Minulla on serkku jonka elämä on silkka sontaa. Siis jos serkkua itseään on uskominen. Hän tahtoi miehen, sai sen. Hän tahtoi lapsen sai sen. Ei se hyvä ollut niin. Miehestä hän haki eron parin vuoden päästä ja koko lapsen elämä, nyt 10v, on mennyt kuunnellen kuinka se on aivan IHANA lapsi mutta miksi se ei nuku? Miksi HÄN ei saa koskaan nukkua? Miten hänen elämästään tuli tällaista.

Voin kertoa, kyllä se lapsi on nukkunut jo useamman vuoden. Silti. Se oli NIIIIIN kaameeta. Ja miksi ei ole rahaa. Hän on rampa ja elämä on PSKAA! Äiti ja isi dokaa. Juovat prkleet eläkkeelle jääneet ihmiset! Kuolisivat pois, kumpikin ja etenkin äiti! Entisen miehen isä kuoli eikä äitikään ole kunnossa. Ja kukaan ei tahdo lasta yökylään! Eikä hän sitä nyt niille voi antaa yöksi. Eikä niille. Ei HÄN voi! Eikä lapsi edes tahdo! 

Miltä tuntuu kuunnella kaikkea sitä porua? Ei liene ihme etten ole ollut enää vuosiin kunnolla tekemisissä vaikka tämä kyseinen serkku oli yksi parhaista ystävistäni kun olin lapsi. Hän syö KAIKEN hyvän ympäriltään pois. Muuttaa sen huonoksi, pahaksi, sonnaksi. En minä kaipaa negatiivisuutta tilkkaakaan enempää elämääni kuin mitä olen jo saanut.  En kaipaa näkemyksiä siitä kuinka ihmiset on PAHOJA.

Olen tarkalleen kerran elämässäni törmännyt oikeasti pahaan ihmiseen, kaikki muut on olleet heikkoja, hukassa, väsyneitä tai muutan vain elämän runtelemia. Kaikilla heillä on ollut silti sydän siellä jossain kaiken sen "pahan" alla. En halua, enkä jaksa uskoa, siihen että ihmiset olisi pahoja, tekisi asioita halutakseen muille pahaa. Siihen minusta ei ole.

Niin. Miksi tämän kirjoitin. Serkun vanhemmat ovat viemässä hänet ja hänen tyttärensä reissuun. Serkku huokaili naamiksessa, luojan kiitos se on ainoa väylä jolla olen enää yhteydessä, siitä kuinka pitää varmaan pakata vaikka ei yhtään huvittaisi. En tiennyt mihin he menevät mutta totesin että eikö pakkaaminen ole yleensä iloinen asia. Serkun kommentti myöhemmin sai KAIKKI mahdolliset nikamat, karvat ja vaikka mitkä nousemaan pystyyn. EI ole! Ihan karmeeta lähteä.

Oikeasti. Hän on lähdössä ilmaiseksi reissuun vanhempiensa kanssa. Vanhemmat maksaa sekä serkun että tämän tyttären KAIKKI kulut. Hän on aikuinen ihminen, oletan ainakin näin. Hänen vanhempansa ovat joutuneet suunnilleen anomalla anomaan lapsenlapsensa tapaamiset jo iät ja ajat. He juovat, toki, toisinaan, mutta nonstoppina, ei. Liikaa, sitä en väitä, mutta ei koskaan niin että se häiritsisi ketään muuta.

En usko että he juovat tuolla reissulla mitään. Heillä on mukana lapsi. Ja tämän lapsi. Ja tämä lapsi puree heitä käteen. Karseaa lähteä matkaan HEIDÄN kanssa. Teki mieli laitella rumia sanoja mutta en voinut. Totesin vain että ei heitä varmaan olla aseella uhaten mihinkään viemässä. Mikä ihme siinä on että hän ei ymmärrä että meitä, äidittömiä, serkkujakin on olemassa.

Meitä jotka vaihtaisimme koska vain hänen kanssaan paikkaa. Niin. Kiittämättömyys on maailman palkka. Meidän äidin päällä kasvaa pari metriä multaa horsmaa. Hän kärsii kun JOUTUU lähtemään vanhempiensa kanssa. Ugh. Olen puhunut ja nyt lähden häätämään väärään paikkaan erehtynyttä ällöttävää öttiäistä joka kävelee käsivarrellani. Yöks!