Ja olemme laskeutuneet kiirastorstaihin, aika huikeaa etten sanoisi! Työssäoppimisjaksoa on jäljellä tarkalleen enää ensi viikko tämän päivän jälkeen eikä sekään ole kokonainen, vain neljän päivän mittainen. Pakko myöntää, pienluokassa kaikki on tosiaan hieman toista. Eilinen päivä oli kuluttavuudessaan luokkaa kymppi plus. Pieniä kahnauksia pitkin päivää parin oppilaan osalta ja päivän päätös.

Täydellinen flippaus yhden oppilaan kohdalta. Voi sitä raivarin määrää minkä tämä sai. Voi sitä tuolien lentelyä (käytävässä) jonka oppilas järjesti kun tämä jouduttiin lopulta poistamaan luokasta. Voi sitä kiinnipitoa. Voi sitä päivän venymistä luokan varsinaisella työkaksikolla, opettajalla ja ohjaajalla. Siinä kohtaa minä jouduin, valitettavasti, liukenemaan sinne IP-kerhoon jatkaakseni oppimistehtävän toteutusta, ts kiikutimme IP-kerholaiset ATK-luokkaan pelaamaan pääsiäispelejä.

Mielenkiinnolla odotan mitä tämä päivä tuo tullessaan. Onko eilinen suoraan unohdettua kauraa vai joudutaanko tänään vielä keräämään eilisen flippauksen satoa, sille flippaukselle kun toki oli olemassa syy joka on ehkä jäänyt oppilaan hampaankoloon ja nousee vielä tänään esiin. Jännitys siis tiivistyy! Onneksi minä en mene sittenkään niille kässytunneille, vanhempi kollega lupasi hoidella ne pois joten huh, ei ylituntien räjähtelyä vaan vasta ysiltä alkava työpäivä.

Muilta osin eilinen päivä olikin sitten luokkaa vauhdikas. Työpäivän alkaminen vasta kympiltä tosin söi himppasen ihmisen mieltä, minulle ei aamuinen kotona notkuminen sovi jos johonkin on lähtö edessä. Niinpä tunasin speden vaatteisiin jo ysiltä ja kiitolaukkasin tämän kanssa tarhalle. Aikeenani oli ostaa jotain pientä hyvää työkavereille niistä myyjäisistä mutta höh. Eihän siellä ollut yhtään mitään herkkuja myynnissä.

Askartelut oli toki kauniita ja hienoja ja vaikkas mitä mutta siis oikeasti. Talo joka muutenkin tuntuu hukkuvan lasten erinäisiin tekeleisiin ei todellakaan kaipaa enää yhtäkään pahvitöppärettä lisukkeeksi. Myyjäistuotot minun osaltani jäi siis hoitamatta, ehkäpä kurkin josko sinne olisi vielä jäänyt jotain pöytään tänään ja kiikutan vaikka jollekulle työkaverille lahjaksi työmaalle.

Ukollahan alkoi muuten vapaat jo eilisen aamuvuoron päälle. Tämä päivä on siis juhlapäivä spedelle joka saa olla "puolipäiväinen". Mikähän siinäkin on että pienen ihmisen mielestä on hienompaa olla puolipäiväinen kuin ihan perusvapaapäivällä? Tätä puolipäiväisyyttä on nyt jaksettu hokea urakalla koko eilinen ilta: "muista äiti sanoa tädeille että olen puolipäiväinen" ja "mä olen puolipäiväinen". Jep jep. Ehkä tässä kohtaa voi sanoa että onneksi ukolla on fysioterapia aamupäivällä, muuten lapsi olisi ollut vapaapäiväläinen joka ei olisi ollut alkuunkaan yhtä hienoa kuin se puolipäiväinen.

Minun pitäisi nyt aamusta touhata jonkinlaista kauppalistaa ukolle sillä tämä hoitelee kauppa-asiat sillä aikaa kun olen työmaalla. Minulle itsellenihän on luvassa pienimuotoinen autoilukeikka illansuulle; poika 15v pitää kiikuttaa sinne rippileirille. Paluu on maanantaina ja näin ollen saattaa hyvinkin olla että pienimuotoista autoilukeikkaa pukkaa tuolloinkin, tai sitten ei. Mene ja tiedä.

Tänään järjestämme oppimistehtävän viimeisen osuuden kerholla. Tiistaina maalatut munat pääsee erinäisiin kätköihin kerhon tiloihin jonka jälkeen lapset pääsee etsimään niitä. Palkkioiksi koko joukkiolle on varattu suklaamunia joten pääsiäinen potkaistaan käyntiin ihan kunnolla koulupäivän päätteeksi. Tässä aamutuimaan ajattelin vielä kirjailla ylös eilisen osuuden, me kun emme ole saaneet opiskelukaverin kanssa mitään vastausta tiistaiseen tiedusteluumme siitä pitääkö meidän kirjata jutut erikseen vai ei sillä tehtävä itsessäänhän saadaan tehdä kimpassa joten päädyimme ratkaisuun jonka mukaan kirjaamme yhden ja saman tekstin ja sillä siisti.

Taidankin muuten siirtyä sen kirjailun pariin. Toteanpa vain tähän loppuun vielä yhden, vähemmän mukavan, huomion. Joko minulla on mahatauti joka oireilee vain ja ainoastaan aamuisin tai sitten yksi pahimmista peloistani on toteutunut ja joudun totta tosiaan luopumaan suklaasta. Tämä on vaikka kuinka mones kerta kuukauden sisällä kun illalla syöty suklaa aiheuttaa aivan järjettömän pulinan ja pulputuksen mahassa joka päättyy vasta seuraavana aamuna siihen että vessareissuja pukkaa. Ei kiva.

Vaan jaa. Toivotanpa tässä ja nyt oikein mahdottoman hyvää torstaita ja pääsiäispyhiäkin näin varmuuden vuoksi, minun kun pitäisi ihan oikeasti keskittää nyt enemmän tarmoa siihen koulutöiden kirjailuun ja vähemmän tähän bloggailuun. Se on siis moro!