On se kyllä ihme juttu että tämä aamu menee pitkälti ihmetellessä ja odotellessa. Pitäisi suunnata manseen, TAKKia olisi luvassa, mutta kun. Töitäkin saattaisi olla tiedossa. Olenkin ilmoittanut työmaalle että kunhan kymmentä vaille kahdeksaan mennessä ilmoittavat niin olen käytettävissä. Se, moneltako mahdollinen tieto sijaistarpeesta työmaalle tulee, onkin sitten toinen juttu. Tästä kun on hinkattu ja hoettu nyt runsain määrin mutta eipä se tunnu kaikkien kalloon uppoavan.

Jos työaika alkaa kahdeksalta niin aika todennäköistä kaiketi se, että mahdollinen sairastaja tietää onko työkuntoinen jo paljon ennen sitä, tai ainakin siinä kohtaa kun sitä lähtöä ryhtyy työmaan suuntaan tekemään. Oletettavaa lie sekin että sitä lähtöä ryhdytään tekemään hyvinkin puoli tuntia ennen työajan alkua. Viittä vaille kahdeksan tulleet ilmoitukset työkyvyttömyydestä kuulostaakin jokseenkin oudoilta ja suoraan sanottuna, rasittavilta, sillä asiasta on hoettu kyllästymiseen asti.

No, nähtäväksi jää. Otan ihan suosilla, taas kerran, työmaan avaimet kaulaani kun lähden kiikuttamaan spedeä tarhaan ja sitä kautta sinne TAKKiin. TAKKia on luvassa huomennakin ja se on huono juttu se, minä kun ihan oikeasti käyttäisin tämän viikon mieluiten niihin rippijuhlavalmisteluihin. No, samapa kai tuo, onneksi teini puunasi ja hinkkasi yläkerran kuntoon perjantaina ja saimme ne ässätkin tehtyä.

Lauantai olikin ihan mahdottoman ihana päivä. Sielu lepäsi, ei voi muuta sanoa. Meillä oli näet vieras koko päivän. Vieraalla oli neljä tassua, runsaasti karvaa ja reippaasti kokoa. Kyseessä oli siis 10v sakemanniherra joka vieraili isäntänsä ja tämän tyttären johdolla meillä. Ukon nuorempi serkkupoika oli tyttärineen meillä suunnilleen koko päivän ja minä vaadin että koiruus tuodaan sisälle autosta. Voi kuinka mukavaa olikaan kun pitkästä aikaa lattialla makoili koiruus!

Koiruuden lähdettyä minä jäin hämmästelemään sitä kuinka kukaan ei saanut mitään reaktioita. Junnu sentään kaivoi päänsä kerran jos eräänkin koiruuden turkkiin, spede kävi tätä lääräämässä ja silti hengitykset pelitti edelleen. Jes! Kysyinkin hyvin varoen koiranpennun hintaa Inan kasvattajalta ja pitkähköksi puheluksihan se venyi. Asia jäi nyt hautumaan, pentuja kun on mahdollisesti tulossa loppukesällä ja jos näin käy, niin sen jälkeen mietitäänkin asiaa sitten ihan tosissaan.

Kasvattaja antaisi, kuulemma ihan kaikista mieluiten, meille uroskoiran sijoitukseen. Varattuhan ne jo on kaikki, siis mikäli pentuja tulee, mutta sitovia varauksia kasvattaja ei ole ottanut. Melkein tekisi mieli paukutella henkseleitä sillä onhan se nyt aika mahdottoman upeaa että kasvattaja totesi minun olevan listalla ykkösenä mikäli niitä koiruuksia vaan tulee ja mikäli olemme yhden niistä ottamassa. No, tämä jää edelleen hautumaan.

Eilen sainkin sitten kahvit ja voileivän sänkyyn, lapset oli tehneet mitä erinäisempiä lahjoja ja korttejakin sain aimo läjän. Muilta osin päivä menikin suht rennoissa merkeissä, grillasimme porukalla ja ruokailtuamme itse kukin keskittyi omiin touhuihinsa. Minun kohdallani ne touhut keskittyi lähinnä televisioruutuun vaikkakaan Suomen peliä en katsonut. Totesin näet perjantaina että se on aina sama juttu jos satun katsomaan; turpaan tulee.

Eipä se tosin auttanut asiaa eilen millään tavalla vaikka en peliä katsonutkaan; turpaanhan siinä oli tullut. No, aikansa kutakin, luulen mä. Vaan jaa. Luulenpa että siirryn tämän pälinöinnin päätteeksi laittelemaan itseäni koulukuosiin. Toivonpa tosiaan että puhelin pirahtaa sijaisuuden merkiksi sillä oikeasti, nämä kumpikin TAKK-päivä tällä viikolla keskittyy vain ja ainoastaan kalvosulkeisiin, ts kouluttajana toimii koko firman ankein heppu. Se on siis moro ja viettäkää kivakivamaantai, tulen pyrkimään samaan vaikka se ei todnäk olekaan mahdollista.