Se hankala päivä. Sitä eilinen työmaalla näet oli, silkkaa painia (verbaalista), huutoa (lapsen, ei minun) ja tavaroiden sinkoilua (siis lapsen heitteleminä, ei minun). Suunnitellut hommat saatiin silti tehtyä ja saatiinpa vielä pysyteltyä tiukasti päivärutiineissakin joten jaa. Muutamaa nyrkiniskua lukuunottamatta päivä jäi ehdottomasti positiivisen puolelle vaikka taka-askeleita otettiinkin. Missään nimessä niitä ei kuitenkaan otettu niin paljon että voitaisiin sanoa palatun sinne mistä lähdettiin, ehei. Edelleen koko päivä vietettiin luokassa ja mikä vielä tärkeämpää, ohjaajaa lukuunottamatta kukaan muu ei saanut nyrkistä joten tadaa! Hyvinhän se silti noin kokonaisuudessaan meni.

Yleisestikin ottaen syysloma on enemmän kuin tarpeen tähän väliin, enkä nyt tarkoita itseäni, vaan yleensäkin ottaen kaikkia luokan oppilaita. Väsymys on käsinkosketeltavaa ja jos kohta oma ohjattavani harjoitti "EI"-huutoja niin samaa lajia harjoitti luokassa jo pari muutakin oppilasta joten niin, se loma, sen kyllä sopii tulla. En toki väitä ettenkö itsekin lomaa odota mutta välttämättä tarpeen se ei ole, vastahan tässä alotettiin työt joten joululomaan asti porskuttaisin mennen tullen jos niikseen olisi.

Speden ääni palaili iltaan mennessä joten lapsi on menossa tänään tarhaan. Hyvä juttu sekin, illalla lapsella oli tyyyyylsääää, tyyyylsäääää ja vielä kerran, tyyyyylsäääää. Se on muuten aina yhtä mielenkiintoista kun palaa töistä ja kotona odottaa 5vee joka käyttää ensimmäisen tunnin hokemalla kyseistä sanaa. Onneksi lapsi unohti kuinka tyyyyyylsääää tällä on siinä kohtaa kun tulostin muutaman värityskuvan työmaalle vietäviksi. Todnäk värityskuvien metsästystä on tänäänkin ohjelmassa ohjattavan siirryttyä kotiinsa, nyt minulla on ainakin jonkinlainen haju siitä miltä sivuilta juuri toivotunlaisia löytyisi. 

Ne kun saisi olla rekkoja. Ja motskareita. Eilen työmaalla löytösaldo oli jokseenkin onneton, kotona pelmasin kotvan konetta ja kas, johan löytyi sivu poikineen. Siinä samalla tulostin spedelle muutaman angry birds-kuvan, niin ja toki Marion ja Luigin, he kun ovat lapsen ehdottomat suosikit ja lapsi oli varsin otettu loppupäivän. Tai no, melkein koko loppupäivän, lievää tylsistymistä oli havaittavissa uudemman kerran kuuden aikaan mutta tuolloin moinen tunnetila ratkaistiin nakkaamalla lapsi kylpyyn. 

Niin. Tänään on tosiaan luvassa jokseenkin vauhdikas päivä, onkin ollut mahdottoman rauhallisia aamuja kun ei ole tarvinnut kurvailla tarhan kautta. Tosin tarhan kautta kurvaamiseen nyt ei aikaa mene sen kummemmin, mikähän siinä on että silti tuntuu että nämä tarhavapaat aamut on olleet suorastaan mahdottoman kiireettömiä? Ehkä se on vain tunne, mene ja tiedä, sillä oikeastihan tarhan kautta pyörähdys pidentää työmatkaan käyttämääni aikaa about 5-10 minuutilla ja se ei ole paljon se. Merkillistä.

Siitäkin huolimatta luulen, että siirryn vähitellen jo entraamaan kutrejani kuosiin ja kai se pitää naamakin maalata paikoilleen, luulen mä. Oikein mukavaa keskiviikkoa ja se on moro!