Se on lomanen käytetty, edessä on pojan 11v leirille vieminen tänään. Mutta niin, se lomanen. Voi kuulkaa, kyllä oli kerrassaan mukavaa sanon mä! Tai no, ainahan meillä on tosi mukavaa silloin kun ukon kanssa kaksin lähdemme. Tällä kertaa puitteet oli aivan erityisen upeat, Turusta valittu hotelli oli täysi napakymppi. Jotta nyt ei kuitenkaan silkaksi hehkutteluksi menisi, niin tottahan perinteen mukaan sössintääkin matkaan sisältyi, onneksi tällä kertaa ei kuitenkaan hotellivarauksen suhteen. Onpa yhdellä reissulla käynyt niinkin, että kahdeksi yöksi varaamaamme savullista hotellihuonetta ei olekaan ollut kirjattuna. Tilalle on annettu sitten savuton huone ja yhdeksi yöksi, kunnes irkku sai suunnilleen slaagin siinä respassa ja jollain ilveellä saivat sentään kahdeksi yöksi yhden ja saman huoneen käyttöömme.

Vaan tällä kertaa, hotelli oli bueno. Aulassa tervehti afrikkalainen jakokaija häkistään, sellainen lutunen ja mukava. Huoneessa oli kaksi parisänkyä, kylpyamme, sohva, nojatuoli, kirjoituspöytä, kukkia ja hotelliketjujen huoneista poiketen, ikkunat sai auki eikä niissä ollut edes kaltereita. Hotelli oli siis tämä ja huone jossa majailimme näytti tältä ja eiköhän tuo huone sijainnut vielä yksinäisyydessään neljännessä kerroksessa eli tuossa tornin tapaisessa. Oli todellakin hintansa väärti, kumpanakin iltana kylvimme pitkään ja hartaasti, käytyämme sitä ennen syömässä ja nukuttuamme tunnin ruokatorkut.

Edellisistä hotellireissuista poiketen, huone aiheutti väkisinkin rennon ja letkeän olon eli kiirettä ei ollut mihinkään kaupungille kiertelemään, aamuisin maata lötkötettiin tuijottaen Serranot alta pois. Ensimmäisenä aamuna meille tuli vieläpä aamiainen huoneeseen, joten irkku nautiskeli kahvia koko Serranoiden ajan, ukon keskittäessä tarmonsa leipiin, leikkeileisiin ja kananmuniin tarjottimella. Huoneessa syödyn aamiaisen jälkeen alkoikin se sössintäosa, onneksi ei mikään katastrofaalinen vaan perussettiä meikäläisille.

Olimme jo edellisenä iltana katsoneet erään kaupan näyteikkunaa ja todenneet kyseisessä liikkeessä olevan juuri sopivan vyön pojalle 14v tuliaisiksi. Edellinen ilta oli jotenkin ennakoinutkin sössintää olevan tiedossa, irkulla kun pamahti vetoketju farkuista rikki. Just. Kassissa oli jäljellä enää caprit tai hame, mutta kävelykengäthän ei niistä kumpienkaan kanssa sopinut. Onneksi ilma oli lämmennyt joten capreilla pärjäsi sen puolesta loistavasti. Eli caprit ja korkkarit, jiihaa, jokaisen irkun ykkösvaihtoehto kun on tarkoitus kävellä Turun Linnaan.

Niin se liike. No se nyt ei tietenkään ollut tuolloin vielä auki, puoli tuntia olisi pitänyt odotella. Tuumimme, että hotellille paluureissulla käymme uudemman kerran ja kävimme sen sijaan hakemassa viereisestä kultasepän liikkeestä tuliaiskorvikset teinille ja prinsessalle. Poika 11v:lle oli korvikset jo haettu edellisenä iltana, renkaat joissa killui Suomen leijona. Hilpeinä suuntasimme kohti Aurajoen rantaa, tallasimme menemään kunnes totesin että jep jep, tottakai toinen kenkä hankaa rakon jalkaan. Kengät pois ja matka jatkui paljain varpain, pysähdyimme yhdelle jokilaivoista ja oluen lisäksi tilasimme laastarin. Viisas veto, matkaa linnaan kun taisikin olla nelisen kilometriä joten aika reippaita olimme. Ja linnassa oli pakko pitää kenkiä jalassa, tai ainakaan en uskaltanut koettaa olisiko kengittä tullut sanomista.

