Paluu työmaalle, ei sille mitään voi! Yhdeksään meno onkin sitten himpan niin ja näin, tiedättekö kuinka vaikeaa on pysytellä kotosalla siihen asti? Ja tiedättekö kuinka hankalaa on lähteä töihin kun juuri ennen sitä lähtöaikaa ehtii keksiä vaikka mitä mitä voisi "pikaisesti" vielä tehdä? No, tulipa siinä eilen aamulla sitten paistettua lasagnet, pestyä pyykkiä, tyhjennettyä ja täytettyä tiskaria, puhdistettua sen alasuodatin, siivottua olkkari ja keittiö ja kurvailtua imurilla. Just.

Tiskarista voinkin todeta ettei se olekaan ilmeisesti menossa rikki. Ehei. Suodattimesta kun löytyi, paitsi tietysti sitä erinäistä moskaa mitä se ainaa kerää, myös ruuvi. Sellainen mallia lyhyt ja erittäin ruosteinen ja aikani asiaa tutkailtuani totesin sen tippuneen asentajan työpöydän reunaan ruuvaamaan metallilevyn reunasta. Koekäyttö suodattimen puhdistamisen jälkeen oli juuri niin äänetön kuin sen kuuluukin eli näinköhän ruuvi-moskayhdistelmä on laittanut koneen laulamaan.

Työmaalla olikin sitten säpinä päällä heti kun paikalle ennätin. Lähdimme näin suorinta tietä kollegan kanssa uimahalliin valvontatehtäviin ja pari tuntia myöhemmin suuntasimme ruokailuun. Tästä jaksosta saattaa tulla vielä varsin hauska, me kun saimme kuin saimmekin eilen tuunailtua niitä minunkin aikataulujani kuosiin. Nyt näyttää suht vahvasti siltä että teen lähes koko työssäoppimisjakson 2-3-luokkien pienluokassa ja kuljen muutenkin tämän ohjaajan aisaparina pitkin poikin.

Mukavaa! Erinäisiä keskusteluja aiheesta on käyty kotona, junnu näet sattuu olemaan juuri kyseisellä luokalla. Painotus keskusteluissa on ollut erityisesti sillä että minä EN ole äiti siellä työmaalla, tätä on toki painotettu pojalle kerran jos erään aiemminkin vaikka en heidän luokassaan ole ollut. Nähtäväksi jää miten homma suttaantuu, oletusarvo on että hyvin sillä toinen ohjaaja tulee olemaan se joka ottaa ja keskittää tarmonsa junnuun, minä olen lähinnä kuin ilmaa luokassa mitä junnuun tulee.

Maanantaina tätä ilma-systeemiä jo testattiin vaikka en tuolloin luokassa ollutkaan; istahdettuani ruokailuun junnu kävi ruokalan ikkunan takana heiluttamassa innokkaasti einehtivälle äidilleen. Minä katselin tiukasti toiseen suuntaan ja kollega viittoi pojalle ulos-komentoja. Mielenkiintoista, sitä tästä saattaa tulla tai sitten ei, keskustelujen perusteella poika tuntui hyvinkin ymmärtävän mitä tarkoitti "äiti ei ole paikalla".

Eilen olin työmaalla neljään ja kyllä se kuulkaa on ihan faktahomma ettei iltapäiväkerho ole edelleenkään se minun juttuni, olkoonkin että se kuuluu osana tähän työhön ja harjoitteluun. Erittäin pääkipuisena kotiuduin himpan neljän jälkeen ja takki oli vähintäänkin tyhjä. Onneksi spede oli teinillä niin että ehdin syödä ja istua kotvan ennen kuin teini kiikutti pikkuveljensä kotiin. Junnu tosin oli järjestänyt pienimuotoisen yllätyksen ja kutsunut, ukon luvalla, serkkupoikansa meille iltapäivän viettoon.

Nyt on kyllä pakko todeta että jos kohta nämä kaksi olivat yhdessä pienempinä aivan karmeita niin ikä on tehnyt tehtävänsä ja touhut on kummasti järkevöitynyt. Minä ruokin pojat siinä samalla kun lämmitin sopan muutenkin tarjolle ja ruoan jälkeen kaksikko paineli ulos leikkimään. Hyvä niin. Itse keskitin tarmoni Viidakkoperheeseen, juuri muuhun minusta ei juuri sillä hetkellä ollut. Onneksi tuli aamulla tehtyä tuhannen ja yksi kotihommaa, eipä ollut illalle enää kuin sitä perussiivoilua tyyliin keittiö, eteinen, lelut jne.

Illansuussa siskolta tuli viesti jossa tämä kiitti kovin poikansa hoidosta, hän oli saanut nukuttua kunnolla ja edessä oleva yövuorokaan ei tuntunut näin ollen enää erikoisen rankalta. Siskohan tekee pelkkää yötä työkseen joten tällä on tapana köllähtää nukkumaan siinä kohtaa kun saa poikansa kouluun. Poika 17vhän taas on siskolla yöt silloin kun sisko on siellä työmaallaan ja tämä systeemi on toiminut ihan suht hyvin, poika 15v kun on paikannut isoveljeään tarpeen mukaan.

