Niin kuulkaa! Jos kohta olo onkin yläpäästä autuaallinen niin samaa ei voi sanoa alapäästä jonka suhteen joku on suunnilleen valmis huutamaan jo juuriharjaa, pullasutia tai teräsvaijeria avuksi. Helketin hiiva sanon mä! Apu on kyllä tulossa, mutta se ennättää paikalle vasta kolmen kanttiin iltapäivällä aluevastaanoton luukulta haetun reseptin muodossa. Upeaa fantsua ja ihanaa! Ja koska naiselliseen tyyliin elämä on suorastaan ratkiriemukkaan hauskaa, rauhallista ja niin, sanoisin jopa ennakkoon suunniteltua ja järkättyä, totean että aina paranee!

Prinsessan alustavaksi leikkausajankohdaksi sovittiin eilen 27. tätä kuuta eli passelisti lauantai juuri ennen hiihtolomaa. Joka tietysti risoi prinsessaa joissain määrin, hän kun ehti varsin hyvin kuulla ja sisäistää lääkärin puheessaan käyttämät lauseet "kahden viikon sairasloma eli VIIKKO pois koulusta ja VIIKKO pois koululiikunnasta vielä perään". Äidin toteamus siitä että kappas, hiihtolomahan alkaa juuri tuolloin eli koulusta poisoloviikkoa ei tule lainkaan eikä näin ollen kouluhommat kärsi, sai prinsessan manaamaan onneaan vaikkakin tämä kiitteli edelleen onneaan siitä että loman jälkeisellä viikolla hän ei saisi osallistua koululiikuntaan.

Mutta kuten sanottu, naisellisen upeaan ja fantsuun elämäänhän kuuluu kaikkinaiset ennakoinnit, harmoniat ja sopusoinnut, joihin lievää riitasointia on ehkä aiheuttanut vallinnut kotitilanne. Joka siis on nyt toivottavasti suuntaamassa paremmin sinne harmonian suuntaan tämän lievähkön "v***u syö pääs"-fiiliksen asettuessa aloilleen ja ukonkin löydettyä ehkä sen kadottamansa aivotoimintansa taas toistaiseksi. Riitasoinniksi toki luen senkin, että minun vankkumatonta kotiharmoniaani rikotaan järjestämällä ylenmäärin ohjelmaa vähälle ajalle. Toisaalta, tätä lajiahan harjoittelin jo viime viikolla eli tämä tuleva rupeama lienee vain pisara meressä tai kuten joku viisaampi sanoisi, se loppurutistus jonka jälkeen harmoninen rauhallinen kotielämä palaa uomiinsa.

Niin. Lauantaina on ne siskon valmistujaiset ja sehän aiheuttaa lievää lisähommaa tämän normaalin auvoisan työstön lisäksi. Paitsi että se aiheuttaa lisähommaa, se aiheuttanee pahan olon sunnuntaille, iltaa kun lähdetään istumaan hilpeästi pitkin maakuntaa. Hyi. Oksettaa jo valmiiksi se sunnuntai. Ja kuten aiemminkin postailin, lisäkuviointia tietää myös tätä lauantaita seuraava lauantai jolloin teini täyttää sen 18 ja lähtee sitten iltaa myöten suuntimaan pitkin maakuntaa. Onneksi se huonovointisuus sunnuntaina ei ole tuolloin irkun podettavana, jotain rajaa äidinkin työllistämiselle.

Seuraavalle lauantaille olisi siis osunut se leikkaus ja olin jo jokseenkin jopa hyvilläni siitä että se on sitten hoidettu ja menee samoilla rutinoilla ja kaavamaisesti seuraten kahta edellistä lisätyöstön lauantaita. Vaan kas, koska elämään on asettunut nyt ainakin toistaiseksi jonkinasteinen kaaosteoria joka sotkee irkun valmiita harmonisia suunnitelmia niin toki nyt kävi niin. Eli leikkauspäivä vaihtui. Ollen näin 5.3. eli hiihtolomaviikon perjantai. Kellonaikakin on suorastaan loistava eli 06:45 on oltava mansesterissa leikkurissa juttelemassa anestesialääkärin kanssa. Aikaa koko keikkaan pitää varata vähintään 6 tuntia koska ne nielurisat siis ja he ei lapsipotilaita päästä kotiin ilman sitä 6 tunnin valvontaa paikan päällä.

Ensin nielaisin muutaman kerran kuuluvasti, mistä hitosta minä repäisen a. kyydin mansesterista takaisin iltapäivällä tuolloin koska mies oli kalenterin mukaan iltavuorossa ja b. jonkun hoitamaan spedeä ja huoltamaan junnun kouluun ja kotiin koska ennen ukon töihin lähtöähän me emme pääse takaisin sieltä mansesterista. Huomautettakoon että tässä vaiheessa EN muistanut että kyseessä on hiihtolomaviikko vaan olin tietysti lykkimässä lapsosia koulutielle mielessäni. Vaan kas, sitten kirkastui. Eihän tässä osastossa ole mitään ongelmaa, hiihtoloma jei ja vielä parempaa, ukolla on tuolloin talviloma. Eli riitasointu leikkuri hoidossa.

Ja koska tämäkään ei taatusti ole riittävästi naisellista harmoniaani rikkova toiminto, totesin että ehkä se että ensi torstaina jään jälleen kerran ilman autoa, kuten muuten tunnun jäävän muutenkin tätä nykyä erittäin usein, junnun ja prinsessan lähtiessä serkkunsa synttäreille niin että tämän äiti lainaa tietysti juuri silloin kärryä viedäkseen lapsilaumaa HopLopiin. Muutenhan kärry olisi kerrankin seissyt pihassa kun ukko on töissä ja minä olisin voinut vaikka autoilla sillä, joten tätä pelkoa ei nyt siis ole.

Ja jos tämäkään ei vielä riitä, totean viimeisenä kaneettinani tähän asiaan että hei, paitsi että tuo serkku täyttää vuosia ja tämän synttäreille on pakko tutkia lahjaa, suunnitella vaatetta, kiroilla aikatauluja jotka todennäköisesti osuu jälleen niin että speden nukkumaanmenot häiriintyy ja seuraavast yöstä tulee uskomaton "äiti, äiti, äiti"-joikaamisyö niin ei hätää! Heitän vielä lisäkorttina pöytään siskoni pojan synttärit jotka on 6.3. eli heti seuraavana päivänä prinsessan leikkauksesta jonka jälkeen taas meillä on edessä viikon mittainen toipuminen kotona ja joihin pitää kuitenkin järkätä kyytiä ainakin junnulle jos muut nyt ei paikalle pääse ja hankkia lahjaa ja miettiä vaatetta ja kiroilla mielessään että EIKÖ NÄMÄ HIIVATIN YLIMÄÄRÄISET JUOKSUT LOPU JO!

Tsai. Helpotti kummasti. Yläpäätä tämä vuodatus. Jään odottamaan että SE kärry jota EN enää juurikaan näe, palaa kotipihaan sieltä pihasta jossa SE seisoo turhanpanttina kaikki nämä tunnit kun SE ukko painaa duunia, että pääsen hakemaan SITÄ pilleriä jonka aivosoluni autuaasti unohti antibioottireseptiä ihmetellessään reilu viikko sitten. Se on moro. Menen keittelemään kahvit.