Irkku olisi nukkunut vaikka puolille päivin jos se olisi ollut mahdollista. Mutta ei, onneksi ukko nousi speden kanssa ja sain koisata yhdeksään asti. Kas kun spede onnistui hankkimaan itselleen kunnon klassisen kurkunpäätulehduksen. Diagnoosi made by irkku. Samaista ongelmaahan oli aikanaan teinin kanssa, tällä tosin tulehdus tuli niin rajuna tämän ollessa vielä vauvaikäinen, että edessä oli sairaalareissu.

Prinsessallekin kyseinen tulehdus paukahti päälle tasan kerran, olisiko prinsessa ollut tuolloin jo likemmäs viisivuotias. Ja tottakai hyvin samanlaisena kuin tämä speden öinen versio eli illalla laittelin prinsessan terveenä nukkumaan ja puolen yön jälkeen havahduin siihen ettei lapsi tahdo saada hengitettyä yskimisen lomassa. Tuolloin mentiin vauhdilla ensiapuun, tilanne kun ei ottanut millään lauetakseen. Kortisonipiikki ahteriin ja spiralle ja kas, neiti sai taas vedettyä ilmaa kitusiinsa. Aamulla neiti olikin jo kokolailla kunnossa, pientä köhää lukuunottamatta.

Junnulla mokoma vaiva on ollut pariinkin kertaan, mutta tälle tuo tulee huomattavasti lievempänä. Olenkin miettinyt voiko astmalääkkeet vaikuttaa siihen että hengitystiet pysyy paremmin auki. Mene ja tiedä. Spedelle tukehduskohtaus iski yöllä. Ja kuten prinsessankin kohdalla, nukkumaan meni lievästi räkäinen mutta muuten täysin terve poika ja yhden aikaan yöllä sängyssä köhi, kähisi ja vinkui tukkokurkkuinen heppu.

Lääkäriin ei sentään jouduttu lähtemään, irkku lykkäsi kattovalaisimen tuuletinropellin pyörimään täysillä niin että huone oli hetkessä pakastimeen verrattavissa ja nosti speden istumaan. Ventolineakin tarjosin ja parin tunnin istuskelun ja youtube-videoiden katselun jälkeen henki kulki taas kuin vanhalla tekijällä. Koiravideot oli muuten ehdotonta mannaa speden mielestä yöllä.

On muuten harvinaisen rasittava vaiva tuo. Se kun tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta ja on rajuudeltaan aika hurja. Hyvä puoli on onneksi tuo nopea paraneminen jos käy niin hyvä säkä että se ei tule flunssan tai mun kuumetaudin yhteydessä. Teinillä oli silloin pienenä ollut sopivasti alle korvatulehdus ja tämähän jatkoi siitä suoraan kurkunpäätulehdukseen. Taisi tuohon silloin paukkua päälle vielä keuhkoputkentulehduskin, jos en väärin muista.

Tänä aamuna spede olikin sitten jo täysin kunnossa. Ei yskästä tietoakaan, nuha nyt vielä pikkuisen piinaa mutta varsinainen ongelma on eilinen herkuttelu. Isommat kun oli tottakai tarjonneet spedellekin shipsejä kun en huomannut sanoa ettei niitä parane antaa. Niillä kun on inhottava taipumus aiheuttaa spedelle taajaan tapahtuvaa rakeista kurakakkailua joka ärsyttää ihon takapuolesta alle minuutin.

Jo illalla kakkimistaajuus oli aika huikea ja tänään onkin sitten kakittu urakalla. Ja vaikka irkku kuinka pesee pyrstön heti kakan tultua ja spede on juossut puoli päivää peräpeili paljaana niin pah, punoittaa ja reippaasti silti. Äsken irkun olikin pakko lähteä käymään kaupalla, ihan vain hakemassa perunajauhoja. Ne kun on paras hoito ärtyneeseen takapuoleen ja niin, spede onnistui pari viikkoa sitten kaatamaan kipollisen perunajauhoja olkkarin matolle eli jauhot oli ikäänkuin loppu. Tai olisihan niitä imurissa, mutta ei taitaisi toimia hoitona jos sieltä kaiken muun moskan kanssa niitä peräpeiliin laittelisi.

Tänään on ollut oikein mukava päivä vaikka väsymystä on hieman ollutkin ilmassa. Päivällä lähdimme ukon ja pienempien kanssa makuuniin vuokraamaan leffoja ja siitä ajeltiin mäkkäriin hakemaan sapuskaa. Isompien piti lähteä sillä aikaa isälleen, mutta vaikka kuinka yritimme vieläpä venyttää reissun kestoa mm ajelemalla ihme kiertoreittejä mäkkäriin ja ulkoilemalla mäkkärin pihassa niin ei onnistunut.

Eksän puoli tuntia on harvoin pitänyt paikkaansa, samoin kävi nytkin. Tämän piti hakea lapset kahden kanttiin ja varttia vaille kolme kun kotiin tulimme istuikin eksä sohvalla kahvikuppi kädessä katselemassa formuloiden lähtöä. Ihan hieman nolotti alkaa siinä mättämään mäkkärin sapuskaa suuhunsa kun oli olettanut että isommat ei ole enää kotona eikä näin ollen tullut sitä sapuskaa otettua kuin pienemmille ja itselle.

Sen verran väsymys on kiusannut että leffaa katsellessa puolet ajasta meni puoliunessa torkkuen. Kertonee jotain leffastakin, todella hyvää leffaa tuijottaessa kun ei uni kyllä paukahda päälle millään ilveellä. Ihan katsottava Revolutionary Road silti oli ja saatanpa katsella ne ohi nuokkumani kohdat siitä aamusella. Tiedä vaikka elokuva muuttuisi vallan hyväksi katsomalla se ihan kokonaan.

Ja nyt, toivotan kaikille hauskaa pyhäehtoon jatkoa, irkku siirtyy vähitellen iltapalojen tarjoiluun. Se on moro!