Ja silmätippoja korvaan. Sai spede toki toisen antibioottikuurinkin, mutta omalääkäri painotti erikoisesti sitä, että silmätippamääräys korvaan ei nyt ole lääkärin virhe, vaan nykyään suositellaan myös paikallista antibioottihoitoa putkitettuihin korviin ja ne antibiootit on sitten silmätippoja. Aika kätevä keksintö. Silmätippa siis.

Epäilen tosin, että kyseiset silmätipat ei käy tyrmäystipoiksi, mutta kun nyt ajattelee että meilläkin niitä on ollut jollain isommista lapsista pippeliin tiputeltavina ja tällä kertaa niitä tiputellaan speden korvaan niin kyllä. Monikäyttöisiä ovat.

Se varsinainen antibiootti, suun kautta otettava, vaihtui zithromaxiin. Kuuri on onneksi vain kolmen päivän, vaikka tiedän että teho on kymmenen päivää kuurilla. Eikä antokertojakaan ole kuin se yksi per päivä. Onneksi. Spede kun on aika kyvykäs tappelemaan vastaan antibiootin oton kanssa, jos maku ei miellytä saa irkku tehdä suunnilleen taikoja että poika suostuu ruiskun kärjen suuhunsa huolimaan.

Toivottavasti kaveri alkaa vähitellen toipua. Irkku on aivan puhki, joten pojan on pakko olla puhki kertaa kymmenen. Ainakin päiväunet on tänään pidemmät, ei tosin lääkkeen takia vaan siksi, että irkku meni ihan suosilla itsekin maate kun laitteli pojan makuulleen. Ja kannatti, spede kun nousi istumaan ja itkemään puolituntia nukuttuaan. Äidin käsi omaan käteen, muutama kaunis sana ja kas, poika nukahti onneksi takaisin. Nyt unta on riittänyt jo kaiken kaikkiaan tunnin eli näinköhän tänään olisi edes pikkuisen aurinkoisempi pikkumies talossa.

Kokkailut on kyllä heikossa nyt. Vire on luokkaa nolla, keittiöön ei jaksa kunnolla raahautua edes kahvia hakemaan. Laiskottaa, ja pahasti. Osasyy on tosin tiukka väsymys joka ei nyt ota näemmä mennäkseen ohi niin millään. Ei auta vaikka kahvia on nielty kohta pari pannullista tälle päivälle, ei auttanut vaikka makoilin reilun tunnin sängyssä osan ajasta puoliunessa, ei vain auta nyt. Tämän päivän voi touhujen puolesta laskea suoraan menetettyihin, jos en sitten yhtäkkiä saa jotain hektistä virkeyskohtausta mitä tosin epäilen.

Onneksi edessä on kaksi vapaa-aamua. Ei koululaisten herättelyjä, ei pakollisia loikkimisia eskaria kohti. Harmi että ilma ei ilmeisesti suosi viikonloppuna, olisi ollut varsin mukavaa huomenna siivoilla pihaa, leikkoa pensaita ja polttaa risuja tynnyrissä. Tiedän, olen aivan liian ilmasidonnainen ihminen, eihän tuo harmaus estä mitenkään ulkotouhuja. Irkun kohdalla estää, ei vain ole minkäänlaista kiinnostusta hääriä pihalla.

Onneksi ensi viikolle on luvattu lämpenevää. Voi olla etten saa ajatusta toteutusasteelle mutta ajatusasteella se sentään on, siirtolavan pihaan tilaaminen. Saisi kerättyä ne lasit ja ikkunoiden karmit, kellarista ylimääräiset romut ja sisältäkin kaiken turhan roinan pois. Samaan kuljetukseenhan saisi näppärästi sen pienemmän huonoon kuntoon päässeen sohvan saunalta. Isompi jääkin saunakamarille odottamaan aikaa jolloin lapset lähtee yksi kerrallaan pesästä. Veikkaanpa, että joku lapsosista ottaa sen mielellään ekaksi sohvakseen, se kun on aivan ehjä ja kauniskin. Lapsiperheessä vain kovin kovin epäkäytännöllinen, nimenomaan niiden kaiken lian itseensä imevien kankaiden vuoksi.

Ja nyt, koetan jollain ilveellä tsempata itseni väkisin tekemään jotain. Aamulla lekuriaikaa odotellessa tuli jo imuroitua ja pestyä lattiat, mutta sehän nyt on tässä talossa kuin hyttysenpieru. Viettäkääpä siis lupsakka perjantai, irkku koettaa kanssa saada lupsakkuuden päästä kiinni.