Hitsiläinen kuulkaas, toinen aamu jo peräjälkeen kun tämä naisihminen herää ennen kuutta. Jei! Ja hurraa! Tosin tajusin tässä yhden pienen vähemmän hyvän puolen, jonka murehtiminen tosin näin etukäteen on lievästi no, turhaa. Mitäs sitten kun niitä kelloja rukataan taas syksyllä toiseen suuntaan? Talvellahan manailin sitä, että heräsin viiden aikaan monesti, välillä jo ennen viittä eli käykö syksyllä sitten taas niin. Höh sanon mä. Ei kohden koskaan.

Kuten ei muuten windowsillakaan tunnu olevan. On tämä kuulkaa merkillinen tämä vista. Eilen aamulla paukahti ilmoitus siitä että taas olisi uusia päivityksiä ja nyt ne olis niinku justaansa tulollaan ja kone sammuu ihan omin avuin ihan justaansa päivitelläkseen ne uudet ja minähän tietysti klikkasin siirron sille sammumiselle ja päivittelylle neljän tunnin päähän. Jonka kone sitten tekikin, päivitteli aamupäivällä windowsiin mitä lie sammuen kesken loistavan biisin jota kuuntelin nettiradion kautta kokkaillessani. Hyvähän se toki on että tulee uusia päivityksiä mutta niin.

Kun niitä tuntuu tulevan kovin usein. Parin viikon välein etten vallan sanoisi. Paitsi sitten nyt. Nyt tämä mokoma kapine ilmoitti jälleen että olisi tulollaan ja kohta pamahdetaan kiinni. Ei ymmärrä. Että miksi päivän välein. Joku roti. En minä autoakaan huoltoon kiikuta päivän välein. Pirullista on tällainen, sanon mä.

Vaan asiaan. Jos kohta pääsin nautiskelemaan muutaman tunnin hiljaisuudesta keskiviikkona kun ukko sitä mopoa ja silleen, niin samanlainen hiljaisuustuokio oli eilen illalla. Ukko näet lähti serkkupoikansa repsikaksi yhdelle lyhyehkölle ajolle. Minä olisin nauttinut rauhasta ja hiljaisuudesta sen ajan jos olisin nauttinut, eilen ei näet nautittu, voin kertoa. Junnu ja spede piti huolen siitä, että vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti iltasella aina siihen asti kun spede sitten kuukahti unten maille. Sen jälkeen ölömölöt jäikin junnun ja prinsessan hoidettaviksi ja samalla sekunnilla kun näitä kahta komensin petejä kohti, saapui sitten ukkokin jo serkkuineen kahville.

Junnu-parka oli eilisen kotiarestissakin, tämä kun sai megalomaanisen kiukkupuuskan koulusta kotiuduttuaan. Väittäisin, että kiukkupuuskaan vaikutti parikin eri asiaa, ensinnäkin tämä oli kaksi päivää siellä normaaliluokassa tutustumassa ja joutui näin ollen skarppaamaan ja todennäköisesti sitten osa siitä jännityksestä purkautui siinä kiukkupuuskaillessa. Osasyy taas lienee lääkitys, josta menin tiputtamaan sen tuplaavan hoitavan pois, kas kun junnu ei ole enää köhinyt, röhinyt tai kähissyt hetkeen. Eilen poika alkoi sitten taas köhiä ja röhiä eli palautin tuplaavan hoitovahvuuteen miettien mitähän mahtaa lekuri sanoa kun tämän seuraavan kerran näen.

Junnulla on astmalääkitys mennyt tuplana oikeastaan koko tämän alkuvuoden kun jatkuvasti joku röhäköhä on tätä kiusannut ja silloin kun ei ole kiusannut on se juuri lopettanut kiusaamisen. Lisälääkityshän aloitettiin hiihtolomalla ja ilmeisesti juuri oikealla hetkellä, sillä mitään järjettömiä allergiaoireita en ole pojalla huomannut vaikka leppä kai vispaa pölynsä ulkomailtakin Suomeen. Aina välillä sitä miettii itse kuinka järjettömän hienoa on että tänä päivänä astmaan on lääkkeet. Aina niitä ei ole ollut ja voin vain kuvitella kuinka inhottavaa astmaatikon elämä on ollut tuolloin. Nykypäivänä astmaatikko kun pystyy elämään ns terveen elämää kunhan ne lääkkeet on tasapainossa.

