Keuhkoputkentulehdus. Taas. Keuhkoputkista kuului rajut vinkunat hengitellessä ja päivän mittaan nenän tuotos on muuttunut harmaaksi. Antibioottikuurin pamautti päälle, huomenna pitää soitella astmapolille jotta saadaan kortikosteroidiasiaa eteenpäin. Epäselväksi jäi vielä se taysin käynnillä, että haluavatko kontrollille vai määrätäänkö lääke suosilla ilman uutta tapaamista mikäli keuhkiksia alkaa putkimaan usein. Tiedän, infektioastmaa povasi omalääkäri. Ja sitähän se lienee.

Eroa näet on ja paljon. Siihen, millainen junnu oli vastaavan ikäisenä tai edes pienempänä. Spedehän oli nyt täysin kunnossa pari viikkoa, reilunkin, sitä ripulia lukuunottamatta. Junnu ei aikanaan ollut samanlainen alkuunkaan. Ehei, junnu rohisi nonstoppina. Vinkui. Nukkui. Enemmän äiti huolestui jos rohina loppui, silloin oli aina pakko tarkistaa että hengittäähän toinen vielä. Joten vastaavaa astmaa tuo tuskin on, junnu kun ei ollut koskaan kunnossa. Vasta hoitavan lääkkeen aloitus sai aikaan tilapäisiä täysin kunnossa kausia.

Toivoa on siis, ja paljon! Siitä, että speden lääkitys tulee olemaan vain tilapäinen. Pitäkäämme peukkuja, sano! Ja nyt, iltatoimiin. Se on moro taas!