keskiviikko, 11. heinäkuu 2007
Jarrut ei toimi...
Kun vessa on viimeisen päälle iskussa niin mitä tekee äiti. Pesee neidin kaikki pyykkikopan pohjalle lojumaan jääneet juhlamekot, kun nyt on niin mukavaa pestä puhtaassa paskiksessa. Ja tottahan se paskiksen mattokin joka kuistilla on odottanut pesuun pääsyä piti läntätä pesukoneeseen ja siitä suoraan kuivaukselle. Ja kun loppukin säätö on tehty, niin johan äiti miettii mitä hittoa sitä tekisi.
Ratkaisu ei ollut kovin kaukana, riitti kun otti muutaman askeleen keittiön puolelle ja kas, onpa meillä levyihin palanut kamalat mustat tahrat. Ja kuinka se uunikin noin... Kyllä huomaa että teini ja mies on hoitaneet pääsääntöisesti keittiön siivoilut, ei ne perehdy tuollaisiin pikkuhommiin alkuunkaan. Ja siitä sitten vaan, ensin uuniin mäntysuopaliuos ja lämpö päälle ja sitten rehaamaan hellaa pois paikoiltaan. Vaan kamalan kauheaa ja järkytys.
Nyt on pakko myöntää, että olen aina tiennyt että minä olen aivan oikeasti ahkera siivoamaan hellanalustaa. Mutta että niin ahkera, että riitti kun imuria suunnilleen näytti ja pikkaisen rätillä laappasi. Herttinen. Itse asiassa en muista koska viimeksi olen sen pessyt, mutta tarkemmin ajateltuna, luultavasti siitä ei ole kovin montaa viikkoa. Se kun kuuluu minun normaalisiivouskuvioon ainakin kerran kuussa. Eli luultavasti silloin, kun olen vielä saanut ja pystynyt touhuamaan normaalisti.
Uunikin on tainnut tulla pestyä viimeisen puolen vuoden aikana useampaan kertaan, samoin levyt sillä hellanpesu oli ohi reilussa puolessa tunnissa. Ja minun hellanpesuni käsittää sentään levyjen totaalirassaamisen, samoin kuin levyjen ympärysmetallin tahrattomaksi hoitelun. Se taisikin olla isoin homma. Tänään EN tee enää mitään, liika on liikaa, kyllä sen huomasi jo siinä levyjä hankaillessa, siihen malliin supisteli.
Huomenna on uusi päivä ja uudet kuviot ja hehee... Uusi siivouskohde. Kääk. Olen tullut hulluksi!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.