Hittolainen sentään, eilen ehdimme jo opiskelutoverin kanssa tuijottelemaan kalenteria työmaalla ja manaamaan sitä kurjaakin kurjempaa tosiasiaa että kas, kohtahan tämä on loppu tämäkin työssäoppimisjakso. Siis mitä ihmettä? Tähteenä on enää kolme vaivaista viikkoa ja se on ikävää se! Työmaalla kun on kuitenkin miljoona kertaa mukavampaa kuin kotosalla, ei sille mitään voi. Toki suunnittelimme siinä samalla jo sitäkin minä päivinä kenties ja mahdollisesti painelemmekin työmaalle töitä paiskimaan, emme kai me nyt malta pysyä koko joulukuuta sieltä pois.

Eilen meillä oli tosiaan sijainen. Tunnit alkoi vasta ysiltä joten hämmästykseni oli suht messevää mallia siinä kasin kanttiin kun kiitolaukkailin oman luokan kaappeja tutkimaan, yksi oppilaista kun riisui ulkovaatteitaan naulakolla. Hänpä oli tullut matikkakerhoon, siis siihen joka oli käsittääkseni peruttu. Ei hätää, minä istutin lapsen pulpettiin ja kehotin tätä piirtämään tai lukemaan siinä joutessaan. Samalla tutkailin tämän reissuvihon ja kas vain.

Lukihan se matikkakerhon peruuntuminen siellä, luki luki, mutta hups, oma ope oli katsonut päivämäärän vahingossa lokakuun kohdalta. 6.11. ei siis ole matikkakerhoa. Olkoonkin että se on sunnuntai ja harvemmin sitä muutenkaan on sunnuntaina pidetty mutta etenkin nyt, matikkakerho on peruttu 6.11. Arvatkaapa nauroinko makeasti moiselle päivämäärävirheelle ja luulenpa että sille tulee oma opekin nauramaan makeasti tänään.

Tämän kyseisen lapsen vanhemmat ei tunnu lukevan reissaria kuin silloin jos heillä itsellään on jotain kerrottavaa koulun suuntaan ja se on huono juttu se, aika usein kun tuntuu asiat lipsahtavan ohi. Tokihan se saattaa olla että lapsen äiti on viestin lukenut mutta ei ole sitä kuitannut eikä siinä hetkessä ole ehtinyt päivämäärää edes ihmettelemään mutta epäilenpä että näin ei ole ollut. Muiden matikkakerholaisten vanhemmat oli onneksi lukeneet ja osanneet päätellä reissarin viestin oikein, tämä lapsonen jäi ainoaksi kasiin hiippaajaksi. 

Olin enemmän kuin iloisesti yllättynyt luokan toiminnasta sijaisen aikana. Toisin kuin viime keväänä, jolloin sijainen aiheutti vanhassa luokassa totaalisen räjähdystilan, tämä sakki osasi käyttäytyä lähes yhtä hyvin kuin oman open aikana. Vain pari kertaa jouduin puuttumaan äitymään päin olevaan menoon ja nekin osui tunnin alkuun kun lapsilla oli vielä miljoona välituntijuttua mielessä. Sijaistakin suorastaan ihmetytti kuinka kilttejä pikku pilttejä luokassa oli.

Toista oli toisen ekaluokan meno, siis sen jossa opiskelutoveri on ohjaamassa. Siellä meno oli ollut vähintäänkin hektistä, kaoottista ja kovaäänistä. Loppupäivästä purimme yhdessä päivän tapahtumia ja totta tosiaan opiskelutoveri oli väsynyt ja huonoilla fiiliksillä. Oikein harmitti tämän puolesta, niin hyvin ne kaoottiset kerrat on omassa muistissa keväältä. 

Minun oli tarkoitus ryhtyä touhuamaan luokan etevämmille lukijoille lisätehtävämonisteita tuntejen päätyttyä mutta en ehtinyt kuin hätinä tutustua pariin eri aapiseen sillä junnun luokanvalvoja toivoi tapaamista hänen tuntejensa päätyttyä. Juttelimme junnusta ja viime viikkoisesta siirtelystä ja niin, totta tosiaan hän on saanut siitä runsain määrin pyyhkeitä sieltä täältä, sen verran vuolasta oli anteeksipyytely tilanteen väärästä hoidosta.

Junnun jatko jäi jokseenkin auki, minä näet esitin että niitä jaksoja pienluokassa harkitaan tarkemmin kun olemme ensin käyneet junnun kanssa siellä koululääkärillä ja tähän AD/HD-asiaan on alettu saada selvyyttä. Tämä on jokseenkin kaksiteräinen miekka, toisaalta on väärin että lasta pyöritetään paikasta toiseen mutta toisaalta taas, jos junnu hyötyy siitä että tämä on jaksottain pienluokassa niin silloinhan se on vain plussaa.

Kotiin suoriuduttuani nakkasin kamani sisälle ja huristelin spedeä noutamaan. Ukko oli jokseenkin kyllästyneen oloinen mutta tällä kertaa tämä ei tuupannut itseään kyytiin vaan jatkoi kyllästynyttä linjaansa sängyssä. Minä touhasin ruoat, ruokin tenavat ja säntäsin liki samantien ruokailun jälkeen Makuuniin palauttamaan vuokrafilmejä ja hakemaan uusia tilalle. Palattuani lykkäsin junnulle ja prinsessalle kumpaisellekin vitosen kouraan, he kun lähtivät halloween-juhliin.

Ilta meni mukavan rauhallisissa merkeissä, kylvetin speden ja siivoilin keittiötä, istuin ja kudoin pitkävartisia sukkia ja vietin karkkipäivää. Minä en ole aikoihin syönyt karkkia, viimeksi sitä taisi tulla syötyä alkusyksyn elokuvateatterireissulla. Todettakoon näin karkki-illan jälkeen että ei olisi kannattanut syödä. Maha meni totaalisen sekaisin yön aikana, ilmeisesti maha tietää paremmin kuin minä mikä sinne käy ja mikä ei. 

Tänään onkin sitten hektistä menoa luvassa työmaan suunnassa. Kouluttajani tulee tapaamaan minua ja ohjaajaani puoliltapäivin ja sitä ennen pyörin luokassa kuin väkkärä. Olen koettanut nyt miettiä miten kirjaan järkevästi ylös tavoitteeni tämän työssäoppimisjakson osalta mutta jotenkin aivot lyö tyhjää tässä kohtaa. Onko minulla tavoitteita? Siis sellaisia joita en ole vielä saanut toteutettua? Karmean vaikeaa miettiä tällaista.

Todennäköisesti otan tänään sisään tekemistäni tunneista ja poistun työmaalta heti kouluttajan lähdettyä, ukko kun toivoi kauppareissua heti kun kotiudun. Viikonlopun ajattelin simppelisti nukkua niiltä osin mitä vain pystyn. Toki sitä pitäisi pestä ikkunoita ja tehdä sitä ja tätä mutta eiköhän siltä ja tältä jää aikaa sille nukkumisellekin. Jotenkin tämä viikko on tuntunut kovin väsyttävältä, liekö sitten osansa kaikella henkisen puolen menolla.

Vaan jaa. Taidanpa siirtyä aamulehden ja kenties jopa kotihommien pariin. Työmaalle ajattelin hilppoa todella hyvissä ajoin, josko vaikka saisin vinkkiä siihen tavoitteiden kirjaamiseen ohjaajaltani. Se on siis moro ja viettäkää kivakivaperjantai, minä tulen toki pyrkimään samaan!