Asiapaperiosasto on kokolailla kunnossa, eikä siinä vielä kaikki, avainosastokin killuu nyt sievästi kaulassa. Muutakin edistystä on tapahtunut, ts ehdimme vaihtaa muutaman sanasen luokan opettajan kanssa ja kas, ennätinpä siinä saada eilen yhden ihan täysimittaisen kymmenen minuutin tauonkin. Lapsosen lähdettyä kotiinsa heti ipn välipalan jälkeen pyörähdin vielä juttusilla erityisopettajan kanssa, siis sen, joka hoiteli haastatteluosastoni viimeviikolla.

Tai oikeastaan, erityisopettaja pyörähti juttusillani olisi kaiketi oikeampi muoto, hän tahtoi ehdottomasti tietää että olinko a. saanut pitää tauot kuten piti ja b. oliko lapsen kohdalla kierrätetty ohjausvuoroja kuten hän oli sanonut. Kerroin taukoilleeni aamupäivällä kympin välkällä ja ei, kierrätetty ei vielä oltu mutta toisaalta en ihan vielä välttämättä edes toivo sitä kierrättämistä sillä tahdon ehdottomasti oppia itse ensin tuntemaan lapsen kunnolla.

Erityisopettaja ymmärsi täysin pointtini ja totesi, että heti kun olen valmis siihen kierrätykseen niin mainitsepa asia kollegaohjaajille. Niin, ja jos kierrätystä ei lähdetä tekemään siinä kohtaa niin tulepa jutulle, hän puuttuu asiaan jos muu ei auta. Minulle jäi himppasen sellainen olo että näinköhän hän oli maininnut niistä tauoista sillä kympinvälkän tauko järjestyi ikäänkuin huomaamattani.

No, kieltämättä se tauko teki kyllä hyvää. Olkoonkin että lapsi on varsin ihana niin kieltämättä seitsemän tuntia napanuoralla kytkettynä on hitusen puuduttavaa puuhaa. Etenkin kun suuri osa siitä ajasta menee liimaa-leikkaa-väritä-lue-mentaliteetilla. Hieman tarhatätifiilis aika-ajoin, etten sanoisi. No, eilinen työpäivä meni siis varsin reippaalla tahdilla ja sinne viimeisiin ohjaushetkiin sain sitten maistaa palan sitäkin mitä lapsi oli ollut ennen kuin sai sen ihan oman ohjaajan.

Voin kertoa, työsarkaa riittää! No, palkitsemislinjahan tässä on testauksen alla ja sitä palkitsemislinjaa jatketaan. Niin ja palkintojen menettämislinjaa eli tänään emme ulkoile lapsen kanssa kuten eilen, sen ulkoilun hän nyt menetti tempauksellaan. Onneksi se oli vain ja ainoastaan se yksi tempaus, toivottavasti pysymme yhtä vähillä, ja mieluummin toki täysin ilman, loppuviikon sillä tempaukset ei ole koskaan kivoja, niin se on!

Kotimatkalla nappasin speden tarhalta ja kotona minua odottikin nälkiintyneet lapset. Miinus prinsessa joka soitteli minulle kun ajelin kotiinpäin ja kertoi erittäin tuohtuneena kuinka iskä oli syyttänyt HÄNTÄ ja HÄNEN KAVERIAAN jääkaapilla kolistelusta vaikka se oli ollut JUNNU joka siellä kolisi ja HÄN lähtee nyt kaverilleen (serkkutyttö) ja syö siellä eikä välttämättä tule enää IKINÄ kotiin koska iskä oli NIIIIIIN tyhmä. Ahas. 

