Todella inhottavaa. Heräsin kolmen aikaan, tällä kertaa heräilyn ilmeinen osasyyllinen selvisi. Junnu tuhisi ja vääntelehti omassa sängyssään, peitto oli kateissa. Siihen onnettomaan tuhinaan heräsin! Eli vauvatutka päällä jo. Tästä tulee pitkä odotus jos junnu ei pysy öitä hiljaa. Ja sitten se uni ei ottanutkaan taas palatakseen. Käänsin. Väänsin. Koetin ajatella jotain unettavaa. Mietin jo yhdessä vaiheessa, nousenko ylös. Jos joku on kamalaa niin maata hereillä sängyssä ilman että saa unta.

Tulihan se uni sitten joskus neljän tienoissa. Vähän ennen viittä soikin sitten ukolla kello. Heräsin. Tottakai. Kirosin mielessäni kun ukko istui sängynlaidalla pukemassa ja sänky hytkyi liikkeiden tahdissa. Katselin kuinka toinen kävelee rappuihin, laittaa valot päälle. Askeleet ja valot pois. Koetin saada jälleen nukuttua. Vessan ovi kävi alhaalla. Vessa vedettiin. Ulko-ovi kävi. Ja uudestaan, kenkiä kopisteltiin eteisen mattoon. Toivotonta oloa iski jo, mutta tällä kertaa uni tuli onneksi vahingossa.

Hieman kuuden jälkeen heräsinkin sitten pissahätään. Ei paljon naurattanut. Kello oli soimassa seitsemältä. Vaihdoin asentoa, jos vaikka ei tuntuisi häiritsevältä ja saisin uudestaan nukuttua. Ei auttanut. Uusi asennon vaihto. Ei toimi. Ja taas. Ja taas. Toivotonta. Hieman ennen puoli seitsemää luovutin, nousin, puin ja lähdin vessan kautta aamuteen keittoon. Onpahan ainakin puoli tuntia enemmän "tehokasta" työaikaa. Jota alan nyt hyödyntää eli pyykkikoneen kimppuun ja siitä kauppalapun tekoon.