Takaisin tulimme ihan suosilla linja-autolla. Kävimme kenkäkaupassa, yllätys, ukko siinä vihelteli ja totesi että mikähän siinä on, että jokaisella reissulla me päädymme kenkäkauppaan. Ostin parit erittäin mukavat kengät, kiitos ukon joka totesi kesken pitkällisen harkinnan kaksien kenkien välillä että ota molemmat, tässä jaksa hyllyyn nojailla. Seuraavaksi suunnattiinkin jo siihen vyökauppaan ja kappas vaan, eiköhän ovessa ollut lappu jossa luki hetkinen. No tottakai, mitenkä muutenkaan. Onneksi hetkinen oli todellakin vain hetkinen ja kauppa osoittautui kunnon hevarikamakaupaksi. Niinhän siinä sitten kävi, että irkku päätyi kokeilemaan maastohousuja jalkaansa ja jostain kumman syystä kiikuttamaan niitä vyön lisäksi hotellille.

Nälkähän siinä jo lenkkeilyn lomassa pukkasi, joten kamat hotellille ja syömään edellisenä iltana tutkimaamme PikkuTorreen jossa palvelu oli erinomaista ja paikka yleisilmeeltään erittäin siisti. Ruoka oli hyvää ja sitä oli ehkä hieman liiankin kanssa, hotellille palasi jälleen kaksi ähkyyntynyttä matkaajaa. Televisioon SydämenAsialla pyörimään, tunnin ruokanokoset ja kylpyyn. Illalla lähdimme vielä samaiseen paikkaan olusille, aikeenamme palata hotellin respaan istumaan ja höpisemään edellisenä yönäkin työvuorossa olleen mukavan tyttösen kanssa. Varsinaista ravintolatoimintaa kun hotellissa ei ollut, mutta respasta sai tilata juotavia puoli kahteen. Sössintälinja jatkui, respa oli jäänyt saikulle ja tilalla seisoi mieshenkilö joka totesi, ettei hänellä ollut alkoholipassia eikä näin ollen baarikaan auki. Palasimme sitten vielä torreen nauttimaan IrishCoffeet jonka jälkeen totesimmekin illan olevan paketissa.

Torstaina puksuteltiin junalla kotiin ja jotain häikkää oli ratajärjestelmässä joten juna oli parikytä minsaa myöhässä. Meitä tuo ei haitannut, viestiä oli tosin pakko laittaa lasten hoitotädeille. Kotiin päästyämme ei mennytkään kauaa kun lapset palautettiin, Spede ei tiennyt kumman sylissä olisi ollut, taisi olla ensimmäinen parin päivän ero rankka paikka pienelle. Onneksi hoitotädeillä oli silmää tilanteelle, Spede oli kuulemma alkanut jo edellisenä päivänä ikävöimään mutta eivät olleet viittineet sanoa mitään, ettei lomasemme suju loppuosaltaan surren ja murehtien.

Kaiken kaikkiaan siis loistolomanen, kannatti lähteä. Nyt tässä voikin sitten tyytyväisenä emoilla seuraavan vuoden taas. Kotitouhut alkoikin normaalitahdilla eli ruokaa, pyykkiä, kakkavaippoja ja muuta mukavaa, kuten eilenillalla speden järkkäämä pikkuylläri tyyliin "hei, sängyssähän voi nousta myös seisomaan". Meillä laskettiin pinnasängyn pohjaa alas puoli kymmenen ehtoolla, Speden ja junnun säestäessä vieressä. Kovin on spedeä koulittu hoitotädin toimesta eli kaveri on kuulemma istunut potalla, kavellyt milloin kenenkin avustamana pitkin poikin ja maistellut uusia makuja. Nyt spede on päässyt takaisin vauvastatukseen, irkku ei ala näiden juttujen kanssa kiiruhtamaan kun toinen ei vielä vuottakaan ole.

Ja nyt, pakkohan se on aloitella pakkailuoperaatio. Parin tunnin päästä pitäisi olla jo menossa. Taas. Se on moro, päätän lomaraporttini tähän!