Jos kohta eilinen menikin loistavasti, noin entisen tuttisankarin kannalta ajatellen, niin toista se on kuulkaa tänään. Eilenhän spede ei edes kysynyt tuttiensa perään, päinvastoin oikeastaan. Tämä kertoi paikalla pyörähtäneelle teinillekin kuinka tällä ei ole enää tuttia kun tämä on "iso mies". Illalla nukkumaan mennessäkään tämä ei maininnut tutteja, ehei, uni tuli kuin itsestään pelkän nunnun ja unilelun voimalla.
Tänä aamuna spede heräsi selkeästi paaaaljon liian aikaisin. Aivan liian aikaisin. Siis ihan mahdottoman paljon liian aikaisin. Ja tulos; "nelivuotiaat tarvii vielä tuttia, missä mun tutti on". Tällä hetkellä makkarissa omassa sängyssään makoilee vähintäänkin äitiin, kenties koko maailmaan, pettynyt nelivuotias. Joka ei ole omasta mielestään iso vaan tarvitsee tutin! Jota äitillä ei, onneksi, ole enää missään. Toisaalta, nelivuotias joka osaa kertoa olevansa nelivuotias, on äidin mielestä aika iso.
Ja toisaalta, jos tämä tuttikätinä tosiaan on tässä ja nyt, niin vähälläpä siitä silti päästään eli hurraa! Uskon edelleen tuttien roskiinnakkomisajankohdan olleen tarkalleen oikea. Vaan niin, toki meillä nyt on muutakin draamaa ollut kuin vain tämä tuttien tarpeellisuuden punninta. Siitä draamasta on tosin pitäneet ihan muut ihmiset kuin minä, tai edes spede, huolta. Poika 17v on näemmä soittanut minulle kuudesti tänä aamuna neljän kintaalla. Onpa tuo yrittänyt soittaa ukollekin.
Olen iät ja ajat sitten ilmoittanut kaikille tenaville ja sukulaisille ja miehelle ja vaikkas kenelle että onhan se nyt niin että minun puhelimeni on äänettömällä öisin. Kenelläkään EI voi olla niin tärkeää asiaa että se pitäisi saada infota keskellä yötä. Ehei, jos joku sattuu vaikka kuolemaan niin minä en sillä tiedolla tee yhtään mitään yöllä, minä kun en asiaa pysty muuttamaan mihinkään. Ja ehei, jos jollekulle tulee mieleen joku prkleen tärkeä asia niin senkin voi varmasti kertoa minulle päiväsaikaan.
Tässä kohtaa joudun tosin toteamaan että voi hitto niin, nyt siinä puhelimessa olisi saanut olla se ääni päällä sillä ehkä pojalla oli ihan oikeasti hätä. Ja toisaalta, niin. Mikä hätä? Ympärillä on kuitenkin ollut runsaissa määrin isän puolen sukua ja sisarukset ja tyttikset ja kaikki joten ehkä hän on selvinnyt hätätilansa kanssa ilman minua? Luulen ainakin. Soittaa en nyt viitsi jos tämä vaikka tosiaan nukkuu, toivottavasti ainakin.
Soimaan silti himppasen itseäni tästä sillä tosiasia on se että tällä on oikeasti saattanut olla asiaa asiaa. Mistä minä tiedän vaikka tämä olisi ollut taksin kanssa kotipihassa ja kaivannut äitiä maksamaan kyytiä. Toisaalta, eikö tämä olisi silloin tajunnut paukuttaa ikkunaa? Olisi kai. Niin. Näille pohdinnoilleni on kyllä ihan kunnon syykin, ei poika 17v yleensä kurvaile taksilla mihinkään eikä tämä soittele minulle keskellä yötä.
