Sitä tämä tällainen herääminen kuulkaa on! Teini on edelleen isällään, poika 12v lähti vielä muutamaksi päiväksi sinne illansuussa. Junnu ja prinsessa menivät jo päivällä ukon siskolle serkkujen kanssa touhaamaan ja kuinka ollakaan, jäivät sille tielleen. Saapa nähdä moneltako kotiutuvat tänään. Poika 15v hyppäsi moponsa selkään illalla ja päristeli myös isälleen yöksi, siellä kun on tälle päivälle varattuna pientä kesätyön tynkää pojalle.

Laskitte oikein. Täällä ei yötään viettänyt irkun ja ukon lisäksi kuin spede. Se mikä tekee tästä aamusta omituisen on se tosiasia, että irkku on istuskellut hereillä jo reilun tunnin ja spede nukkuu edelleen. Voiko rauhallisempaa aamua olla? Luksusta sanon mä! Tosin tämä luksus johtuu pitkälti siitä, että illalla spedellä oli ongelmia nukahtaa. Normaalisti puoli yhdeksältä illalla kanttuvei oleva tenava simahti sänkyynsä vasta puoli kymmenen jälkeen.

Illalla irkkuun iski lievä masennuskin siinä hiljaisuuden keskellä. Ei tosin hiljaisuuden vuoksi vaan ukon toteamuksen "parin vuoden päästä poika 12v asuu varmasti isällään". Jotenkin se veti mielen matalaksi. Voi kuinka toivonkaan, että tuohon mennessä poika 12v olisi todennut saman kuin poika 15v on todennut. Mihin sitä kotoaan. Etenkin kun tiedän, mikä poikaa 12v vetää tällä hetkellä niin kovin isällä olemaan.

Onhan siellä varmasti mukavampaa kuin täällä jos ajattelee asiaa pelkän tavaran, sääntöjen ja ruokien mukaan, en väitä. Poika 12v on lellinnän kohteena, saa suunnilleen kaiken mitä keksii pyytää isompien kahden jäädessä ilman tällä hetkellä, saa olla se jonka pienimmästäkin kiljaisusta huudetaan kahdelle isommalle jos nämä ovat paikalla. Ilmanko pojan 15v ja pojan 12v välit ovat niin kovin riitaisat tällä hetkellä. Ja sekin on osasyy sille miksi poika 12v niin mielellään nyt isällään viettää aikaa pojan 15v taas viettäessä sitä ennemmin täällä. Pirullista.

Ehkäpä yläasteikä muuttaa asioita, toivon ainakin niin. Jotenkin pidän kovin järjettömänä että poika vaihtaisi koulua yhtäkkiä, etenkin kun tämä ei ole erityisen sosiaalinen ja edessä olisi kaveriporukankin täydellinen vaihtuminen. Näin jälkikäteen on helppo sanoa, että yksi suurimmista oman nuoruuteni huonoon suuntaan ohjaajista oli koulun ja asuinympäristön vaihto juuri yläasteelle menon kynnyksellä.

Parempi kun pyrin olemaan ajattelematta koko asiaa nyt, alkaa vain uudestaan surettamaan. Exän kanssa kun tästä on turha puhua, hänen näkemyksensä mukaan kun mikään ei vaikuta mihinkään. Surullista, mutta niin se vain on.

Vaan iloisempiin asioihin. Eilen soittelin vakisairaanhoitajallemme, siis ihan terkkarin vastaanottoon toivoen tämän olevan paikalla. Mikä säkä, eiköhän juuri hän vastannut puhelimeen. Tarkoitukseni oli kysyä saako reseptejä uusittua nyt sulun aikana josko lähettäisin pojan 15v tuomaan uusittavan. Näppärää ja kätevää, mitään ei tarvinnut viedä, vaan hän laitteli lääkärille uuden kirjoitettavaksi. Samalla selviteltiin prinsessan ihottumaa, joka katosi parin tunnin päästä uinnin jälkeen otetusta suihkusta. Järvisyyhyä, sitä hoitajakin epäili.

Teki mieli kysyä että mistä näitä allergikkoja ropisee, mutta maltoin mieleni. Nyt kokeiluun lähtee auttaisiko säännöllisesti napsittu antihistamiini asiaa ja neiti voisi kuin voisikin uida. Noloahan se on jos toinen ei pääse edes kastautumaan ilman että joka paikkaan pukkaa pientä kutiavaa näppyä. Nähtäväksi jää. Viikonloppunahan tuo tulee tosissaan testattua, tarkoitus kun on lähteä mökille.

Ja nyt, irkun pikku palleropullerospedukka heräilee joten hyvää keskiviikkoa kaikillen ja se on moro!