Onpa ollut menoa ja vauhtia. Eilinen vietettiin tiukasti Funparkissa vaikka niin, oikeasti minun olisi pitänyt viettää päivä tenttikirja kourassa ja hoitaen riipalleen jääneitä asioita kuten tilata prinsessalle parturi, perua speden hammaslääkäri, soitella pariin kouluun jne jne mutta kun ei niin ei. Aika merkillistä että muiden suunnittelema ohjelmisto pamahtaakin minun toteutettavakseni ja se ei kuulkaa ole kiva se, ei etenkään jos se aiheuttaa runsain mitoin itkua ja huutoa, omien touhujeni uudelleen organisointia ja jopa omien menojeni siirtelyä suunnasta a suuntaan b.
 
Niin. Minulla on syyni olla jokseenkin kettuuntunut ukon siskoon ja se kettuuntuminen jatkuu edelleen. Tämä kun on kulkenut koko kesän kuin viitamaan piru ja ollut milloin kenenkin ruokavahvuudessa huollettavana tenavineen. Milloin maksumiehenä on toiminut anoppi, milloin kaverit ja milloin appiukko mutta yhtäkaikki, oman pussin sisältö on tuntunut menevän terasseille, pihapiirin grillijuhliin ja lasten lahjomiseen milloin minkäkin uuden vimpaimen tai vaatekappaleen muodossa. Mikäs siinä, jos sitä rahaa niin on, mutta kun sitä ei kaiketi sitten ole koska joka aivaten ainoa kerta tämä muistaa myös mainita sen kuinka vuokra on myöhässä, kuinka tili on tyhjä ja kuinka hän ei millään tahtoisi ottaa pikavippiä siihen että saa maksettua edellisen pikavipin pois. Ahas.
 
Tämä hänen pummilla elämisensä ei vielä niin kovin ole ketuttanutkaan, lievää kulmien kohottelua tosin aiheutti se ettei tälle tullut mieleenkään edes kysyä pitäisikö serkuille antaa rahaa mukaan kun lupasimme kiikuttaa nämä omiemme seurana Powerparkiin. Niin, eihän tuohon nyt mennytkään kuin reilu 300 ekkeä tuohon reissuun, niin plus bensat, ja yksi kolmasosa summasta meni serkkujen rannekkeisiin ja syömisiin reissun aikana. No, kerranko sitä. Olihan tämä tulossa tenavineen meille lastenhoitokalustoksi siksi aikaa kun olimme Liettuassa, tai niin, olihan täällä teinikin lastenhoitokalustossa ja teini hoiteli hommaa sunnuntai-illasta keskiviikkoyölle kun vihdoin kotiuduimme, ukon sisko tenavineen pyörähti paikalle maanantaina iltapäivästä ja lähti keskiviikkoaamupäivällä.
 
Me luonnollisestikin täytimme kaapit piripintaan siksi aikaa ja jätimmepä vielä muutaman kympin rahaa hyllyynkin ihan siltä varalta että jotain emmeitä puuttuukin. Lähtiessämme annoimme oikeastaan vain yhden ehdottoman määräyksen; torpan pitää olla niin ylä- kuin alakertaakin myöten samassa kunnossa kuin lähtiessämme, minä kun olin juuri tenavien kanssa puunannut yläkerran ja ukko alakerran. Ukon siskon oma huusholli kun on aina keittiön pöytää myöten yhtä suurta lastenhuonetta, ruokailukin tapahtuu olkkarin pöydän ääressä josta suurimmat esteet tuupitaan toiseen päähän että siihen saa ruokalautaset mahtumaan. Olen todnäk aiemminkin maininnut tästä mutta siinä talossa lapset on ne jotka määrää tarkalleen missä mennään ja jos muu ei auta niin kohta 10v itkee vaikka silmät päästään saadakseen tahtonsa läpi ja tadaa, saahan tämä.

Me siis suuntasimme Liettuaan ja yhteyttä kotiin pidettiin lähinnä facen kautta. Teini hoiteli lauman aina sinne maanantaille itsekseen, touhasi sapuskat ja ukon siskon saavuttua omiensa kanssa tämä oli luonnollisestikin touhannut myös iltapalat koko köörille. Tiistaiaamuna tenavien kanssa nousi sentään ukon sisko ylös, päivällä vetovastuussa olikin sitten ollut teini samoin kuin illalla, ukon sisko oli kestittänyt tarmonsa lähinnä puhelimessa seurusteluun ja siihen, että vaihteli taajaan pelejä pelikoneeseen tenavien pelaillessa. Keskiviikkoaamunakin tämä oli noussut tenavien kanssa ja teinin heräiltyä tämä oli aika pian lähtenyt kiikuttamaan tavaroitaan takaisin kotiin ja sen jälkeen keskittänyt vielä kotvan tarmoaan siihen että oli säätänyt pelikoneen kanssa olkkarissa ja vaihdellut pattereita sekä tasapainolautaan että ohjaimiin kun ne ei enää toimineetkaan yhteen.
 
