Koska sattumoisin menen tänään vasta kymmeneen niin päätinpä sitten illalla että hah, olkoon! Viritän ihan itse oman kelloni soimaan kuudelta ja nukkua pösötän siihen asti. Yleensähän ukko herättää minut aamuvuoroviikoillaan hieman ennen puoli kuutta töihinlähtöä tehdessään ja tämä siis ihan omasta toiveestani. Enpä sitten huomannut asiasta mainita ukolle, en. Ilmanko olin saada sydänkohtauksen hieman ennen puoli kuutta tänä aamuna kun yhtäkkiä ukko seisoikin herättelemässä.

Se sydänkohtaus ei johtunut kyllä varsinaisesti siitä että ukko herätteli, ei sentään. Se johtui lähinnä unen ja herätysnäkymän yhdistelmästä; ukon ääni kuului mutta mitä hiivattia tämä teki hämähäkkiasennossa katossa? No ei mitään, kyseinen näkymä oli ropellilamppu. Voi tsiisus! Kaikkea sitä ihmisen unet saakin ihmisen näkemään. Vedin siis kylpytakin niskaani ja hiippailin keittiöön todeten että jaa niin, olisi muuten ollut ihan oma herätyskin päällä. 

Kiva. No, onpa tässä ehtinyt tutkia toisen läppärin uumenet ja todeta että jes, siellä se on se kadonnut koulutehtävä ja kas, olenpa sitten ehtinyt muokata sen loppuun ja lähettää palautuskansioonsa. Eli ei tämä turhan aikainen herääminen nyt sikäli huono juttu ole. Vielä paremmanhan tästä saisi jos nyt hoksaisi ottaa ja kirjailla ylös esim näyttösuunnitelmaansa. Tai ainakin sitä toista oppimistehtävää jonka palautusaika on reilun viikon päästä. Ush.

Jotenkin ei jaksa kiinnostaa. Liekö syynä se että minusta tuntuu jälleen kerran siltä että tekemistä on liikaa ja aikaa liian vähän. Tämä tuntuma ei johdu yksinomaan opiskelusta, ehei. Osasyynsä kyllä silläkin on sillä meillähän oli tämä oppimistehtävä viikko takaperin puoliksi tehtynä opiskelukaverin kanssa ja olimme enemmän kuin tyytyväisiä ja iloisia moisesta. Perjantainen TAKK veti sitten maton alta ja se nyt ei käykään oppimistehtäväksi sillä aikajoustoa tässä kohtaa ei suoda.

Voi rähmä! Olimme siis suunnitelleet vappuriehan IP-kerhoon aina kasvomaalauksineen, salileikkeineen, askarteluineen ja päivineen. Kirjanneet moiset ylös ja ainoa joka oppimistehtävästä enää puuttui oli toteutusosa joka tosin oli jo sovittuna IP-kerhon vastaavan ohjaajan kanssa. Siis se että voimme suunnitelmamme toteuttaa juuri ennen vappua. TAKKissa tiedustelimme että kaipa se käy, siis se suunnitelma, sen toteutumisesta voimme tosin kirjoitella vasta sitten vappua edeltävän perjantaina.

No eipä se käy. Suunnitelma kun pitää olla toteutettuna viimeistään ensi viikon perjantaina ja koko oppimistehtävä palautettuna. Siis sanonko miten kiva? En viitsi, se kun käsittää erinäisen määrän rumia sanoja jos sen ääneen lausun. Jokseenkin pettyneinä, takit tyhjinä ja ehkä jopa korpeentuneina palasimme TAKKista perjantaina. Se samainen suunnitelma kun oli edellisellä kerralla todettu varsin hyväksi kouluttajan toimesta.

Maanantaina istahdimme työmaalla nenän vastakkain ja ryhdyimme kiireellä luomaan uutta suunnitelmaa, todettakoon tosin tässä yhteydessä että elämme jo niitä viikkoja jolloin tärkein suunniteltava olisi se näyttösuunnitelma. Tämä viikko onkin nyt sitten pyhitetty pitkälti oppimistehtävän hoiteluun, ts IP-kerholaisilla oli eilen munien maalausta, tänään ohjelmassa on pääsiäispelejä ATK-luokassa ja huomenna heistä osaa piilottaa maalaamiaan munia kerhotilaan jonka jälkeen osa heistä etsii "kukon" piilottamat munat.

Siinä samalla meni metsään tämän viikon tuntisuunnitelmat, maanantainahan minun oli PAKKO olla siihen kolmeen eli täysi päivä, eilinen munien maalaus aiheutti sen että minun oli PAKKO olla kahteen eli täysi päivä ja tänään minun on PAKKO olla neljään eli jälleen täysi päivä. Eikä huominen mitenkään eroa näistä päivistä, huomenna on PAKKO olla kolmeen eli jep jep, jälleen täysi päivä. Tai oikeastaan tunti normaalia pidempi, huomenna kun on PAKKO mennä kasiin, kiitos aamuisten käsityötuntien.

Jo ennestään minulla on sisällä liki neljä tuntia joista osa minun oli tarkoitus ottaa huomenna takaisin, suunnitelmana kun oli lähteä ukon kanssa kaksin ruokakaupoille yhdentoista jälkeen. No, enpä siis ota, päinvastoin, lisään ylimääräisiin tunteihin vielä yhden. Voi rähmä. Ensiviikolla työmaalla ei olla kuin neljä päivää joten kaipa minun on ne ylimääräiset napattava yhtenä niistä päivistä. Kuulostaa perin järkevältä; mennä töihin pariksi tunniksi joku päivä. Plääh.