Eilen nyt sattui olemaan eksän nelikymppiset joissa tiedän nesteiden virranneen ja huolella. Se nesteiden virtaus minua siinä huolettaakin. Poika 17v kun on jo aikaa sitten ilmoittanut että siellä hän aikoo ottaa tujaukset jos toisetkin. Sattumalta tiedän että kyseisissä kekkereissä se on takuulla sallittuakin tälle, pidän, ja pidin, silti tiukasti eilen peukkuja ettei vaan kukaan paikallaolijoista kuvittele että se on sallittua myös pojalle 15v.
No, eiköhän tähän asiaan tule selvyys kun nyt aamusta lähden poikaa 15v noutamaan kotosalle. Todennäköisesti eksä ja poika 17v on, jälleen kerran, riidelleet ja matsanneet. Eksä kun on loistoyksilö tässä hommassa, kärhämöinnissä hönöpäissään ja lyön vaikka vetoa että hönössä tämä on ollut kekkereidensä päätteeksi. Poika 17v taas on isänsä suhteen kuin dynamiittipötkö; näitä riitoja ja taistoja on ollut viimeisen parin vuoden aikana useita.
Typerää sikäli että minkäänlaista riitaa ja taistoa ei ole normaalisti mutta annapa olla kun isä ottaa himpankin olutta väkevämpää; poika 17v on mm lähtenyt kävellen isältään kerran jos eräänkin ja palannut sinne myöhemmin yöllä. Poika 17v on nakattu isän toimesta ulos kerran jos eräänkin. Poika 17v ei osaa olla provosoitumatta isänsä puheista selvinpäin ollessaan joten tuskinpa tuo on osannut olla sitä sitten eilenkään jos on tosiaan saanut juoda niillä kekkereillä. Voi huoh.
No, tämä tästä draamasta. Muilta osin draamaa järjesti eilen ukon siskot. Ja tämäkin johtui lähinnä siitä että vanhin sisko pyysi teinin hoitamaan tenaviaan perjantaina koska "kaveri muuttaa pois tältä paikkakunnalta ja hän ei tule enää IKINÄ näkemään tätä tämän jälkeen" joten pakkohan hänen oli päästä läksiäisiin. Siinä samalla tämä pyysi junnun pitämään seuraa toiselle serkkutytöistä, toinen kun olikin menossa kaverilleen yöksi.
Se draama taas astui kuvioihin eilen aamulla jolloin sekä junnu, serkkutyttö että teini oli herännyt julmettuun kirkumiseen alakerrassa. Kirkumisen suorittaja oli ollut vanhin sisko mutta kirkumisen syy oli ollut keskimmäinen sisko ja tämän puoliso. He kun olivat olleet jossain toisissa kekkereissä illalla ja saaneet jonkun julmetun riidan aikaan ja keskimmäinen sisko oli lähtenyt vanhimmalle siskolle aamuyöstä.
Aamulla tämä oli kuulemma riidellyt puolisonsa kanssa puhelimessa ja pam, saanut epilepsiakohtauksen kuten lähes aina kun tämä on nauttinut miestä väkevämpää. Todettakoon nyt että tämä sisko ei nauti sitä miestä väkevämpää kuin kerran vuodessa, jos silloinkaan, ja epilepsiakohtaus jää tulematta JOS tämä nukkuu nautintonsa päälle mielellään koko seuraavan päivän. No, eilen tämä oli siis riidellyt puhelimessa ja saanut kohtauksen.
Vanhimmalla siskolla on onneksi kokemusta näistä kohtauksista joten tämä osaa kyllä hoitaa tilanteen mutta se mikä aiheutti kirkumista olikin sitten tämän keskimmäisen siskon puoliso. Tämä kun otti ja paukahti kotvan kuluttua paikalle noutaakseen vaimonsa kotiin. Ja vanhin sisko alkoi kirkua. Ja siihen kirkumiseen heräsi sitten tosiaan koko yläkerrassa nukkunut kolmikko. Tätä draamaa puitiin meillä päivällä junnun kotiuduttua, olin tosin onneksi jo siitä tietoinen sillä teini istui aamulla pari tuntia kahvittelemassa ja vahti sen aikaa spedeä että piipahdin kakkuaineostoksilla.