Ruokin siis poikaset, tyhjensin tiskikoneen, nakkasin pikana pari voileipää omaan nassuuni, heittelin puhtaat pyykit kaappeihin ja lykkäsin pyykkikoneen pyörittämään likaisia ja kas, hyppäsin autoon. Olin näet käyttänyt aamuisen taukoni hyödyllisesti ja soitellut terkkariin uusiakseni junnun reseptin. Pyörähdys apteekilla, piipahdus ruokakaupalla ja tadaa, kotiin kokkaamaan tälle päivälle sapuskaa. Ukko oli kissa kuumalla katolla sillä hän oli sopinut naapurin herraskaisen kanssa saavansa auton koeajoon jahka herraskaisen tytär palailee sillä ideaparkkireissustaan.

Teinit, totesin ukolle siinä kohtaa kun kello kävi jo puoli seiskaa ja ukko oli seota sukkiinsa kun "johan ne lähti sieltä ideaparkista TUNTI sitten, miten kauan ne sieltä ajaa"... Voi voi, teinit ajaa aina tuhannen eri välietapin kautta joten ei tässä välttämättä mitään koeajoja enää tänään spede kyydissä suoriteta. Ukko oli ehdottomasti päättänyt että ajetaanpa, spede voi olla hereillä vaikka himpan pidempään. Eriävä mielipide ei paljon vaikuttanut tässä kohtaa joten vaikenin viisaana ja sen sijaan siirryin nakkomaan niitä märkiä pyykkejä koneesta kuivumaan.

Viimein, piiru ennen seiskaa, teinit tosiaan kurvasi autolla pihaan ja niinpä niin! Yllätys oli kertakaikkisen positiivinen, enpä yhtään ihmettele miksi herraskaisen vaimo on kovin kallistuvainen siihen suuntaan että auto pidettäisiin heillä. Koeajolle lähdettiin siis iltahämärissä ja ukkohan sillä ensin ajeli, minä vaihdoin paikkaa tämän kanssa puolessamatkassa. On muuten aika outoa miten manuaalivaihteisto onkin iskostunut selkärankaan. Johtuisiko se siitä, että tästä huikeasta 17 vuoden mittaisesta autoilu-urastani olen kurvaillut liki 10 vuotta manuaaleilla ja vasta viimeiset seitsemän vuotta jämähtänyt automaatissa?

Todnäk tuo herraskaisen tuoma auto tulee jäämään meille, eipä siitä oikein pahoja sanoja ollut sanottavaksi. Ainoa mitä hämmästelin oli jäykkä kaasu jonka tosin totesin todnäk olleen virheasennon aiheuttamaa. Siis oman virheasentoni, tottahan minä rempaisin etupenkin niin eteen kuin sen vaan saa ja saattaapa olla että täysin edessä saattaa olla pari pykälää liian edessä, ts painoin kaasupoljinta mahdollisesti väärästä kohtaa. Olenkin nyt kahdenvaiheilla lähdenkö tänään töihin tuolla vielä tämän päivän "koeajossa" viettävällä kärryllä vai kurvailenko sinne sittenkin voldemarilla. Hmmm....

Yön nukuin kuin tukki nähden mukavia unia, en tosin muista niitä enää, mutta mukavista unista jää aina aamuun mukava olotila. Tälle päivälle olen koettanut keksiä erinäisiä touhuja sinne iltapäivään sillä oikeasti, kun lapsonen lähtee kotiin puoli kolmen aikaan niin minulla jatkuu työaika vielä reilun tunnin ja tottatosiaan se reilu tunti ilman tekemistä on jokseenkin pitkä aika. Missä on kaikki valmistelutyöt iltapäivän viimeiseltä tunnilta? Missä kaikki touhu ja meno? Tänään kiertelen taloa omien avainten turvin sen vikan tunnin jos muuta en keksi, niin se on.

Vaan jaa. Taidanpa siirtyä nyt itseni kuosittelun pariin, johan sitä kohta saa alkaa suunnitella tenavien herättelyäkin. Junnu menee kasiin, samoin poikanen 16v joten ihan älämölöttömissä tunnelmissa en tänään työmaalle siirry. Se on siis moro ja viettäkää kivakivakeskiviikko, minä pyrin samaan!