sunnuntai, 2. syyskuu 2012
Meillä tapahtui kauheuksia tänään
Prinsessa hoki veljelleen "hengitä, hengitä" ja minulla oli muljahtaa sydän kurkkuun. Serkkutyttö lykkäsi lääkepiipun serkkupojalleen ja poikanen imi lääkettä sisäänsä samalla kun kumpikin tyttösistä hoki tahtia "hengitä, hengitä". Hienosti tuo toimii tällä sakilla. Hienosti lapset osaa heittää tapahtuman myös huumoriksi, kotvan kuluttua kun serkkutyttö kehui kuinka punaiseksi junnu olikaan mennyt. Junnu nauroi ja kysyi että ajattelepa jos olisinkin ollut sininen. Haahaa!
Pakko se on silti myöntää että nyt pelottaa himppasen. Kohtaukseton junnu on ollut arkipäivää jo useamman vuoden, olen ehtinyt tottumaan tähän ettei hätää ole vaikka lapsella onkin tuo sairaus aina mukana. Tästäkö se muuttuu? Tuleeko nämä kohtaukset olemaan osa arkipäivää jatkossa? Mitä jos silloin paikalla ei olekaan ketään joka tietää ja osaa auttaa? Hirvittää. Ehkä en silti jää siihen uskoon että tämä on SE käännepiste mutta enpä tuoltakaan voi ovea sulkea.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.