Ei nyt mitenkään merkittävän paljon mutta muutama sentti ja sehän tietää sitä että naisihmisen on syytä katsella edes hieman miten riuhtoo menemään aamutuimaan. Niin, minä kuljen nyt työmatkat kävellen, on niin kertakaikkisen ihanaa kävellä köpötellä kun saa tehdä sen kaikessa rauhassa ilman häiriötekijöitä aka spedeä.

Niinhän siinä sitten kävi että spedellä on kuin onkin angiina. Luokan oma ope oli eilisen pois ja sanoin jo aamutuimaan luokkaan sijaistamaan tulleelle että pidän puhelimessani äänet päällä siihen asti kun saan lääkäriltä soiton ja kuka arvaa miten kävi? Puhelin soi yhdeksän jälkeen ja soittajana oli ukko. No tietty. Ukolla oli huippuluokan asiaakin, kysyi missä speden oma pelikone on. No mutta sehän on jemma -nimisessä piilossa, kas kun spede on sai sen lähes rikkirikki jo tammikuulla ja minä kyllästyin siihen että tämä hermostui pelihahmoille ja nakkoi konetta milloin minnekin.

Neuvoin toki ukolle mikä se jemma-niminen piilo oli ja kas, ei aikaakaan kun puhelin pärähti uudelleen soimaan juuri kun koetin neuvoa ompelusta vähemmän innostuneelle pojalle kuinka sitä nappia neulotaan kiinni siihen käsinukkeen. Ei kun vauhdilla takaisin käytävään manaillen samalla mielessään ukon kädettömyyttä etsinnöissä. Ei olisi kannattanut. Siis manata ukkoa. Soittaja kun olikin lääkäri. Onko se muuten aina töissä? Juurihan tuo oli yövuoroa tekemässä ja päivävuorossa alueella ja taas... Hmmm...

Lääkäri totesi että kyllä se nyt niin on että nieluviljelyssä näkyy streptokokki. Että siellä se nyt kasvaa ja komistuu. Ja tulehdusarvotkin oli jo himpan kohollaan, 49 oli näyttänyt olevan. Että jos sen kuurin sitten hakisi. Niin ja huomautettakoon vielä että se streptokokkihan on varsinainen tarttujaihme että jos muilla muksuilla (lääkärin käyttämä termi jolle muuten hymyilin leveästi tämän kanssa jutellessani) alkaa olla samoja oireita niin näytille ja nieluviljelyyn. Tämä selvä, kiitos ja hei ja puhelin äänettömälle.

Soittelin siis ukolle kympin välkällä ja tämä oli myös jokseenkin yllättynyt, spedehän ei ole ollut enää kurkkukipuinen eikä se kuumekaan ole nousemalla noussut uudelleen sen maanantai-illan jälkeen. Oukkisdoukkis. Hänpä ne tropit sitten jossain kohtaa kipaisee noutamassa, todennäköisesti vasta sitten kun äiree on palannut töistä tai ainakin joku isommista kotiutunut. Lopputulema olikin ollut se että ukko pyörähti speden kanssa kaksin noutamassa tropit ja piipahtipa samalla äidillään.

Työpäivä meni jälleen kerran kiitolaukkaa, minä alan olla jo ihan masis kun tiedän ettei koulua ole jäljellä edes kolmea täyttä kuukautta. *sniiiif* Iltapäivällä hölköttelin vauhdilla kotiin ja johan siellä kävikin tuuli. Tuntui että tukka lähtee päästä kun oikein painatin vastatuuleen mutta mitä vielä, kyllä se päässä oli kotiovesta astuessani. Ja ei, tällä kertaa täällä ei päässyt valmiiseen pöytään, meillä syötiin jääkaapista edellisen päivän jämiä pois. Niitä riittikin passelisti lapsille, äidille niistä ei kyllä riittänyt mutta se nyt ei haitannut, äidin aineenvaihdunta kun on keikahtanut takaisin äidin "normaaliin" tupakkalakon mentyä persiilleen eli töissä ruokavälkällä nautittu jogurtti sekä kahden jälkeen syödyt kaksi näkkäriä ja yksi päärynänpuolikas piti kummasti nälkää aina iltakasiin asti jolloin söin tomaatin muutamalla lihapullalla ja fetalla ryyditettynä.

Ukko lähti hiihtämään lähes samantien kun minä kotiuduin ja kuulkaapa nyt. Minä en osaa nyt alkuunkaan lukea tuota miestä. Hän on selvästikin loukkaantunut siitä että lakkoni meni persiilleen mutta miksi ihmeessä tuo on silti välillä ihan normaali käytökseltään? Juttelee mukavalla äänellä normaalisti ja sitten kuitenkin on jotenkin kärtty. Voi noita miehiä, ei niistä ota selvää. Hiihtämään ukko lähti pahantuulisena, kotiin tämä palasi sitten täynnä asiaa.

