Kauhian kostia keli on. Tautitilanne on helpottanut kummasti, toisin sanoen poika 13v samoin kuin teini pääsevät kumpainenkin kouluun tänään. Junnukin on kunnossa. Prinsessaan tauti ei ole vieläkään tarttunut, mitä nyt päätään valittaa ajoittain muistaessaan. Taidan pitää neidin tämän päivän varoiksi kotona, poika 11v joutuu joka tapauksessa päivän viettämään kotosalla. Ukko menee lääkäriä treffaamaan tänään. Itse missaan mokoman tapaamisen, sillä olo on parantunut huomattavasti paria pientä ongelmaosioa lukuunottamatta.

Yskä. Helpottanut tuokin, ihan koko aikaa ei tarvitse miettiä mihin ne keuhkot on lähdössä mutta edelleen yskänpuuskat on tyyliä alkaa-jatkuu-jatkuu-jatkuu. Lima ei vain ota irrotakseen, ei vaikka kuinka yskii. Ja yskästä se toinenkin ongelmaosio on. Alimmat kylkiluut on kuin katkotut. Ei kestä edes koskemista, niin kipeä on koko rintakehän alaosa. Yskiessä pitää pitää itse kiinni alaosasta ettei sattuisi ihan niin paljon,  pienikin osuma lapsilta kyseiseen kohtaan saa vedet kihoamaan silmiin,  asennon vaihto sängyssä on yhtä tuskaa mikäli siihen joutuu hiemankin käyttämään  kyseisen seudun lihaksia. Ei oo kuulkaa kivvaa ei!

Muuta merkillistä täällä ei sitten olekaan tapahtunut. Tänään olisi pakko ottaa lusikka kauniiseen käteen ja aloittaa jälleen ah niin mukava pikku työmaa nimeltä pyykkiläjä. Ja jos se ei riitä ilahduttamaan riittävästi, syytä olisi tarrata myös kauhanvarteen. Junnulla on kerho eli vientiä ja hakua. Ja haluaisin ehdottomasti tietää, kuka on jälleen kerran räjäyttänyt eteisen täyteen kenkiä, luistimia, hanskoja ja myssyjä?

Jatkan vielä kotvan kahvilinjaa, sitten onkin pakko ottaa se lusikka ekaa kertaa kauniiseen käteen Spedukan muodossa... Se on moro, koettakaapa pinnistellä...