Poika 17v. Kesätöihin. Olikin kuulkaa jännityksen täyteinen yö, jopa äireetä jännitti niin että uni oli riivatun katkonaista ja heräsinhän minä, puoli kuudelta siihen että yläkerrassa kolahti vaatekaapin ovi. Vielä enemmän oli toki jännittänyt poikaa itseään, kauhu siitä ettei aamulla herääkään oli saanut pojan virittämään kolme kännykkää herätykselle parin minuutin välein. Jo ensimmäinen oli ollut se joka tämän sai hereille ja toimimaan. Hurraa!

Vähiin oli jäänyt pojankin unet, tämä kun oli saanut unenpäästä kiinni vasta lähempänä yhtä hoettuaan siihen asti itselleen kuinka on PAKKO herätä kellonsoittoon. Pitkällinen hokeminen tuotti tulosta, toivottavasti tulevina iltoina hokemista ei tarvitse harjoittaa yhtä pitkään sillä neljän-viiden tunnin unet ei tule kyllä millään pojalle riittämään pitkää aikaa, edessä tulee olemaan ennemmin tai myöhemmin herätyksen missaaminen jos uni ei aiemmin tule. Hmmm...

Pojan työllisti isäpuoleni, iskä, ja sekin lienee osittainen syy siihen miksi poikaa niin jännitti. Iskä kun on opittu tuntemaan puheideni perusteella työteliäänä ja tiukkana miehenä joka vaatii muilta yhtälaista työteliäisyyttä kuin tällä itsellä on. Lisäksi olen, siskon säestyksellä, teroittanut pojan päähän että myöhästymisiä iskä ei tule sulattamaan yhtä enempää koko uralla ja sen ensimmäisenkään myöhästymisen hankkiminen ei ole suotavaa ja vielä vähemmän se on suotavaa heti uran alkuun. Toisaalta taas, jos homma toimii niin iskä tulee kyllä pitämään huolen siitä että pojalla riittää jatkossakin töitä ja palkitsee kunnon tekijän hyvin.

Suoraan sanottuna, minua himppasen hirvittää. Saapa nähdä herääkö poika jatkossakin vai käykö niin että kun palaamme ukon kanssa reissusta poika infoaa työmaan menneeksi. Toivottavasti ei. Hienoa että ainakin tänään heräsi, pakkohan moinen herääminen oli palkita kahvinkeitolla ja hetken höpinällä ennen kuin tämä starttasi kuudelta pihasta. Jatkossa työt alkaa seiskalta ja poika kulkee ominpäin skoballa työmaalle manseen joten heräämistä voi siirtää vartilla eteenpäin niin halutessaan.

Kiitos muuten sen kahvin, unille ei tarvitse enää itsekään mennä. Toisaalta ihan hyvä, minä näet pääsen tänään pakkaamaan parit kapsäkit, leikkaamaan nurmikon ja pyörähtämään kaupoilla ukon siskon kanssa. Nurmikon leikkuun hoitaisi toki ukkokin mutta koska on luvattu upeaa ilmaa niin minä varaan moisen homman itselleni, saa keekoilla bikineillä ja ottaa hieman väriä pintaan. Nam! Kahden kapsäkin pakkaamiselle taas on ihan omat syynsä, toinen niistä kun menee prinsessalle.

Ei me nyt sentään prinsessaa olla mukaan ottamassa, jotain rajaa sentään, prinsessalla on ihan omia menoja. Neiti siirtyy torstaina parhaalle kaverilleen yökyläilemään ja perjantaina he suuntaavat parhaan kaverin isovanhempien ja veljen kanssa hesaan hotelliviikonloppua viettämään. Soittelin eilen illalla parhaan kaverin papalle kysyäkseni onko homma tosiaan näin kun tytöt on puhuneet ja jos on niin mikä se lähtöpäivä sitten ihan oikeasti on, tytöt kun puhui minulle torstaista.

Lähtöpäivä on perjantai, juna-aikatauluja on tutkittu ja hotelli on varattu, riittää kun prinsessalle pakkaa vaatetta ja karkkirahaa mukaan, he kyllä hoitavat kaiken muun. Aika luksusta! Samalla kertaa pappa kyseli tarkkaan meidän Unkarin reissustamme ja muisteli omia matkojaan vuosien takaa, hän kun ei ole koskaan Unkarissa käynyt vaikka Romania ja Bulgaria onkin nähty puhumattakaan Afrikasta ja Aasiasta joissa molemmissa on tullut reissattua.

Niin, paras kaveri muuten asuu isovanhemmillaan kuten tämän pikkuvelikin, heidän äitinsä kuoli pari vuotta sitten. Sisarukset ehti asua jo sitä ennen muutaman vuoden isovanhemmillaan, ihan tarkkaan en tiedä miksi koska ainoat tietokanavat on olleet lapset itse ja lapsethan nyt ei aina ihan kartalla ole mutta käsittääkseni äiti on ollut vakavasti sairas koska paras kaveri on kuitenkin tätä tavannut hyvinkin lämpimissä merkeissä välillä. Lasten kartalla olemattomuudesta taas kertonee se että heidän mukaansa äiti on myrkytetty joten hmmm... ehkä ei kuitenkaan.

Ehkä tästä parhaan kaverin elämäntilanteesta johtuen prinsessa on tämän kevään ja alkukesän aikana ajoittain roikkunut minussa kiinni kuin takiainen ja vakuutellut kuinka paljon äitiä rakastaakaan. Tähän astihan äitiä on vihattu tiukasti pari vuotta ja kun ei ole vihattu niin ei sitä silti ole viitsitty rakkaudesta puhua. Toki prinsessa edelleen vihaa kiukuspäissään mutta ne vihaamiset liittyy sitten hetkiin jolloin omaa tahtoa ei saa läpi tai komennetaan tekemään jotain joka ei huvita yhtään.

Jaa mutta kuulkaa. Ulkonahan paistaa aurinko täydeltä terältä ja ilma näyttää kertakaikkisen ihanalta. Luulenpa että lukaisen Aamulehden, hörppään kahvit loppuun ja siirryn kevyiden kotihommien kautta pihatöiden pariin. Kahdeksalta on varmasti jo ihan ok päristellä ruohonleikkurilla, kumpikin lähinaapuri kun on edelleen työmaailmassa joten kesälomalaisia ei ole kuin omassa pirtissä ja ne nyt joutaa heräämäänkin aikaisin. Se on moro ja viettäkää kivakivatiistai, minä pyrin tottakai samaan!