Hetken kuluttua tämä oli taas hiljaa kuin hiiri konsanaan ja linnoittautui makkariin telkkarin ääreen ja voi jösses että minua puolestani alkoi korveta vähän kaikki. Olin juuri ottanut yhteen prinsessan kanssa, tällä on alkamassa aika raju murkkuikä jota en olettanut edes tulevan, siis pahana, prinsessa kun on aina ollut kovin vaativa ja äiti AINA sanoi että jos lapsena on kovin vaativa niin murkkuna on sitten helpompi. Ei pidä paikkaansa mitä prinsessaan tulee.

Tämä näet suuttui silmittömästi kun käskin tätä vaihtaa puhtaat housut jalkaansa ennen kuin lähtee kaverilleen. Prinsessalla on selvästi vielä lapsenomaista kyvyttömyyttä käsitellä asioita järkevästi, tämän kirkumisessa ja rähisemisessä kun ei ollut päätä eikä häntää eikä tämän kanssa todellakaan pysty siinä tilassa puhumaan järkevästi. Hän EI halua niitä ja hän INHOAA äitiä ja äiti on SIKA ja IDIOOTTI ja hän LÄHTEE vaikka väkisin koska hän on LUVANNUT kaverille. Tätä huutoa kesti muuten lähemmäs tunnin.

Huutosysteemi oli vieläpä se että välillä minä siirryin jo yläkertaankin laittamaan pyykkejä kaappeihin ja prinsessa kolisi kengät jalassa sinne perässä sillä puhe ei todellakaan tuottanut mitään muuta tulosta kuin sen että tämä istui lattialla ja kirkui vuoroin solvauksia, vuoroin lastenkotiinmuuttoja ja mitälie. Ihan kaikkea en edes jaksanut rekisteröidä kunnolla, seistä napotin vain tiukkana vaatimassa housujen vaihtoa, ne jalassa olleet kun oli täynnänsä mm maalitahroja koulupäivän jäljiltä.

Lopputulema tästä rähinästä oli se että prinsessa jäi kotiarestiin päiväksi. Sitäkin annettua määräystä tämä oli aikeissa vastustaa lähtemällä mutta ukon rähähdys makkarista sai kuin saikin tämän riisumaan ulkovaatteensa ja luopumaan ajatuksesta. Lyönpä pääni pantiksi että meillä on vielä edessä aika jolloin tämä lähtee vaikka me roikkuisimme ovenkahvassa kiinni. Voi apua! Enkä muuten mitenkään mene valalle siitä etteikö tämä olisi nyt lähtenyt jos ukko ei olisi puuttunut asiaan rähähtämällä. Voe rähmä.

Siitä rähinästä ja ukon ihme käytöksestähän minä sitten korpeennuin ja huolella korpeennuinkin. Onneksi korpeentumiseni suuntautuu järkevästi tekemiseen ja kas vain, minä keittelin kaurapuuroa iltapalaksi, iltapalatin myös kaurapuurovastaisen hepun ja kuorin kolmisen kiloa pottuja tälle päivälle lihasoppaa varten. Pilkoinkin ne samalla, ukkohan teki saman homman viimeksi ja potut olikin sitten sopassa puolikkaina.

Laittelin lihasoppaemmeet, ts pakastetun lihakeittopohjan pakkasesta ja ne potut, kattilaan muutaman lihaliemikuution kanssa ja totesin keittiöön piipahtamaan tulleelle ukolle että sopii siitä sitten keitellä soppaa jossain vaiheessa kun siltä tuntuu. Taas ukko oli oma normaaliääninen itsensä, samoin kuin siinä vaiheessa kun minä lähdin puolikuolleena nukkumaan. Ehkä tämä ei olekaan kärtty mistään vaan se sedän kuolema saa tämän mielen mustaksi? En tiedä, arvon nyt vain itsekseni.

Oli miten oli, tänään on prinsessalla vuorostaan uimahallivuoro koulusta, olen laitellut kapineet valmiiksi hellalle odottamaan lähtijää. Itseasiassa pitäisi kohtapuoliin tästä suoriutua herättelykierrokselle ja miettiä mitä sitä laittaa päälleen kun lähtee töihin, siellä käy aikamoinen myteri edelleen ja näemmä lumipyrykin alkoi uudestaan. Ehkä vedän oikein toppahousut jalkaan, ne suojaa ahteriakin himpan jos vedän lipat jossain kohtaa.

Kerrottakoon vielä tähän loppuun että törmäsimme, aivan kuten arvasinkin, aikamoiseen ongelmaan illalla. Spedehän EI ole suostuvainen ottamaan sitä V-peniä. Ehei. Puolet litkusta taisi mennä lattialle, enkä ihmettele, sehän on aivan järkyttävän makuista töhnää. Tänään ukko on yksin tarjoamassa troppia joten saapa nähdä kuinka käy, apteekistakaan kun ei osattu antaa kuin sympatiaa, samat tappelut on ollut apteekkitätösellä omiensa kanssa aikanaan. Voi plääh. Onneksi minä olen tuolloin töissä!

Ja nyt, herättelykiekalle säntää tämä ja josko sitä nakkaisi viimeisen jogurtinkin kassiinsa samalla kertaa. Se on moro ja viettäkää kivakivatorstai. Niin minäkin pyrin tekemään.