lasiovet ja peilit oli kiillotettu. 

Tämän toimensa päälle miniä otti ja pesi keittiön patterin (!) ja kaakelit, hinkuttipa tuo vielä kaappien kyljetkin. Poika 17v nukkui kaiken tämän ajan kiltisti sohvalla ja sai aika sättimiset niskaansa joka kerta kun silmiään raotti. Pakko todeta että hitsiläinen mutta kohdalleni on osunut ihan uskomattoman IHANA miniä. -Kokelas kai olisi se oikea nimitys mutta en tahdo puhua tytöstä kokelaana. Johan nuo on kohta vuoden olleet ja aikovat kesäkuussa muuttaa yhteen. Silti, tiedän, maailma tuppaa horjumaan ja silti. En tahdo liittää tähän miniään kokelas-sanaa.

Eks-anoppikin ehti siinä soitella, hän kun oli katsellut jossain mainoslehtisessä 120 leveää sänkyä ja mietti mikä teinin sänkytilanne mahtoi olla. Juu ei, teini oli edelleen sängytön ja juu, en tod ole aikeissa ostaa sänkyä ja juu ei, tämä jäljelle jäänyt katti ei kuseksi miten sattuu vaan astiaansa. Jahas. Josko hän ja pappa sitten lapselle sen sängyn kun muutenkin ovat menossa kylään... Teini on tosiaan ensimmäinen lapsenlapsi kummallakin puolella sukua ja sen on aina huomannut.

Iltapäivästä lähdimme anopin miesystävän viiskymppisille, miesystävä ei itse tiennyt moisia edes vietettävän joten yllätysmomentti oli enemmän kuin onnistunut. Harvoin näkee hänen itkevän. Istuimme, höpöttelimme, olimme joukolla koolla. Paikalla oli siis meidän lisäksemme ukon vanhin sisko tyttöineen ja keskimmäinen sisko perheineen, nuorin sisko kun hengaa Lapissa hiihtolomareissussa ihanan pienen ihmisen kanssa. Niin ja toki mahdottoman mukavan miehensä.

Iltasella palasimme kotiin, totesin speden hankkineen kuumetaudin joutessaan ja niin. Tämä hiihtoloma taitaakin mennä sitten näissä merkeissä. Prkl. No, hätäkö tässä, jos saisin sen yhden etätehtävän silti kirjoitettua niin väliäkö tuon. Ja nyt kuulkaa, taidan siirtyä uutisten kautta toimien pariin. Se on siis moro ja oikein kivakivaa sunnuntaita! Ps. tähän loppuun liitän kappaleen joka hämmensi totaalisti!

Sadie