Kyllä se kuulkaa niin on. Aamut, jolloin saa istua omissa oloissaan sen tunnin kaksi, ilman hälinää ja melua. Ilmanko herään mielelläni vaikka jo viideltä, normaalisti. En toki aina, toisinaan on päiviä jolloin on valmiiksi väsynyt jo ennen nukkumaanpääsyä ja silloin sitä haaveilee lähinnä siitä että saisi aamulla nukkua edes kuuteen. Ja aamuja, jolloin on levottoman yön jäljiltä niin puhki että tuntuu silkalta kidutukselta nousta edes kuudelta.

Onneksi aamut on pääasiallisesti virkeitä. On niin hiton mukavaa kuunnella hiljaisuutta, ajatella omiaan ja viettää laatuaikaa vaikka tohtori Kiminkistä seuraten. Juu, irkku on kovin innostunut seuraamaan kyseisen lääkärin toimia. Että voi lääkäri olla mukavanoloinen! Mistä minä tietenkään varmaksi tiedän millainen tuo on, mutta ohjelman perusteella varsin mukava.

Josta taas tulikin mieleeni meidän perheen lääkärikuviot. Meillä on aina ollut hyvä onni ja vakilääkärit joilla olemme käyneet ovat olleet kerrassaan mukavia ja ihania. Samoin neuvolahenkilökunnaksi on osunut aina varsin kelpoa sakkia. Tai niin, yksi terveydenhoitaja on matkalle osunut jonka kanssa kemiat ei toimi, mutta eipä tuokaan silti mitenkään ikävä ole ollut. Kun kemiat ei vaan kohtaa niin ne ei kohtaa.

Ja niin, toisinaan toki osuu kohdalle näitäkin terveydenhoitoalan ammattilaisia joiden kohdalla jää itsekin miettimään että mitä hiittiä? Oliko toisella paha päivä ja purki sen asiakkaaseen vai onko tuo aina tuollainen? Onko tuolla joku tietty potilasryhmä joka on mieleen ja toinen joka ei. Vähän kuten eilen siellä junnun hammashoitajalla käydessä.

Onneksi junnu on vanha kettu terveydenhoitokunnan kanssa asioinnissa, mutta väkisinkin jäin miettimään että entä jos potilaana vastaavaa negatiivista palautetta olisikin ollut saamassa joku arempi ja tottumattomampi lapsi? Varma keino saada pieni lapsi jo valmiiksi suhtautumaan negatiivisesti hammashoitoon. Ja väärin kai sekin on, että kotona irkku totesi pahalla mielellä olleelle junnulle että älä välitä, se täti oli nyt pikkuisen hölmö määräyksineen. Että kyllä sinä jatkossakin saat muroihisi sokeria ja kaakaoa iltapalalla.

Eilinen oli muuten loppupeleissä hyvä päivä. Iltapäivä ja ilta sujui lupsakkaasti ilman sen kummempia sählinkejä. Irkku tosin oli sänkyyn valmis jo kahdeksan kanttiin mutta minkä teet, jos tenavat menee maate yhdeksän aikaan ei siinä irkulla ole sänkyyn asiaa ennen sitä. Ja mikä ihme siinä muuten on, että kun saat tenavat makuulle yhdeksältä, niin itse sitä ei sitten maltakaan mennä samantien sänkyyn vaikka kuinka väsyttäisi? Ehei, se on pakko notkua siihen kymmeneen sohvannurkassa ja tuijotella töllöä.

Jahas, taidan hakea vielä kupposen kahvia, eiköhän täällä kohta ala rauhallinen aamu olla ohi. Se on moro ja hyvää tiistaita!