Lauantai-illan lämmön nousu oli pelkkää alkusoittoa speden taudin osalta, eilen poika olikin sitten oikein kipeä kipeä. Sitä todellista kipeäkipeä-fiilistä kuvasi hyvin sekin että päivällä poika jaksoi leikkiä Bakugan-taisteluareenalla istuen sen keskellä kunnes siirtyi syömään hampurilaisen keittiöön. Hampurilaisen syötyään poika otti ja katosi äidin tutkasta ja löytyi himpan myöhemmin omasta sängystään peitto tiukasti korville vedettynä.

Tähän speden lenssuun liittyy mahdoton räkäyskä, nenän falskaaminen ja mahakrampit jotka iskee hetkittäin. Kuumetta pojalla oli vallan passelisti 39 kanttiin iltasella mutta pronaxen onneksi laski lämmön niin että viime yö meni todella hyvin nukkuen kaikilla. Meidän välissämmehän tuo pikkumies nukkui ja jotenkin odotin luvassa olevan pyörimistä, häärimistä ja peiton potkintaa mutta ei. Itse heräsin kotvan ennen seiskaa ja lapsi nukkui kuin tukki kyljessä kiinni.

Taitaa käydä niin että suurin osa tämän viikon suunnitelmista jää toteuttamatta, saa nähdä saanko tätä koko viikolla tarhaan vietyä. Vastaavaa tautia kun on ollut liikkeellä reippaasti tuttavapiirissäkin ja jokaisella tauti on tuntunut kestävän hyvinkin sen viikon, joillain jopa puolitoista. Onneksi olen lomalla joten hoitokuvioita ei tarvitse miettiä sen kummemmin.

Eilen reippailin pikaisesti kaupalla päivällä, pakkohan se oli hakea mehua ja jäätelöä sairaalle ja siinä samalla ihastelin auringon lämmitystehoa. Nyt aletaan olla siinä vaiheessa vuotta josta minä jo pidän; alkukeväthän tämä on vaikka kuinka pakkasella ja lumella vielä mennäänkin. Lähellä on ne hetket jolloin minä otan ja istun kahvikuppi kädessä ulkorappusille ja nautin auringonlämmöstä, olkoonkin että tenavat riehuvat täysillä hangessa.

Muilta osin eilinen menikin lähinnä speden kanssa. Tunnin nukuttuaan tämä hiippaili kainalooni sohvalle ja yhdessä tuijotimme Miraclen, jonka olen toki nähnyt ainakin viidesti aiemminkin mutta joka on aina yhtä hyvä leffa, ja jälleen kerran speden urheiluhulluus kävi selvääkin selvemmäksi. Hyvä siniset, hyvä siniset, kato äiti noi punaiset on ihan tyhmiä... Aha. Lapsi luuli sinisten olevan suomalaisia mutta eipä tuo totuus kansallisuuksista tuntunut häiritsevän, aina näiden tehtyä maalin meillä huudettiin "läpyt, äiti läpyt".

Ilmeisesti ne tunnin unet iltapäivästä sai aikaan sen että lapsi ei saanut unta vaikka elokuvan päätteeksi köpöttelikin isänsä viereen makuulleen. Ukko kyllä luuli lapsen nukahtaneen, kovin tuo sitä kehui kun hiippaili iltapalan noutoon hieman ennen ysiä vaan hölmöjäpä luuli. Heti isän kadottua keittiöön alkoi makkarin ovi raottua ja spede kurkisteli hymy huulillaan olkkariin. Pronaxen oli tosiaan tiputtanut lämmön joten poika oli yhtäkkiä täynnä virtaa.

Sitä virtaa tämä sitten tuhlasi pois kotvasen autojen kimpussa kunnes väsähti ja siirtyi jälleen äidin kainaloon tuijottamaan dokkaria. Kympiltä totesin pojalle että eiköhän lähdetä yhdessä nukkumaan ja kas, ei siinä kauaa mennyt kun poika oli umpiunessa kainalossa. Ja kuten jo sanoinkin, yö nukuttiin todella hyvin ja se on hyvä se, ukko kun palaa työmaalle tänään. 

Tämän päivän ohjelmisto käsittää lähinnä pyykkäystä, siivousta ja kokkausta. Etätehtävääkin pitäisi kaiketi aloitella mutta näkee nyt paljonko saan aikaan. Ainakin näin aamusta täällä on kovin rauhallista, spede köllöttelee sohvalla peiton alla lastenohjelmia tuijottaen ja junnu kököttää nojatuolissa peittoon kääriytyneenä. Ehkäpä tässä voisi itsekin aloitella pikkuhiljaa päivän touhut, tosin ihan ensin pitänee lukea spedelle kirja jota tämä toivoi luettavaksi illalla ja heti aamusta herättyään.

Se on moro ja viettäkää kivakivamaanantai, minä pyrin samaan!