Tällä hetkellä tosin ilmassa on lievää hermojen kiristelyä, poika 17v näet oli lupautunut, idiootti, pakkaamaan siskon tavaroita ensi viikonlopun muuttoa varten siinä iltaisin ennen kuin menee itse nukkumaan. Voi tyhmä etten paremmin tule ja sano! Siskolla kun on hieman riistäjä-mentaliteetti tässä kohtaa päällä, ts pojan pitäisikin kaiketi pakata ihan KAIKKI mikä siskolla huushollissaan on. Just. Siihen ei ihan riitä se tunnin pakkaaminen ennen maatemenoa neljänä iltana.

Olen kuullut erinäisen määrän valituksia pojan 17v suunnalta, sisko todella osaa tämän riistomeiningin joka ei tosin tullut millään tavalla yllätyksenä allekirjoittaneelle. Niinhän siskon edellisenkin muuton pakkailuineen ja siivoiluineen hoiteli allekirjoittanut, tuolloin tosin ihan kunnon korvausta vastaan. Nyt korvaukset on himppasen toista luokkaa ja pakkauspuuhissa 17v poika joten ihan turha edes kuvitella että touhu olisi yhtä järkevässä mallissa.

Eilen illalla oli pakko puuttua touhuun sen verran että laitoin siskolle viestin ettei pojan vihdoin ja viimein saavuttamaa unirytmiä ole syytä sotkea YHTÄÄN muuttotouhuilla. Jumankekka kun poika on vihdoin alkanut saada unta kymmenen-yhdentoista väliin illalla ja herää ihan omin avuin viiden-seiskan väliin niin tästähän pitää nyt nauttia! Mutta kun sitä pakattavaa on. Ja paljon. Ja siskon kuukunaan ei tunnu nyt uppoavan se että me muut elämme päivärytmillä ja päiväyhteiskunnassa, emme suinkaan yökyöpelimaailmassa. Argh!

Sanokaa minun sanoneen, tästä saattaa vielä kehittyä ISO RIITA minun ja siskon välille. Eilen poikaa 17v kun oli odottanut järjetön määrä astioita keittiössä ja toteamus että NE PITÄÄ KAIKKI saada pakattua ennen kuin tämä menee nukkumaan. Poika soitti ja infosi minua asiasta hieman iltaysin jälkeen ja kysyi samalla onko joka ainoan lautasen väliin laitettava oikeasti sanomalehteä. Hänen kun pitää herätä viideltä aamulla eikä hän nyt ollut ajatellut valvoa kuin maks puoli yhteentoista.

Kiukkuiseksihan tässä tulee uudemman kerran kun miettii siskon touhuja, taidanpa antaa asian olla tältä aamulta. Aion kyllä sanoa siskolikalle että annapa olla sitten viimeinen kerta kun oletat että muut hoitelee suunnilleen kaiken muuttoihisi liittyvän, tässä nyt ei ole päätä eikä häntää että tämä ei itse tee oikeastaan mitään muuta muuttonsa eteen kuin juuri ja juuri asettelee ne kapineet oikeille paikoilleen uudessa huushollissaan. 

No, siskoni on aina ollut "prinsessa", juuri eilen tätä nauroimme työmaalla kollegan kanssa kun kerroin kuinka eri puista olemme siskon kanssa tippuneet. Sisko käy kahden viikon välein laitattamassa kulmat ja ripset, minä muistaessa tai pakon edessä. Sisko käy kasvohoidoissa tasaisin väliajoin, minä saatan unohtaa lahjakortit hyllyyn niin että niiden käyttöaika on jo ummessa kun ne osuu käteen. Sisko käy kampaajalla parin-kolmen kuukauden välein, minä pidän mieluiten hiukset pitkinä jolloin kampaajaksi riittää hiusharja ja hiusnauha. Hahaa!

Vaan niin, tosiaan. Eilinen päivä oli siis kertakaikkisen vauhdikas ja hektinen aina siihen asti kun tulin kotiin ja koin totaalilössähdyksen. Tänä aamuna heräsinkin sitten jokseenkin omituisten unien siivittämänä, niitä unia en enää muista mutta sen että ne oli omituisia, sen kyllä muistan. Kohtsilleen ajattelin tutkailla saako pyykkikoneen jälleen päälle vaiko ei, työmaa kutsuu tänäänkin vasta ysiltä. Höh. Todnäk olen tänään kolmeen tai ehkä jopa neljään, näkee nyt sillä ihan lukkoon asti suunnitelmaa ei vielä lyöty.

Ensi viikolla olen torstaina neljään, se on vissi, ja tämän viikon perjantaina pyrin pääsemään työmaalta puoliltapäivin eli silläkin se neljään touhaaminen olisi kohdallaan. Johan eilisestä tuli yksi ns lisätunti eli toinen vielä niin homma on sillä selvä. Vaan jaa. Luulenpa että siirryn nyt aamun uutisaiheiden kautta tutkimaan sitä pyykkikonetta. Näin ollen toivotan vallan mahdottoman kivaa keskiviikkoa teille kaikille ja se on moro!