Viimeinen harjoittelujakso. Koulu johon menen on aivan uusi ja että siellä on mahtavat tilat. Todella hienoa, ei siinä mitään mutta kääks, pakko se on myöntää että silti himppasen jännittää. Ja miksi ei jännittäisi, eri työympäristöissä on eri tavat ja eri työkulttuuri, työyhteisöt on erilaisia ja kun on yhteen tottunut niin väkisinkin miettii onko se uusi oleellisen paljon parempi vai kertakaikkisen mahdottoman paljon karmeampi paikka kuin se jossa on tottunut työskentelemään.

Lohdutankin itseäni sillä että viisi viikkoa nyt on vaikka tikun nokassa jos muu ei auta. Ainakin opettaja, joka näyttöni ottaa vastaan ja jonka luokassa tulen työskentelemään, oli kertakaikkisen mukavanoloinen kun kävin tutustumassa taloon ja oppilaatkin vaikutti ihan oppilailta eikä miltään hirviöiltä jotka purisi ensitöikseen pään poikki uudelta tulokkaalta. Toisaalta, niistä oppilaistakin yli puolet oli vasta aloittaneet koulutiensä eli ehkä se on osasyy moiselle kiltteyden kuvalle?

Spede heräsi aivan liian aikaisin, itse nukuin aivan liian lyhyet yöunet (uni ei tahtonut illalla tulla millään) ja suihkuunkin pitäisi vielä sännätä. Työkenkäni on, oletan ainakin, edelleen vanhalla työmaalla joten arvon mielessäni kurvailenko sitä kautta uudelle työmaalle. Onneksi tänä aamuna ei tarvitse hölkötellä työmaalle toisin kuin huomenna mutta se on sitten huomisen asia. Toivon edelleen että työaikojani saataisiin jotenkin romplattua minulle passelimmaksi mutta tuskin.

Aamuvirkulle kun olisi varsin passeli aika aloitella ne työt jo aamukasilta ja päästä vastaavasti kotosalle jo kahden jälkeen. No, ehkä tänään ehdimme romplailla niitä tai ainakin keskustella mahdollisuudesta työaikojen muuttamiseen. Kunhan nyt vain lähtisi sujumaan sutjakkaasti ja mukavasti tämä jakso niin hyvä olisi. Ehkä hiippailen nyt sinne suihkuun, kohta iskee juuri se malttamattomuus jonka mukaan pitäisi olla menossa jo, mitä pidempään lähtöä joutuu odottamaan niin sitä kovemmin alkaa jänskättää, niin se on.

Se on moro ja viettäkää kivakivamaanantai!