Ou jes! Eipä tähän paljon muuta voi sanoa. Eilen illalla minä näet kylvetin sotkupossuspeden kylpyammeessaan pesuhuoneessa joka oli otettu käyttöön muutama tunti aiemmin ukon, pojan 16v, prinsessan ja junnun toimesta. Ihanaa! Poika 13v pääsi myös nauttimaan kyseisen huoneen annista palattuaan frisbeegolf-radalta ysin kanttiin illalla. Onpa kuulkaa luksusta!

Kylppäri saatiin valmiiksi tarkalleen sanottuna puoli neljä eilen iltapäivällä. Tuo oli näet se hetki kun ukko sai suihkun kiinnitettyä seinään ja asetettua lattiakaivon uuden hohtavan kannen paikoilleen. Pientä hienosäätöä kylppäri toki vielä kaipaa mutta se on ainoastaan kosmetiikkaa eli pyyhekoukkuja, saippuatelinettä ja uutta valaisinta.

Lauantain pakersin tosiaan niitä kakkuja naapurin rouvalle ja kuulkaa, sen pakerruksen lasken ensimmäiseksi ikinä saamakseni kakkutilaukseksi. Olipa kertakaikkisen mukavaa, jos näin voi sanoa. Muilta osin lauantai kuluikin pitkälti siivoillessa huushollia sieltä täältä, kas kun kylppäriremppa tuntui levittävän mitä erilaisempaa moskaa pitkin torppaa.

Eilen kävimme päivällä ukon kanssa Löytötavaratalossa metsästämässä sitä sekoittajaa kylppäriin, sekoittajaa emme mukaamme saaneet mutta sen sijaan ostin uuden sisäkumin sekä prinsessan että pojan 13v polkupyöriin. Kylppäriäkin huomioitiin sen verran että nappasimme hyllystä mukaan ovenkahvan ja lukkosalvan. Teinin tultua piipahtamaan yhden jäljestä me säntäsimme vauhdilla Kodin Terraan ja kas, siellähän se sopiva sekoittajakin sitten oli.

Poika 13v oli kotiutunut viikon Ahvenanmaareissultaan aiemmin aamupäivällä ja tuo lähti tietenkin lähes samantien sinne frisbeegolf-radalle. Ennen lähtöään tämä tosin jakoi tuliaiset pienemmille ja spedehän on tunnetusti paitsi jäätelö- myös tikkarifriikki. Seitsemän tikkaria ei ollut juuri kuin nähdä kun kaveri pisteli niitä menemään.

Olen muuten seuraillut huolestuneena siilien ruokakippoelämää. Alkuperäinen neljän siilin ruokaporukka on kadonnut yksi kerrallaan, viimepäivinä on tähteenä ollut enää yksi pienemmistä siileistä ja toivoni siitä, että muut siilit käyvät syömässä jossain kohtaa yötä on osoittautunut joka aamu pelkäksi toivoksi. Ruokakipoissa on näet ollut aika paljon tähteitä jäljellä joka aamu, oikeastaan ne on olleet lähes täysiä edelleen. Pahoin pelkään että suurin osa joukosta on jäänyt auton alle läheisellä tiellä ja nyt minä sitten saankin pelätä tosissani.

Tänä aamuna todistin näet omin silmin kuinka pienen pieni, ehkä miehen nyrkin kokoinen, siili tuli syömään. Selvästikin tämän kesän poikasia, pikkusiilikin kun on ainakin kolme kertaa tuon kokoinen. Pelkoa taas herätti lähinnä se tosiasia että naapuruston iso keltainen kolli hiippaili ruokakippojen läheisyyteen, ei niinkään sen pienen siilin kuin toisella kipolla murkinoivien varpusten houkuttamana. Luonnon kiertokulkuun ei saisi puuttua mutta minä en kyllä mahtanut itselleni mitään, minun oli ihan pakko käydä rähähtämässä kissalle.

Meillä on tosiaan nuo siilien ruoat sosiaalisapuskaa. Illalla siinä häärää varpusporukka syömässä, taitavat asustaa kaikki orapihlaja-aidassamme ja osa heistä olla samaisia varpusvauvoja jotka yhytin syreenipensaasta alkukesästä huutamassa sapuskatarjoilua emoltaan. Varpusporukka ehtii hyvin syödä ennen kuin se pikkusiili saapuu einehtimään yhdeksän kanttiin. Tosin eilen illalla tätä ei näkynyt ollenkaan, mutta aamulla kipoista oli sen verran syöty että oletan tämän käyneen yöllä. Tämän aamun vauvasiili tuskin on sellaista määrää saanut pisteltyä kupuunsa, niin kamalan pieni ja pikkainen tämä oli. Ja varpusporukkahan einehtii uuden kierroksen aamuisin joten ei tämä ruokinta nyt ihan haaskuun sentään mene.

Tänään onkin sitten edessä pakkailua, ruokakauppailua ja järkkäilyä. Suunnittelin tekeväni ison kattilallisen sapuskaa tänne siksi aikaa kun itse olemme poissa joten sekin pitää suunnitella. Huomenna junnu ja prinsessa pääsevät illalla leffaan teinin ja tämän poikaystävän kanssa, he aikovat mennä katsomaan Shrekiä. Poika 16v on päävastuussa spedestä ja juuri siitä johtuen olenkin suorittanut erinäisiä keskusteluja.

Nämä keskustelut on käyty paitsi pojan 16v myös tämän parhaan kaverin, sen varalapsemme kanssa ja on tässä sana jos toinen vaihdettu varalapsen äidinkin kanssa. Kas kun tämä sankarikaksikko toimii kyllä hienosti yhteen spedenkin suhteen mutta lievästi ongelmalliseksi koen sen että tämä samainen sankarikaksikko ja etenkin varalapsemme onnistuu joka kerta riehuttamaan junnun paikalle osuessaan ja se ei ole hyvä juttu ei, ei ainakaan silloin jos itse emme ole kotona.

Näin ollen olemmekin sopineet varalapsen kanssa ettei tämä astu jalallaankaan meidän tontillemme tiistain ja torstain välisenä aikana. Poika 16v voi halutessaan hilppailla speden kanssa heidän maillaan mutta toisinpäin hommaa ei tehdä. Samalla kertaa ilmoitin varalapsen äidille että olemme reissussa ja tämähän ilmoitti heti että hänellä on niinä päivänä työvuorot niin sopivilla malleilla että jos kotijoukoilla tulee ongelmia niin hänelle voi soitella.

Se onkin kyllä hyvä juttu se, varalapsen äiti kun on yksi niistä harvoista kamuista jonka tiedän suoriutuvan tilanteesta kuin tilanteesta lasten ollessa kyseessä. Minua näet hieman hirvittää speden nuha joka ei ota mennäkseen ohi. Tuskin se korvissa vielä kiusaa, tämä kun on nukkunut hyvin yöt mutta jos se nyt juuri sopivasti korviin paukauttaa kun me olemme poissa niin tiedänpä ainakin kenelle soittelen. Ja on siinä sekin hyvä puoli että tämä äiti on poistellut tikkejä, paikkaillut lapsia, suorittanut erinäisiä ensiaputoimenpiteitä ja vastaavaa eli jos täällä porukka onnistuu kunnolla tölmimään itseään niin apukin on parin sadan metrin päässä.

Tosiaan niin. Nyt minä taidan suosilla siirtyä keittiöosastolle, olisi ehkä aiheellista suorittaa kaappitarkistus. Viettäkää oikein mukava maanantai ja samantien koko tämä viikko, minä näet en tiedä koska ehdin seuraavan kerran blogin ääreen. Se on moro!