Tasapainolauta ei ole ollut uuden wiin kanssa käytössä joten ilmeisesti se on ollut se joka sotki koko systeemin. Höh. Pientä harmitusta minussa kieltämättä aiheuttaa se, että meidän kaikki ladattavat patterimme oli tässä paristojenvaihtelussa päätyneet ilmeisesti roskiin, mistään niitä kun ei ole löytynyt sen jälkeen kun kaikkiin kapineisiin oli vaihdettu ne patterit. No, tuo nyt menee vahingon piikkiin, mitäs en hoksannut sanoa niistä ohjaimista ja sisällöistään ennen lähtöämme. Koska pelikone ei ollutkaan enää toiminut oli täällä päätetty siivoilla alakerta takaisin suunnilleen samaan kuosiin missä se oli lähtiessämme, yläkertaa kukaan ei ollut viitsinyt käydä katsomassa ja niin. Torstaina junnu totesi että serkut lupasi tulla siivoamaan sen hänen kanssaan, siellä kun oli tehtynä maja.
 
Eipä niitä serkkuja tosin näkynyt, näille kun iski menovaihde päälle taas heti kotiuduttuaan eli revohka lähti tuttavaperheensä kanssa asuntoautoilemaan. Rahat hyllystä oli muuten häipyneet, teini ei oikein tiennyt mihin mutta sanoi siskon kyllä hakeneen pari purkkia maitoa eli näinköhän siihen... Ja se yläkerta. Shipsejä, popcorneja ja juustonaksuja pitkin lattioita. Seassa karkkipapereita, mehujääkuoria, likaisia astioita ja kaiken kruununa erinäinen määrä petivaatteita, patjoja ja pyyhkeitä. Lattialle liimantuneita karkkeja, kuivunutta mehua siellä täällä. Jätskipuikon päältä tippunutta suklaata, videofilmeistä rakennettuja torneja ja vaikka mitä. Junnu siivosi huonetta kaksi päivää itku kurkussa. Arvatkaapa korpesiko? Pelikone taas. No, se kaipasi vain synkronointia ohjainten kanssa mutta senkin selvittäminen vei aikansa sillä eipä tuo siinä tullut ensin edes mieleeni.
 
Sitten tuli tosiaan se hääviikonloppu. Häitähän juhlistettiin mökkimaisemissa eli jo pelkkä matka sinne vei aikansa. Koska appiukko on lievästi kyllästynyt aika-ajoin vanhemman tyttärensä siipeilyyn tämä ei todellakaan suostunut lähteä hakemaan tätä reilua 150 kilsan matkaa mökille koska oli jo itse siellä. Junaan siskolla ei ollut varaa, eihän tällä ollut häälahjaankaan ja lopulta lupasin kysyä josko poika 18v lähtisi työpäivänsä jälkeen heittämään tätä tyttöjä sinne mökkimaisemiin. Aika matka mutta juuri pari viikkoa aiemmin kortin saanut poika nyt nauttii ajamisesta niin paljon että tokihan tämä lupasi samantien. Bensaa tämä tosin tarvitsisi, sillä ei autokaan pyhälle hengellä liiku. Lupasin lainata ukon siskolle bensarahaa sen 50 ekkeä jonka poika tarvitsi ja kas, niin vain he pääsivät pojan kyydillä paikalle.
 
Matkalta sisko soitteli sen verran että kysyi onko minulla kuinka paljon maitoa mukana. No, meidän tenavat ei juo maitoa mökillä, sitä ei mene kuin muroihin, joten en ollut ottanut kuin tölkin mukaan. No, hänpä tuo sitä tölkin tullessaan. Siinä ne hänen mökkieväänsä sitten kokolailla olikin kun hän vihdoin paikalle saapui. Pari tölkkiä maitoa, pari pussia kananuudeleita lapsille ja olutlaatikko. Aha ja just. Me ruokimme ja juotimme serkut omistamme aina siihen asti kun appiukko otti ja singahti lauantaina kaupoille ja haki lisää sapuskaa. Ketuttiko? No ehkä hieman. Me kun kuljemme aina sillä periaatteella että appiukon tehtäviin ei kuulu meidän tenaviemme ruokkiminen, ei edes silloin jos hän ottaa nämä mukaansa jäätelölle mennessään itse jokailtaiselle pizzasiivulleen kyläbaari/kaupalle vaan tuolloinkin me annamme tenaville jätskirahan mukaan. Joka tosin muuten palautuu aina koskemattomana mutta silti.
 
