Päivät kulkee kiitolaukkaa, juuri kun olet aamusta suoriutunut ja saanut tenavat kouluun, alkaa ovi käydä ja sieltä nuo yksi kerrallaan kotiutuvat. No, hyvä niin, menee syksy nopeammin. Kevään ja kesän ajaksi saisi kello kyllä hidastaa tahtiaan, sanoo irkku, kevätkesäihminen.

Täällä tosiaan piipahti ensin mahatauti, versio oli onneksi se ns ystävällisempi eli kurakakka lensi yhdeltä jos toiselta. Perään paikalle hilppasi lenssu joka selitti samalla viikon ajan kestäneet levottomat yöt speden kohdalta. Kauhulla olen lukenut uutisia sikainfluenssan etenemisestä, tuskinpa se itselle saati noille perusterveille perheenjäsenille vaarallinen on, mutta myönnän että junnun kohdalla tunnen lievää pelkoa. Jälkitauteina ilmoitetaan vielä keuhkoputkentulehdus ja keuhkokuume, lienee turha edes sanoa että astmaatikolle ne ei ole kovin mieluisia lisäreitä.

Viime viikolla junnu sai influenssarokotteen, ensi viikolla on edessä sikisrokote. Pysyykö poika tautivapaana tuohon asti, toivottavasti. Eilinen aamulehden uutinen sikalenssun ilmeisestä maastoutumisesta Teiskoon ei kyllä helpottanut mitenkään pelkoja, lähinnä päinvastoin. No, ei tässä auta muu kuin toivoa parasta ja pelätä pahinta, niinhän se menee. Onneksi junnu on automaattisesti tarkka käsihygieniastaan, tässä kohtaa sitä voi todella sanoa hyväksi puoleksi vaikka viime talvena ja keväänä korppuisia halkeilleita käsiä rasvaillessa teki monesti mieli sanoa että anna olla pesemättä välillä.

Poika 15v on ilmeisesti laskeutunut lopullisesti sille rajalle jossa ei enää tiedetä ollaanko lapsi vai aikuinen. Syysloman päätteeksi irkulla oli suunnilleen sydän kurkussa pojan lähdettyä tyttöystävälleen iltaa viettämään. Alunperin poika aneli lupaa olla yötä tytöllä, jotenkin irkku haistoi palaneen tilanteessa. Tyttöystäväkin kun on uusi tuttavuus, tuohon mennessä irkku ei ollut edes nähnyt tätä kertaakaan. Poika siis kärtti lupaa, irkku ei antanut. Lopulta poika nieli ketutuksensa ja lähti luvaten kotiutua puoleen yöhön mennessä.

Kuinka ollakaan poika lähti kaverin kyydillä. Irkulla soi kellot himppasen lisää päässä, poika kun kulkee vallan skootterilla. Ja niinhän siinä kävi, puoliyö tuli ja meni ja poikaa ei näkynyt missään. Irkku soitti, soitti ja vielä soitti, ja lopulta kännykän soitua villinä ainakin vartin yhtäkyytiä joku tyttö vastasi siihen. Poika nukkui. Oli nukkunut jo jonkin aikaa. Irkku käski herättää ja hetken kuluttua kuuluikin linjan toisessa päässä pojan humalainen ääni. Ja ei, hän ei tule kotiin. Ei, hän ei todellakaan kerro tyttöystävän osoitetta. Hitto että oli lievästi kauhistunut olo, onneksi ukko totesi vieressä että muistelepa itse himppanen itseäsi tuossa iässä.

Aamulla poika ilmestyi kotiin, katuvana ja kipeänä. Mitä siinä tilanteessa sitten tekee. Pitää pitkän ja painokkaan puhuttelun, kertoo kotiarestista joka alkoi tässä ja nyt vaikka mieli tekisi pyöritellä kaveri tervassa ja höyhenissä. Hittolainen. Tästä tapahtumasarjasta alkoi sitten jotain, poika ehdotti seuraavalla viikolla että tahtoo kokeilla millaista on tulla toimeen omillaan, rahallisesti siis. 150 euroa kuussa ruokaan ja bensaan, näin poika toivoi. Pari viikkoa asiaa haudottiin ja eilen pojalle laitettiin tilille ensimmäisen viikon ruokaraha josta poika ostaa kaikki syötävänsä ja bensat mopoon. Eilen poika tuli valtavan ruokakassin kanssa kotiin ja järjesti omat eväänsä jääkaappiin. Mielenkiinnolla odotan kuinka tässä kokeilussa käy, nälkäistä lasta kun on kuulemma pakko katsella jos rahat loppuu kesken. Se voikin olla sitten toinen juttu kestääkö irkun sydän moista toimintaa.

