Reipashenkinen meno, sano! Siinä speden einehtiessä aamupalaa koetin muokkailla tätä wordpressiä edes jotenkin mieleisekseni. No, toteanpa että suht hyvinhän tämä sujui, muutaman kerran tosin googlailin neuvoja kun siis oikeasti. Vuodatuksella on tottunut juuri tiettyyn systeemiin.

Spedeä tarhaan nakkoessani pyörähdin kaupallakin sillä daa, meidän lihalämpömittari on POIKKI! Siis KATKI! Älytöntä!!! Kun tietäisi kuka sen on pätkäissyt ja miten sillä daa... Ei ne nyt yleensä kai katkeile, tai mistäs minä tiedän vaikka se olisi ihan jokapäiväinen juttu. Siinä samalla nappasin sitruunateepaketin ja eukalyptuspastilleja ja hunajaakin oli tarkoitus ottaa vaan jopa iski iloinen yllätys hunajahyllyllä! (Nyt päästään jännittämään osaanko liittää kuvan...)

 

Oooh, kuva!!!! Se onnistui! Takaisin asiaan... Vaan jotta nyt kelpaa räkiä ja pärskiä ja vaikkas mitä! Nenä on kyllä superhellänä ja silmiä kirvelee ihan simona, minullehan räkäröhnäily tarkoittaa myös massiivista silmävuotoa. Isommat tenavat oli onneksi einehtineet omat aamiaisensa siihen mennessä kun kotiin ennätin ja sainkin nakottua heidät kokolailla samantien ovesta pihalle meluamaan. Ei voi tajuta kuinka paljon voi lähteä ääntä kahdesta KESKUSTELEVASTA lapsesta?!

Mutta niin, tosiaan. Toteanpa nyt että keli meni ihan ketuiksi! Voi YÄK! Meidän oma pikkutiemme on ihan superliukas jäätikkö jonka päällä lilluu vesikerros, isot tiet sen sijaan on silkkaa sohjoa. No, onneksi ei tarvitse tänään enää poistua ovesta kuin sen, että noutaa speden tarhalta. Ja nyt kuulkaa luulen että tutkailen vielä kotvan tämän blogialustan käytäntöjä. Saakohan tätä kirjoituseditorin pohjaa jotenkin suurennettua? Sen perään oikasenkin jälleen vällyjen alle sillä oikeasti, ei tämä olo nyt edelleenkään ole alkuunkaan normaali.