No, nyt oli sitten se Puuhamaareissu, joka tietysti, paljastui meidän tenavillemme lauantaina toisen serkuista soitettua ja kerrottua kuinka mahdottoman mukavaa oli äidin ja mummun kanssa mökillä ja kohta he siirtyvät Puuhamaahan touhuamaan. Maksumiehenä toimi anoppi, paitsi mökin osalta jonka vuokran oli maksanut anopin miesystävä. Lauantai meni siis erinäisen kitinän ja rähinän kuuntelussa ja sunnuntaina meninkin sitten minä sössimään, pappa kun soitteli jo viikolla ja kertoi heidän siskon kanssa suunnitelleen että vievät koko serkkulauman Funparkiin maanantaina ja logistiikkapuoltakin oli alustavasti sovittu ukon nuorimman siskon kanssa. Jes! Ja minä tyhmä päätin hiljentää rutinat ja rähinät kertomalla tämän uutisen prinsessalle ja junnulle, olihan tästä nyt höyrynnyt jo ukon siskokin.
 
Ei olisi kannattanut. Sunnuntai-iltana näet selvisi että nuorin sisko joutuukin töihin joten logistiikka meni metsään eikä koko viisipäinen serkkulauma mahdukaan papan autoon. Voi sitä itkun määrää! Ukon siskon mielestä minä olisin varsin hyvin voinut a. muuttaa omat suunnitelmani maanantain osalta ja b. ottaa anopin auton ja lähteä itse mukaan. Ensinnäkin, voldemar on automaatti, anopin auto manuaali. Toiseksi, olen ajanut viimeksi manuaalilla vuonna muna ja käpy ja anopin autolla en ole ajanut koskaan. Kolmanneksi, minä en mielelläni lainaile autoa keneltäkään ja vielä vähemmän autoa jota en ole ikinä edes kokeillut. Että ei siinä. Metsään meni. Maksumiehenä Funparkissa toimi appiukko, siis ukon siskolle ja tämän tenaville ja minä siirsin sitten eilisen menoni työkaverille ja ajelin tiistain kunniaksi Funparkiin toimien ihan itse maksumiehenä.

Koska kesälomareissurahastomme alkaa olla kokolailla tyhjä niin nyt voikin sitten miettiä että mistä sitä säästää tässä kohtaa. Perjantaina ollaan lähdössä mökille ja ralleihin (luvattu tenaville) joten karu päätökseni oli se, ettei tenavat saa tänäkään vuonna uusia reppuja sillä tokihan nuo vanhatkin toimii ihan hyvin vielä. Ja silti. Siis oikeasti. Aika hassua muuten että prinsessa, siinä sunnuntai-iltana kainalossani itkiessään, itki lähinnä sitä miksi me emme ole köyhiä sillä jos mekin olisimme köyhiä niin meitäkin vietäisiin sinne ja tänne kuten serkkuja. Aha. Sekös se nyt onkin sitten se systeemi. No, yhtäkaikki. Se Funpark-reissukin olisi muuten pitänyt maanantai-iltana perua.
 
Kas kun ukon sisko soitti kysyäkseen lähtisikö serkut heidän kanssaan mökkeilemään pariksi yöksi. Siis mitä? No, he on lähdössä tuttavaperheen ja anopin kanssa vuokramökille, lähtisikö serkut mukaan. Ei lähde. Serkkupoika on tulossa keskiviikoksi ja torstaiksi meille "hoitoon" eikä taatusti viihdy yksin minun ja speden kanssa ja niin, tiistai menee Funparkissa, kiitos vaan, vaikka pitäisi tehdä tuhat muuta juttua. Että niin. Tässäpä se nyt kokolailla on miksi se ukon sisko aiheuttaa minulle lievää stressiä. Ja aiheuttaahan sitä anoppikin, en kiellä, etenkin nyt kun saan taas jännittää kuuleeko prinsessa tästä että serkut on jälleen mummun kanssa reissussa.
 
Ja oikeasti! Jos mummu tahtoisi nämä lapset mukaan niin kaipa mummu silloin kysyisi? Nythän homma on oikeastaan pitkälti niin että ukon sisko tarjosi tässä kohtaa vähän kuin "armolahjaa" tenaville, aikaa mummun kanssa siinä samalla. Siis ärsytys! No, samapa tuo. Nyt siirryn broitsukiusausta tekemään, pitää saada se uuniin ennen kuin lähden työkaverille aamupäiväkahville. Se on moro!