Eilen oli tosiaan se prinsessan silmälääkärikin. Voi kuulkaa, kyllä minä sanon että mistä näitä mukavia lääkäreitä ollenkaan tulee? Tuskin ainakaan Saunalahdelta, oletan. Aivan ensin tämä totesi että neidin näönvahvuus silmissä on hyvä. Kuten onkin, tämän minä jo tiesinkin ennestään. Seuraavaksi tämä totesi että silmät pelaa hyvin yhteen hajataittoisuutta ajatellen, sitä kun ei ole. Aina paranee siis. Kolmanneksi tämä tutki sitten sen karsastuksen, jota me emme tosiaan ole huomanneet mutta jonka suhteen terkkari oli kirjoittanut lähetteeseen jopa kolme huutomerkkiä perään.

Karsastus löytyi, piiloversiona kuten äidillään mutta jipijipi, koska se huomattiin näin aikaisin se on voimakkuudeltaan ihan toista luokkaa kuin äidillä oli kun tältä kyseinen vaiva löydettin. Lisäksi se on ulospäin karsastusta, toisin kuin äidillään tässäkin kohtaa, äidillä kun on pystysuorana tämä karsastusversio eli oikea silmä lähtee "vaeltamaan" kattoa kohti paikan saadessaan. Kaiken paras uutinen lienee se, että vaikka sitä karsastusta on niin heikkonäköisyyttä saati sitä hajataittoa ei ole eli ainakin toistaiseksi ja mahdollisesti vielä vuosi tolkulla, kenties jopa kymmeniä vuosia, ongelma on hoidettavissa silmäjumpalla. Jei!

Koska prinsessan osalta on huoltotoimet saatu nyt aika hyvälle mallille, eli oikaisuhoidot on hanskassa, kurkkuosasto on leikottu ja nyt ne silmätkin tutkittu, on enää edessä ne korvat. Kai muistin mainita että yhdessä vaiheessa kevättalvella, silloin sen leikkauksen jälkeen ja juuri oikaisuhoidon aloitettuamme ja saatuani sen terkan puhelun jossa tämä totesi neidin silmien olevan ketuillaan ja kuulon mennyttä, näin jo sieluni silmin kuinka yhtäkkiä prinsessa kulkee raudat suussa, silmälasit päässä ja kuulokoje korvassa? Eli ei. Silmälasit voidaan poistaa tältä listalta nyt samantien. Saa nähdä miten sen kuulon kanssa sitten tulee käymään, se lienee seuraava hoidettavien listalla.

Josta taas tuli mieleen, että junnullakin sattuu olemaan sopivasti nyt heti maanantaina vuorostaan silmälääkäri eli silmäpoli kutsuu jälleen. Mielenkiinnolla odotan että näinköhän junnun lasien vahvuuksia muutellaan, toivottavasti ei sillä juuri alkuvuodesta jouduttiin se toinen linssi uusimaan kun toinen linssi tippui sinne jonnekin koulun pihan lumivalleihin. Joista se muuten löytyi eilen. Tai niin, eihän siellä niitä lumivalleja enää ollut, mutta linssi löytyi niiden sulettua pois ja junnuhan kiikutti sen ylpeänä kotiin josko äiti vaikka tahtoo sen pistää talteen tulevaa tarvetta varten. Kiitos, mutta en tahdo tulevaa tarvetta ainakaan korjailuja ajatellen.

Vaan nyt, siirryn suosilla jälleen kerran suorittamaan niitä ah niin rentouttavia herättelyjä. Jaiks. Onneksi huomenna on lauantai eikä tarvitse herätellä ketään mistään. Nih. Se on moro ja viettäkää mukava perjantai!