Tämä aamu mutta onko ihme, vertailukohtanahan tulee pidettyä aina niitä muutamaa aiempaa aamua ja niinähän on lämpöä riittänyt. Vaan kuulkaa, eilinen koulupäivä vaikutti aamusta kovinkin lupaavalta. Touhua, jutustelua ja ihan selvää asiaa riitti vaikka miten ja paljon. Kunnes, pam vaan, touhu muuttui jälleen kerran kalvosulkeisiksi. Voi tsiisus, siis oikeasti! Millä ihme perusteella koulun opettajaksi pääsee? Silläkö että osaa lukea tenttikirjasta verkkokoulun sivuille kopsattua tietoa? Huoh.

No, päivä klaarattiin väkisin läpi vaikka pakko kai se on myöntää, hetkittäin meinasi nukkumatti pamahtaa paikalle yhdelle jos toisellekin opiskelijalle. Ruokkiksella tapasin pikaisesti mansikkamaan marjan, vadelmantaimet oli VALTAVAN kokoisia ja multapaakkuineen ne painoikin varsin mukavasti joten luulenpa että luvassa on mahdottoman hyvät marjat. Nam! Rehasin kassin taimineen päivineen luokkaan ja jopa se aiheuttikin kateutta parin rouvaskaisen kohdalla, toinen suunnitteli jo ryhtyvänsä taimivarkaisiin. 

Iltapäivällä kipittelin suoraan kyydiltä kotiin, ukko oli onneksi noutanut speden tarhalta. Kaupallakin tuo oli pikaisesti käynyt ja yllätys oli kieltämättä melkoinen kun totesin kotiuduttuani tämän touhuavan keittiössä (!!!) normaalin vaakatason sijaan. Tenavatkin oli jo ruokailemassa joten hitsiläinen soikoon, iltapäivä jolloin ei tarvitsekaan juosta pää kolmantena jalkana edestakaisin. Jiihuu! Istahdin siis alas nautiskelemaan rauhallisesta iltapäivätuokiosta ja kyllä se olikin rauhallinen. Jes!

Jos nyt rehellisiä ollaan niin sitä rauhallista elämää riitti koko loppupäiväksi. Illalla tuijottelin vielä täydelliset naiset ja sen perään sinkkuelämän, sängyssä tuijottelin kotvan ratkaisijaa mutta keskenhän se jälleen kerran jäi. Heräsin vähintäänkin virkeänä jo himpan ennen viittä tänä aamuna ja tämä aamu nyt ei alkanut juuri sen paremmin kuin aiemmatkaan aamut; silmät on kuin rypäleet, vuototila mahtava eikä siinäkään vielä kaikki; prinsessa köpötteli totaalitukossa alas.

Ei kulje henki, silmät on pelkät viirut ja lapsi näyttää siltä että koko pää on turvonnut kokoon jalkapallo. Nyt arvonkin mielessäni menenkö kouluun ja passitan tätä kautta myös lapsen omaan kouluunsa vai soitanko aikaa lääkäriin. Jotainhan tässä olisi tehtävä, prinsessa sentään syö nyt nonstoppina allergialääkkeitä ja lisäksi silmätipat menee aamuin illoin. Ei kiva ei. No, ehkäpä osaan ratkaista tämän dileman lähimmän tunnin aikana, syytä ainakin olisi sillä oli ratkaisu kumpi tahansa niin hieman ennen kasia on pakko olla jo liikkeellä.

Vaan jaa, luulenpa että siirryn nyt kotvaksi aamu-uutisten pariin. Toteanpa vielä loppuun että maha on totaalisekaisin, kiitos jäätelön jota oli PAKKO saada kitusiinsa illalla täydellisten naisten aikaan. Voi tyhmää päätä, voi tyhmää päätä! Viettäkääpä kivakivatiistai ja se on moro!