Niin, junnu, 4v, ei ole enää vauva. Junnu on ollut vauva, luonnollisestikin syntymästään saakka, olihan tuon tarkoitus jäädä viimeiseksi vaaviksi tässä perheessä. No, nyt junnu ei ole sitten enää vauva, muutos on tapahtunut vääjäämättä ja jopa äiti on tajunnut vihdoinkin lopettaa vastustamisen... Heh!

Meidän lapsistamme jokainen on syönyt pienenä tuttipulloa, parin kuukauden tissittelyn jälkeen. En käy tähän nyt sen kummemmin erittelemään miksi tissi on ollut niin vähän aikaan in ja pop, näin vaan on ollut eli pulloralli on ollut meillä enemmän kuin tuttua. Kaikilta neljältä isommalta tuttipullo on kadonnut noin vuoden ikäisenä. Sen ikäiseltä vaavilta kun pullo on tosi helppo ottaa pois.

Tuttia meillä on syöty vaihtelevasti eli teinityttö söi 2 vuotiaaksi, kuin myös poika 12v. Poika 10v ei tuttia huolinut, mutta kuinkas kävikään, noin vuoden iässä jolloin vaaveilla tuntuu olevan joku merkillinen rissauskausi, poika opetettiin tuttiin. No, eipä tuo sitä syönyt kuin sen vuoden verran ja pari vuotiaana tuokin sai tarpeekseen tutista.

Prinsessa ei sitä tuttia sitten koskaan huolinutkaan, ei millään. Näinhän ei saisi sanoa mutta prinsessa olisi ehdottomasti tarvinnut sen tutin, niin kova rissaamaan ja valvomaan hän oli. Siinä vaiheessa kun prinsessan kanssa saatiin yöt rauhoittumaan sen verran että voi todella sanoa että meillä nukuttiinkin yöllä, prinsessa oli liki 2v ja edelleen tällä oli rauhoittamiskeinona tuttipullo. Vähitellen siirryttiin tuttipullon kanssa pelkkään yökäyttöön, mutta kyllä tuo taisi olla prinsessalla jopa kolmevuotiaaksi. Ja sitä pulloa todellakin sai tarjota useamman kerran yössä liki siihen 3v synttäriinkin asti.

Junnu olikin ja onkin sitten oma lukunsa. Syntymähän nyt meni miten sattui, pääasia eli elävä vaavi sentään saatiin tulokseksi. Puolentoista kuukauden tissittelyn jälkeen äidille iski armoton rintatulehdus ja siihen loppui junnun tissittely, ei kelvannut ei vaikka rukoilin lähes että edes hieman suostuisi ottamaan. Eli pullot käyttöön junnulle. Tuttia tuo onneksi oli huolinut kokoajan. Poika oli hyvä nukkumaan ja syömään kunnes liki 3-kuisena sairastui räkätautiin ja joutui lopulta sairaalahoitoon koska lima ei enää tullut ulos saati mennyt alas.

Parin päivän sairaalahoidon jälkeen pääsi kotiin salbumatol-reseptin kanssa ja siitä se yötoiminta meillä alkoikin pojan kohdalla. Nukkui edelleen hyvin ne pätkät mitkä sai hengitettyä helposti, mutta kyllä tuo tuppasi olemaan joka öistä rallia kun pojan kanssa koetettiin etsiä mahdollisimman pysty-asentoa missä nukkua. Kovasti vietettiin aikaa myös terkkarin ensiavussa spiralla kunnes viimein 9-kuisella pojalla totesi lääkäri olevan pahan astman. 

Puolen vuoden loikinta oli jättänyt kuitenkin jälkensä poikaan nukkumisen kanssa, eli vaikka saatiin lääkitys kuntoon, niin katkonaisia ne unet silti oli aina tuonne viime kevääseen asti. Ja vaikka lääkitys ns kunnossa niin junnu on sairastanut varmasti kaikki flunssat, mahataudit ja vastaavat ensinnäkin kolme kertaa pidempinä versioina kun muut ja monasti kahteen kertaan. Lisäksi pojan korvat on putkitettu kahdesti ja risat poistettu, joka olikin sitten se joka katkaisi korvatulehduskierteen.

Junnu on siis ollut meidän vauva, eniten juoksuttanut ja hoidattanut, ja niin, eniten myös paijattu sekä äidin että isin sisaruksista puhumattakaan osalta. Kuinka paljon kaikkeen sitten vaikuttanut juuri se, että junnun ensimmäisten kolmen vuoden aikana niitä todella terveitä jaksoja pojalla ei ollut kuin korkeintaan muutama viikon jakso vuodessa. Viime keväinen lääkevaihto tasapainoitti tämän tilanteen onneksi ja tämä talvi on päästy puolella normaalisairasteluista.

Ja koska junnu on ollut vauva, on junnulla ollut sallittuina tuttipullo, tutti ja nunnu. Tuttipullon kanssa siirryttiin pelkkään aamukaakaotekniikkaan viime syksynä, huudolla tosin mutta kuitenkin. Ilta- ja yökaakaot loppui kuin seinään ja eipä sitä kiukkua niiden takia kestänyt kuin pari kolme iltaa. Yötkin rauhoittui niin että välillä ei välttämättä herätä ollenkaan.

Eilen junnu kantoi tuttinsa kuistin ikkunalle tonttua varten. Olihan ne sieltä kadonneet nukkumaanmenoon mennessä ja kas, viime yö nukuttiin ilman tuttia ja mikä tärkeintä, ilman itkuja tutin perään. Herättiin tietysti aamuyöstä niinkuin lähes joka yö, ja siirryttiin äidin ja isän väliin, mutta siinäpä se. Missä on äidin vauva? Ylpeänä vessassa kakalla ja pyyhkii itse... Kääk! Kohta se varmaan pakkaa kassinsa ja muuttaa kotoa.

Onneksi meille tulee vielä yksi vauva...