Työviikko on todella kiitänyt eteenpäin kuin idän pikajuna konsanaan. Ohhoh! Minä voisin, melkein, jatkaa hommia vielä viikonlopunkin yli mutta se on tosiaan vain melkein. Pakko myöntää että luokanvaihto ei ehkä ihan ensin kutkuttanut kovinkaan paljon mutta näin viikon jälkeen totean ettei se ollutkaan lainkaan hassumpi juttu. Uutta näkemystä on tullut, se on vissi, huomioista puhumattakaan.
Yksi tekemäni huomio on ehkä mielenkiintoisin kaikista. Junnu. Tai oikeastaan junnun "ad/hd". Jos olen hetkenkin aika-ajoin miettinyt että näinköhän olen sittenkin väärässä, ja jospa kollegatkin puhuvat vain lämpimikseen, ja jos sittenkin se junnun oma ope on oikeassa ja pojalla on kuin onkin ad/hd ja minä olen vain niin vahvasti kielto päällä etten suostu moista huomaamaan niin höps! Moiset aatokset voin nyt kyllä nakata romukoppaan.
Viikko luokassa jossa on ad/hd-lapsia, aspergereja, käytöshäiriöisiä ja lukivaikeuksisia lapsia on saanut minut enemmän kuin vakuuttuneeksi siitä että junnu ei ole ad/hdta nähnytkään. Niin paitsi siellä omassa luokassaan. Vilkashan poika on, siitä nyt ei ole kahta sanaa, vilkashan tuo on ollut koko ikänsä, noin suunnilleen, mutta ad/hd on kyllä ihan tuulesta temmattu diagnoosi tälle. Voi tsiisus.
Nyt on tosin aika selvästi alkamassa synkempi kausi junnun koulunkäynnissä, astmaoireiden paheneminen kun on tosiasia jonka korjaantuminen vie taas oman aikansa. Eilen soittelin kesken työpäivän omalle alueelle ja pyysin uutta reseptiä sille vahvemmalle hoitavalle ja kas, tänään sen saa sieltä hakea. Hyvä niin, ehkä junnu alkaa olla suht kuosissa jo ensi viikon loppupuolella. Toivoa ainakin sopii, eilisen päivän annoin pojan olla kotona sillä tämä likipitäen yski keuhkonsa ulos aamulla.
Pakko myöntää että tässä kohtaa en kykene parhaalla tahdollanikaan ymmärtämään TAYSin erikoistuvien lääkäreiden koulutuslinjaa. Miksi ihmeessä erikoistuva lääkäri saa leikkiä erikoistunutta lääkäriä ilman että tämän toimia valvoo oikeasti erikoistunut lääkäri vieressä? Jos vastaanotolle tulee lapsi joka on alle vuoden ikäisestä ollut vahvoilla lääkkeillä ja jonka kohdalla lääkelaskuja on koetettu kerran jos eräänkin niin miksi niitä aina vaan kokeillaan uudelleen ja uudelleen?
Astma on kuitenkin sairaus joka vain harvoin paranee jos ja kun se on krooninen eikä kyseessä ole enää esim pikkulapsen infektioastma. Oireettomaksihan tuo saattaa aika-ajoin mennä ja se kai sen lääkityksen pääasiallinen tarkoitus onkin, saada sairauden oireet sille tasolle ettei ne häiritse mitenkään astmaatikon elämää mutta ei se että sairaus saadaan oireettomaksi tarkoita sitä ettei se siellä ole. Voi huoh.
Joku aika sitten törmäsin ihmiseen joka piti astmaa suunnilleen kuolemanjulistuksena. Ihan karmeaa. Siis aivan järkyttävää. Noin pieni ihminen ja astma, mitäs nyt, teidän koko elämä on pilalla ja lapsen koko elämä on pilalla. Anteeksi mitä? Ei meidän elämämme määrity junnun astman mukaan eikä junnun omakaan elämä määrity astman mukaan. Toki se luo joitain rajoituksia, suht turhaa on kuvitella että junnu voi ihan vapaasti valita ihan minkä tahansa ammatin itselleen jne tai että me voimme jäädä ex-tempore-tyylisesti vaikka johonkin hotelliin nukkumaan jos emme jaksakaan ajella kotiin missä lääkkeet on.
Siinä ne rajoitukset sitten suunnilleen onkin, niin paitsi tietysti tällä hetkellä kun hoitotasapaino saatiin taas kerran ihan sekaisin. Tällä hetkellä rajoituksia on tasan tarkkaan sen verran enemmän että junnun on syytä ottaa avaavaa ennen kouluun lähtöä. Koulupäivän aikana. Kotiin lähtiessään. Välitunneilla ei ehkä kannata juosta pää kolmantena jalkana mutta sen puolen junnu on osannut hoitaa kaiken aikaa ihan itse. Mutta onko ne sitten kuitenkaan rajoituksia rajoituksia?
Tänään olenkin työmaalla vain nelisen tuntia. Ukko nakkaa minut ja speden aamusta kun lähtee hierojalle ja toisaalta taas tulee nappaamaan minut kotiin puolilta päivin. Mukavaa sanoisin. Tänään menen pariksi tunniksi sinne "omaan luokkaan" päivällä, pari tuntia vietänkin sitten pienluokassa. Tai jaa, oikeastaan vain yhden. Ihan hyvä, jos tarkkoja ollaan, ehkäpä otan viimeiselle tunnille ohjelmaan kerhon vastuuohjaajan kanssa palaveroinnin, vappuriehasuunnitelma kun käsittää myös etukäteen tehtäviä askarteluja.
Vaan jaa kuulkaa, luulenpa että otan ja siirryn nyt aamu-uutisten kautta itseni kuositukseen. Kampaus on lievästi sekaisin, kiitos levottomasti nukutun yön joten kampaa on syytä näyttää. Se on siis moro ja viettäkää kivakivaperjantai!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.