Eilen facebookin aikajanalleni ilmestynyt viesti sai minut vastaamaan ehkä hieman kärkkäästi. Vastaukseni näet käsitti toteamuksen siitä että niin, jopa minä tiedän ettei lastenhoitajat kasva puissa, mehän olemme pyytäneet lapsille hoitajaa kerran vuodessa lasten ollessa AINA kotona. Muulloin kysymme jotakuta isommista josko he voisivat katsoa pienempien perään muutaman tunnin päästäksemme käymään esim syömässä, leffassa tai terassilla. Meillä ei ole vapaaviikonloppuja, eikä yksikään lapsistamme yövy muualla paitsi silloin jos on itse sopinut kaveriyökyläilyjä kavereineen.

Totesinpa senkin että tässä perheessä meitä aikuisia on kaksi. Meistä kumpikaan ei tee yksin päätöksiä näissä asioissa vaan ne tehdään yhdessä. Loppuun lisäsin vielä sen, että käsittääkseni miehen sisko on, tosiaan, vapaa liikkumaan juuri niin paljon kuin tahtoo joka toinen viikonloppu serkkujen ollessa isällään ja ehkä olisi ihan järkevää kysyä ihan siltä synttärisankarilta itseltäänkin mitä hän toivoo synttäripäiväänsä, yllätyksistä kun tämä ei oikein välitä. Ja mikä olikaan vastaus.

Omituista sepustusta siitä kuinka hän tietää ettei kaikilla ole niitä viikonloppuvapaita (siis hänen lapsensa ovat jo teini-iässä ja hän itse juoksee viikonloput pitkin kyliä eli?) ja kuinka hän pyytää ihan mahdottoman paljon anteeksi tyhmää kysymystään. Lisäksi vastaukseen oli kirjailtu kuinka nyt hän ymmärtää miksi minulta ei koskaan kysytä lastenhoitoa ja kuinka hän edelleen pyytää anteeksi että edes hän kehtasi kysyä. Tiedättekö miltä tuntuu tyrmistyä? Minä tyrmistyin. En ihan heti tiennyt edes mitä sanoa moiseen.

Kun lopulta sanoin niin totesin vain että eiköhän ne tytöt ole olleet meillä sekä yökylässä että hoidossa joten antaapa olla jo. Me nyt satumme molemmat olemaan viikot töissä ja tosiaan, ne tyttöset on joka toisen viikonlopun isällään. Vielä kerran hän vastasi, kornia, todeten että hänhän pyysi jo kovasti anteeksi. En jaksanut moiseen enää kommentoida mitään, en yhtään mitään. Oman lisänsä soppaan toi, tietysti, ukon sisko joka kirjasi keskustelun viimeisen kommentin toteamalla että hän ei ole moista vapaata toivonut ja hänellä on paniikkihäiriö jota ei todellakaan auta tällaiset jutut. 

Tämän keskustelun päätteeksi viestittäjä tunsi itsensä ilmeisesti todella väärin kohdelluksi ja kirjaili omalle seinälleen kuinka "hän taitaa nyt kadota joksikin aikaa maisemista ja sulkea puhelimen niin ettei häntä saa kiinni". Ilmeisesti ukon sisko on saanut tämän puhelimitse kiinni sillä tämä soitti minulle suunnilleen heti nähtyään kaverinsa laittaman postauksen. Onpa muuten kiva että toienn on ollut pitkiä aikoja nyt ilman paniikkilääkitystä ja tällainen saa hänet tuntemaan vastustamatonta tarvetta tonkaista pilleripurkkia.

Yön aikana viestiketju oli kadonnut. Ilmeisesti viestittäjä oli todennut että kyseinen viesti antaa hänestä hieman oudon kuvan ihmisenä. Minusta on mielenkiintoista huomata että joku oikeasti laskee kuinka monta kertaa meidän lapsiamme on joku hoitanut. Mahtaa olla tylsä oma elämä jos saa riemua siitä että kirjaa ylös "kesä 2011, kaksi yötä, kesä 2012, kaksi yötä..." No, kukin meistä tyylillään. Aika selvää nyt kuitenkin on se, että ensi kesänä spedekin on jo sitä ikää että uskallan jättää hoitovastuun yksin omaan kahdelle isoimmalle lapselleni.

Olihan teini ollut kokolailla se hoitovastuullinen tänäkin kesänä, hoidellut siinä meidän tenavien lomassa ukon siskon tenavat ja vielä yhden serkkupojankin joka oli tuotu tänne pakkaa sotkemaan. Sikäli pakkaa sotkemaan että näillä neljällä serkuksella on aina selkeä jako kun ovat keskenään jossain; prinsessa ja ukon siskon vanhempi tyttö touhuaa kaksin, junnu ja kummityttö keskenään. Serkkupoika ei ollut mahtunut kumpaankaan joukkoon, kuten ei mahdu koskaan kun tämä nelikko on koossa. Arvatenkin se oli aiheuttanut paljon pahaa mieltä, ensin serkkupojassa joka tahtoi myös leikkiä ja sen jälkeen tämän kanssa olemaan pakotetuissa serkuissa jotka eivät tahtoneet enää leikkiä ollenkaan kun leikki meni sekaisin.

Minä muuten ihmettelin jo tuolloin sitä että miksi ihmeessä serkkupoika oli pitänyt kiikuttaa anopin toimesta meille silloin kun me olimme reissussa. Tämä on muuten tainnut tapahtua joka kesä kun olemme reissussa olleet, tämä serkkupoika sekaan ja leikit on leikitty sillä kaksin aloitettuun leikkiin ei vain voi ottaa kolmatta ja hyvin harvoin nähtyä lasta sekaan. No, ensi kesänä mennään toisella kaavalla, ukon sisko ja anoppi kun oli kuulemani mukaan keskittyneet lähinnä auringonpalvontaan ja kylmien oluiden juomiseen meidän ollessamme pois ja teini oli hoidellut katrasta.

Tämä tästä ja tämän kestävyydestä, minun pitäisi alkaa valmistautua työmaalle näillä näppäimin. Ukko lähtee tänään junnun kanssa käymään siellä silmälääkärillä ja näin ollen tämä viikon ainoa päivä jolloin olisin voinut mennä ja tulla työmaalta autolla muuttuikin päiväksi jolloin kuljen jalkaisin. Kiva. No, täytyy toivoa ettei iltapäivällä sada kun sieltä kotiin tallon, sateensuoja kun on edelleen kateissa ja oletankin ettei sitä edes löydy. Uusi pitäisi ostaa mutta typerää kyllä, koko keskusta-alueella ei ole enää yhtä ainoaa halppisliikettä josta sellaisen viitsisi hakea. Höh.

Oikein hyvää tiistaita kaikille, minä tosiaan ryhdyn itseäni tuunaamaan. Se on moro!