Ukonkin loma. Tänään kun tuo vielä jaksaa painaa töitä niin avot, siinä se. Tämä viikko onkin mennyt aikamoista kyytiä vaikka mitään ihmeellistä ei ole tullutkaan tehtyä. Ehkä osasyy on siinä että kuljen jatkuvasti kirja kourassa pitkin torppaa? No ei, en todellakaan lue tenttiin vaikka kaiketi aiheellista olisikin, Vuorinenhan minut koukutti. No, Vuoriset loppui eilen joten suuntasin kirjastoon kurkittuani ensin Pikin kautta että niitä Vuorisia siellä on.

Ja kukkua kans. Tämän kylän kirjasto on ehkä surkein mihin koskaan olen törmännyt ja otettakoon nyt huomioon että olen sentään asunut pienen pienessä kylässä jossa kirjasto oli murto-osa tästä. Minä en IKINÄ löydä tuolta yhtä ainoaa nidettä jota lähden hakemaan. En vaikka kuinka Piki väittääkin että nide siellä hyllyssä on. Sama tilanne oli siis eilen, ainoat Vuoriset jotka hyllyssä oli oli juuri ne jotka itse olin lainannut. Prkl!

No, en minä kirjoitta silti kotiutunut, mukaan tarttui nide jos toinenkin ja nyt sitä luettavaa riittää taas toviksi. Kotona tosin himpan mietin että mikähän minua mahtaa vaivata kun yksi kirjoista on Eva Braunin elämä, toinen Pikku sisar joka kertoo lottien toimista sodan aikana ja kolmas on Minun sotani joka puolestaan kertoo USAn armeijaan värväytyneen nuoren miehen ja Irakin sodan tapahtumista. No, historia on aina hyvä tuntea, on se.

Iltapäivästä kahden yön pikareissun mökille tehneet serkkulikatkin palaili kuvioihin ja arvaahan sen miten siinä sitten kävi. Vanhempi serkkutyttö pyöri meillä kuin täi tervassa loppupäivän ja tietysti tämä jäi sitten yöksikin. Junnu puolestaan lähti nuoremman serkkutytön, kummilapsemme, yökaveriksi heille ja kas, ei aikaakaan kun huomasin että poika, kohta 16v, kyseli voisiko hänen kaverinsa jäädä yökylään. Menköön kaikki samalla kertaa, tuumasin, ja nyt meillä on sitten torpassa taas täytettä runsain määrin.

Vannotin toki pojat ettei koko yötä valvota mutta toteanpa että ihan kuten arvelinkin vannotukseni on mennyt kiville. Yläkerrassa on ikkuna auki ja tupakalla käydessäni olen kuunnellut kun pojat juttelevat keskenään läppäreiden ääressä. Niitähän nuo sinne virittelivät kympin aikaan ehtoolla joten tämä oli kokolailla arvattavissakin. No, nuorena jaksaa ja eipä nuo ole meidän unia häirinneet kukkumisellaan joten samapa tuo.

Eilen aamulla viimeistelin kirjeenvaihdon hotellin kanssa. Kiitin kyytitarjouksesta ja kerroin kuinka mielellämme otammekaan tarjotun nouden vastaan. Samalla kerroin kuinka paljon arvostaisimme jos olisi mitenkään mahdollista että he varmistaisivat että huoneemme on todellakin tupakoitsijoille ja aina hienompaa olisi jos voisimme saada parvekkeellisen huoneen. Muistanpa näet Suomessa reissatessa käyneen kerran jos eräänkin niin että varaus on tehty tupakoitsevien huoneeseen ja lopputulos on ollut tupakoimaton.

Vastaus tuli yllättävän nopeasti ja siinä kerrottiin kyydin olevan sovittu ja kyllä, he antavat meille parvekkeellisen huoneen. Skeptisenä ihmisenä odotan mielenkiinnolla millainen huone meitä odottaa, minähän en usko ennen kuin näen omin silmin. Huonevarauksilla kun tuntuu olevan hassu tapa mennä sekaisin vielä viime metreilläkin joten... Reissun suhteen järjestämättä on enää yksi pieni osio; ajattelin kysyä josko poikanen veisi meidät autollaan kentälle. Luulenpa että hän tekee moisen liikkeen hyvinkin mielellään.

Tänään en taida tehdä mitään kovin ihmeellistä, vasemman puoleinen lapaluun seutu kun on kuin liekeissä. Ilmeisesti olen nukkunut jotenkin superhuonossa asennossa sillä ei se illalla vielä kivistänyt, nyt vasemman käden liikuttaminen tekee kipeää ja kipu säteilee eteen kaulalle asti. Ei ole helppoa tulla vanhaksi ei. Nukkuminenkin saattaa aiheuttaa merkillisiä kiputiloja. Höh! Ja nyt siirryn kotvaksi uutisannin pariin. Se on siis moro ja oikein kivaa viikonloppua ja alkavaa heinäkuuta!