Palatakseni vielä kotvaksi eiliseen totean työpäivän olleen kiireinen. Mahanalus oli taas niin täynnä jalkoja että päivän ensimmäisen kahvikupposen ehdin työmaalla juoda siinä kohtaa kun ravasin kiireellä kohti IP-kerhoa puoli yhdeltä. Kerhossa meno oli yhtä hektistä kuin luokassa, ennen kuin ehdin kissaa sanoa olikin jo ulkoilun aika. Eikä siinäkään vielä mitään, työmaalta poistuin suunnilleen yhtä hektisellä vauhdilla kahdelta.

Kotona kiepahdin pikaympyrän ennen kuin lähdin hakemaan spedeä hoidosta, pikaympyrän heiton yhteydessä nakkasin pyykkikoneen päälle. Speden kanssa kotiuduttuani siirryinkin sujuvasti kuorimaan perunoita, sulattamaan jauhelihaa kastikkeeseen, touhaamaan sitä kastiketta, kurkkimaan siskonpojan Wilmaa kun siskon nettiyhteys oli nurin ja annetut läksyt näin ollen hukassa, ruokkimaan muksuja sillä muusilla ja soosilla jotka olin kyhännyt.

Siinä samalla toki täyttelin tiskikonetta, tyhjentelin pyykkikonetta, latailin pyykkikonetta, pyyhin pöytiä, keräsin ylimääräisiä kapineita keittiöstä, juttelin teinin kanssa puhelimessa ja tyhjensin pyykkitelineitä kuivista vaatteista. Kasasin lattialiipalla junnun huoneesta romuja tasojen ja sängyn alta keskelle lattiaa siivoamista varten, raaputin lattiaan jässähtänyttä karkkia irti, manasin läikkää johon sukka tarttui kiinni ja levittelin märkiä pyykkejä kuivumaan.

Näiden kaikkien sähläilyiden keskellä koetin auttaa junnua matikanläksyssä ja syödä itsekin lautasellisen ruokaa. Ei liene yllätä ketään jos totean että puoli kahdeksalta illalla kun viimein lössähdin nojatuoliin istumaan olin enemmän kuin väsynyt. Väsymys oli luokkaa "en jaksa nostaa sormeani juuri nyt". Enkä ollut todellakaan ainoastaan väsynyt, kaiken lisäksi olin jokseenkin kettuuntunut. Mielessä kun pyöri tiukasti ajatus siitä että hei haloo, millä ihmeellä minä saan ajan riittämään kaikkeen.

Kuisti kun on kuin pommin jäljiltä, jälleen kerran. Yläkerta on kuin pommin jäljiltä, jälleen kerran. Alakerta kaipaa enemmän kuin vain ylläpitosiivousta näyttääkseen edes suunnilleen siistiltä. Prinsessan kuulokojeesta on korvakappale rikki ja siitä pitäisi muistaa soittaa että saa ajan uuden korvakappaleen muovailuun johon siihenkin tietysti menee oma aikansa. Teini kaipaa neuvoja, apua ja tukea. Junnulla on spirometria heti työssäoppimisjakson päätyttyä TAYSissa.

Poika 15v lähtee rippileirille huomenna ja siinä on yksi syy miksi koko huusholli pitäisi puunata kuntoon juuri sopivasti näillä samoilla ajoilla kun on se näyttö, kuulokojeen kuntoonsaatto, TAYSin spirometria ja lääkäriaika joka osuu näyttöviikoille, se näyttösuunnitelman teko, sen oppimistehtävän kirjaaminen ja tietysti niiden rippijuhlien tarjoilujen suunnittelu, valmistus ja vaikkas mikä. Siis apua! Näytön jälkeen on tarkalleen kaksi viikkoa aikaa niihin juhliin ja siihen aikaan osuu paitsi arviointikeskustelu näytöstä myös se TAYSin lääkäriaika ja kaksi päivää TAKKissa.

Jos kuulostaa siltä että minulla on lievä stressi niin totta. Minulla tosiaan on lievä stressi. Ja jostain kumman syystä nyt tuli yhtäkkiä mieleen se kummitätikin, koskahan ne hautajaiset mahtaa olla kun ei niistäkään ole vielä tullut tietoa. Voi APUA! Oman lisänsä, tietysti, tässä sopassa saa aikaan se että poika 15v tarvitsee uudet kengät ja toki sinne rippijuhliin pitää miettiä sitten vaatettakin, prinsessa tarvitsee sekä uudet kengät että saappaat että housuja, niin ja polkupyörä tälle pitää ostaa koska viime kesän käytössä ollut pyörä on auttamattomasti liian pieni.

Junnu pitäisi käyttää silmälääkärissä sillä tämä ei näe silmälaseillaan. Ne rippijuhlatkaan ei varmaan ihan ilmaiseksi järjesty. Poika 17v saa ajokortin kesäkuussa ja kaipa tämäkin kaipaisi jonkinlaista apua mm asunnon hankkimisessa (aikovat muuttaa tyttöystävän kanssa yhteen heti kun poika täyttää vuosia) ja todnäk myös jonkinlaista taloudellista apua kyseisen toimen kanssa. Voi jösses. Taitaa olla parasta kun en mieti hiventäkään näitä asioita juuri nyt sillä kohta pitää ryhtyä lasten herättelytoimiin ja sitä kautta alkaa itsekin tutkailla omaa työmaalle lähtöä joka tapahtuu, toki, jalkaisin ja speden tarhan myyjäisten kautta.

Lopetankin tämän ihan todellisen vuodatuksen nyt tähän ja siirryn suosilla viimeisen kahvikupposen kautta tutkimaan vaateosastoa ja lasten herättelyä. Se on siis moro ja viettäkää parempi keskiviikko kuin mitä minä tulen todnäk tekemään.