Jep jep. Salmonellaa ja jotain kambylobakteeria ovat löytäneet nyt sairastuneista. Eli elämme keskellä suhteellisen isoa epidemiaa. Sairastuneitahan on "vasta" muutamia tuhansia (uusin tieto YLEn sivuilta, altistuneita 10 000-15 000). Kaiken kaikkiaanhan meitä on täällä tuollainen noin 30 000 asukasta käsittääkseni...

Käsidesi on kuulemma apteekeista loppu. Terveyskeskus edelleen jumissa, ja jos mahdollista, vielä pahemmin kuin aiempina päivinä. Hammashoitola on suljettu. Ihmiset tönii toisiaan hulluina kaupoissa, ei suinkaan veronpalautusten tuomassa lahjojen ostohuumassa, vaan lähinnä peläten, että jäävät ilman vesikanisteria jotka uhkaavasti hupenevat kaupasta sitä mukaa kun niitä sinne lisää tuodaan.

Kaupunginjohtajalla ei ilmeisesti ole mitään sanottavaa asiaan. Vesilaitoksen johtajalla sen sijaan on, "inhimillinen erehdys" ja "venttiilin avaajaa ei tiedetä". Vahingonkorvauksiin on kuulemma oikeus niillä jotka ovat tästä kärsineet, tästä vesijupakasta siis. Noin 10 000 asukasta kuulemma kuuluu alueelle jossa vesi ollut "pilaantunutta". Lue ennemmin, paskaa. Sillä sitähän se on ollut, tekninen jätevesi jota puhtaan veden joukkoon on päässyt. Paskaa, josta kikkareet on ehditty siilata pois.

Meillä ei liene oikeutta vahingonkorvauksiin, koska ei meillä ole toistaiseksi sairastuttukaan. Vai voiko niitä hakea sillä perusteella, että ei ole uskaltanut laittaa lapsia pesulle moneen päivään, ruoat on tehty niin, ettei niihin ole tarvinnut käyttää vettä, vettä on haettu tutuilta naapurikaupungista samoin kuin marketista, pyykkiä ei ole pesty kuin se koneellinen, joka haisee ihan älyttömästi kloorilta. Junnua ei ole uskallettu laskea kerhoon, tulos, villiintynyt junnu ja hajonnut keittiön kattolampun lasikupu puhumattakaan pahasti lommoontuneesta keittiönpöydästä johon kyseinen lamppu mäjähti villikon riekunnan seurauksena.

Anoppi oksentaa, ripuloi ja kuumeilee. Miehen sisko tekee samaa kuin äitinsä. Miehen toinen sisko punoittaa ja kutiaa kauttaaltaan, kiitos herkän ihon ja klooratun veden. Naapurin poika ripuloi. Kouluruoka on puuroa tai keittoa. Kavereita ei päästetä meille, eikä me kyläillä. Kaupassa käynnin jälkeen käsiin purskutetaan käsidesiä, jota onneksi on vielä jonkin verran, reippaalla otteella. Jokaista pientäkin vinkkiä siitä, että joku lapsista näyttää potevan mahaansa, seurataan silmä kovana. Spedeä tuijotetaan ja kakkavaippa katsotaan tarkkaan.

Irkku on tehnyt kriisitilannesuunnitelmaa. Jos vaikka isompien isä ottaisi nämä huomaansa jo torstaina. Pääsisivät suihkuun ja juomaan vettä sydämensä kyllyydestä. Teinin lauantainen viimeiseksi jäävä lehtienjakokeikka välkkyy irkun silmissä nimellä "peruttu". Irkku on tehnyt myös lyhyen ajan kriisisuunnitelmaa ja noutanut saunan padasta puhdasta vettä, jossa kuorinut Speden iltavellipotut.

Saimme kuulkaa joululahjoista parhaan, ei ole minkäänlaista kiirettä siivota, leipoa, shoppailla. Nyt vain ollaan, varotaan ja odotetaan että joku ihan oikeasti sanoisi MITÄ, MISSÄ ja MILLOIN pitää tehdä, että epidemia saataisiin pysähtymään. Vuokramökki jostain on houkutteleva ajatus, mutta kun kukkaroa katsoo, tajuaa että toisinaan pitää houkutuksille laittaa sisukkaasti vastaan.

Ja nyt, koska vesiongelma on arkipäivää, irkun pitää siirtyä tutkimaan toista ilmeistä ongelmaa, eli mikä on kun perunat ei ala kiehua. Nopea arvaus, sulake kärähtänyt...