Vaan asiasta kolmanteen. Ensi viikonloppuna on isäinpäivä, irkku touhunnee jonkun herkkuaterian perheelle koska ei tässä nyt oikein malta ravintolaankaan lähteä koko joukolla syömään. Viikko sitten kun siellä käytiin, koko perheen voimin ja hitto että irkku oli positiivisesti yllättynyt siitä kuinka hienosti jokainen lapsista osasi pöydässä käyttäytyä. Meluisaa touhu toki oli, mutta riehumisesta tai huutamisesta saati rähjäämisestä ei näkynyt jälkeäkään. Kovin usein ravintolaan ei silti viitsi koko katraan kanssa lähteä, ihan halpaa puuhaa kun se ei ole.

Reilun viikon päästä irkku ja ukko pääsee sitten kouluunkin. Lauantaipäivän kunniaksi. Voi sanonko mä mikä. Eipä siinä, toisaalta ihan kiva, mutta mutta. Tämä koulupäivä kulkee lapsi-vanhempi-päivän nimellä ja kyseisestä päivästä tulleen tiedotteen mukaan jokaisella lapsella pitää olla vanhempi mukana koulussa. Jos vanhempi ei pääse, pitää tämä korvata mummulla, papalla tai kummilla. Ensinnäkin, irkku ei erityisemmin pidä siitä että koulu määrää tällaisista jutuista. Aika moni saattaa olla jopa töissä lauantaina, miten heidän pitäisi toimia? Kaikilla ei ole mahdollisuutta pyytää tilalle mummua, pappaa tai kummia. Onpa olemassa jopa ihmisiä joilla on muitakin lapsia kuin se koululainen, jotkut saattavat olla jopa yksinhuoltajia.

Meidän kohdallamme niitä lapsia joilla pitää olla vanhempi mukana on vieläpä kolme. Meitä ei ole kuin kaksi. Lisäksi meillä on 2v lapsonen kotona ja sopivasti tuolle illalle jo sovittuna menoa. Onneksi se on vasta lauantai-illalle eikä perjantaille, muuten olisimme lirissä. Koska teinipartio, poika 15v ja teini, hoitavat paitsi sitä lapsosta myös junnua ja prinsessaa lauantai-iltana, irkku ei tahdo missään nimessä että nämä joutuvat heräämään vapaa-aamuna jo ennen kahdeksaa, koulu kun alkaa 8:15 saati että nämä joutuisivat hoitamaan spedeä koko pitkän päivän. Spede lähtee siis mukaan kouluun, yksinkertaista. Ja onneksi sillä kolmannella koululaisella on eri isä, hänkin lähtee kouluun päiväksi.

Ihan lievästi tuli sellainen olo että pientä kritiikkiä voisi koulun suuntaan osoittaa, sittenkin että tämä lauantain koulupäivä järjestetään pidemmän joululoman hankkimiseksi. Joka tosin sekin laittaa irkun himppasen miettimään. Mikäpä siinä, meillä on kyllä äiree kotona niin että lasten kolme viikkoa kestävä joululoma onnistuu ihan hyvin, mutta entä ne vanhemmat jotka joutuvat miettimään mitä tehdä kolme viikkoa lomailevan ekaluokkalaisen kanssa joka joutuu viettämään päivät yksin kotona. Puolensa kaikella, myös tällä mutta kyllä se pakko jotenkin saa karvat nousemaan pystyyn.

Muilta osin tuo lauantai tuleekin olemaan varmasti hauska. Irkku näet vie ukon tuolloin paikallisotteluun ja syömään. Saa nähdä saadaanko siinä ero aikaan, ukko kun on ilveksen kannattaja irkun taas huutaessa hurraata tapparalle. Mukavaa siitä ainakin tulee ja päästäänpä kaksin tuulettumaan, pari viikkoa sitten ohjelmassa ollut tuulettuminen kun meni mönkään sakin kaatuillessa yksi kerrallaan lenssun kourissa sängynpohjalle. Tuolloin olisi ollut ne häät joihin meidän piti koko katraan kanssa lähteä. Irkku ja ukko olisi saattanut loppupeleissä lähteä vaikka kaksin mutta juuri sopivasti irkkukin kippasi itsensä sängynpohjalle lenssun kourissa.

Vaan nyt, ei tämä maailma puhumalla valmistu. Pakko alkaa lääkitsemään junnua ja patistella tätä vaatteisiin. Se on moro ja viettäkää mukava tiistai!