Varsinaista sähellystä siis. Minä päätin viitata kintaalla kaikelle sähellykselle heti kun olin kysynyt kotiutuneelta junnulta että pelästyikö tämä. Ei onneksi. Serkkutyttö tosin oli alkanut itkeä koska tämä pelästyi. Kuten sanoin, minä päätin viitata kintaalla, mutta toteanpa että mieli teki kyllä soittaa ja sanoa pari valittua sanaa ukon vanhimmalle siskolle. Kun ei nämä tenavat joudu tuollaista sähläämistä katselemaan kotonaankaan niin hitto soikoon, ei heidän sitä tarvitse muuallakaan katsella.
Toisaalta, mistäpä se vanhin sisko tiesi että sähläystä olisi luvassa. Turhaa ja typeräähän se minun murinani olisi ollut, kyllä minäkin nyt sen verran ymmärrän että tämä oli takuulla kiukkuinen ja huolissaan siskostaan joka kaiken lisäksi komennettiin pukeutumaan likipitäen samantien kohtauksen saatuaan ja kiikutettiin kotiinsa. Toisaalta, siellä kotona oli tämän oma äiti eli ehkä se nyt kuitenkin oli parempikin että tämä lähti sinne lepäämään päiväksi.
Niin. Sen kintaalla viittamisen päälle ryhdyin viimein kakun leivontaan. Ja voi kuulkaa, ei se suinkaan ollut ainoa toimi jonka eilen hoitelin. Siinä teiniä odotellessa otin ja pesin keittiön ikkunan. Kuorin kolme kiloa pottuja muusia varten. Pesin pyykkiä. Tyhjensin ja täytin tiskaria. Höpöttelin yövuorosta aamuteelle pöllähtäneelle siskolleni. Juttelin kerran jos toisenkin baarista kotiutuneen naapurin kanssa.
Kun viimein pääsin sitä kakkua leipomaan olin ehtinyt jo touhuta vaikka mitä, myös aurabroitsukastikkeen hautumaan. Huh huh. Kakkupohjiksi tein kolme suklaakääretorttupohjaa sillä tämän kertaisen kakun päälle tulee vohvelikuva. Pitäähän prinsessalla olla prinsessoja kakussaan, eikö? Tämän aamun operaatioihin kuuluu mm kermavaahdon vaaleanpunaiseksi värjäys ja kuulkaapa nyt, tämä nyt himppasen jänskättää.
Saapa nähdä miten flora vispi käyttäytyy kun sitä värjäilen. Onneksi minulla on pastaväriä jolla sen värjään sillä googlailun tuloksena olen osunut kerran jos eräänkin sivuille joissa todetaan että nestemäisellä värillä värjääminen saattaa olla kovin riskaabelia touhua. Nyt kun vielä löytäisin jostain edes suht hyvän arvion siitä paljonko sitä väriä laitan ja useammankin kerran toteamuksen että väri kannattaa laittaa suoraan siihen VISPIIN eikä vasta vaahtoon niin ehkäpä uskallan alkaa sitä touhaamaan.
Paitsi tämä kakkuoperaation loppuunsuoritus on luvassa muutakin; pyykkiä pitäisi kiikuttaa vielä koneellinen kuivumaan, astianpesukone tyhjätä, touhata jotain muuta ruokaa lapsille sillä eiliset jää ukon ja minun einehdittäviksi, silitettää verhot keittiön ikkunaan, pestä olkkarin, makkarin ja yläkerran ikkunat, laitella niihin toiset verhot ja hiphei, noutaa poika 15v isältään. Tylsää tästä päivästä ei siis saa millään.
Vaan jaa. Taidanpa pikkuhiljaa siirtyä ihan oikeiden toimien pariin. Se on siis moro ja viettäkää kivakivasunnuntai!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.